Lukupiiri

Jonkerin pamaus

• ---

  Matti Nummenpää

  4.5.2012 klo 09:21
  Toukokuun kirjakeskustelun ohessa otetaan keskusteluun myös Yle Radio 1:ssä uusintana esitettävä jännityskuunnelma. Kuunnellaan esitykset ja otetaan sitten kantaa.
  
  Matti Nummenpää, intendentti
  
  
  Mauri Sariola: Jonkerin pamaus, osa 1/3
  Su 13.5., uusinnat ma 14.5. ja la 19.5.
  Etelästä saapuu malminetsintäporukka Lappiin suuria suunnitellen. Heti ensimmäisessä jaksossa huomaamme, ettei kaikki ole ihan auvoista porukan kesken. Eikä asiaa auta se, että paikallisen työmaan joukosta löytyy myös vastavoimia, vähän yllättäen ja rajusti. Legendaarisen jännityskirjailijan, Mauri Sariolan (1924 - 1985), teoksen mukana palataan 1970-luvun tunnelmiin. Ohjaus: Rauni Ranta. Äänite vuodelta 1977.
  
  Mauri Sariola: Jonkerin pamaus, osa 2/3
  Su 20.5., uusinnat ma 21.5. ja la 26.5.
  Lapissa kaivuutyöt jatkuvat ja henkilökohtaiset suhteet alkavat nousta pintaan. Riitaisuudet vaarantavat koko projektin, mutta pelottavampaa on tiedossa: sodanaikaisia räjähtämättömiä ammuksia on alueella, jossa kaivoksen paikkaa haetaan. Eikä ikäviltä yllätyksiltä vältytä. Ja niinpä rikostarkastaja Susikoski itse saapuu vihdoin maisemiin. Ohjaus: Rauni Ranta. Äänite vuodelta 1977.
  
  Mauri Sariola: Jonkerin pamaus, osa 3/3
  Su 27.5., uusinnat ma 28.5. ja la 2.6.
  Viimeisessä osassa ollaankin sitten Helsingissä rikospoliisin mukana. Uusia käänteitä ilmaantuu juttuun. Lottopeli näyttelee omaa merkittävää osaansa, kun Lapissa kierimään lähtenyt vyyhti alkaa selvitä Ratakadulla. Kaikelle löytyy selitys, mutta ketä odottaa leivätön pöytä? Ohjaus: Rauni Ranta. Äänite vuodelta 1977.
  

• ---

  nimimerkki

  Inkeri J

  13.5.2012 klo 17:43
  Hesari ainakin huomioi kuunnelman näyttävästi tänään lehdessä. 6 palstaa ja kuva. Koskahan viimeksi Mauri on näin isosti ollut Hesarin sivuilla? Arvostelu oli varsin myönteinen.

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  21.5.2012 klo 21:52
  Tulihan tehdyksi ihmiskoe tuon Jonkerin kakkosjakson kanssa. Olin ottanut ihan mielijohteesta jakson seekasetille (on tullut niitä jemmatuksi, onneksi). Nauhoitin sillä tavalla, että mitään kuulutuksia ei ollut kuuluvissa, ei alussa, ei lopussa. Silkkaa "tiukkaa tapahtumaa" heh heh :) vaan kolme varttia.
  Meitillä on sellainen satunnaisesti kokoontuva äijäporukka periferiassa Pirkanmaalla, lähellä sitä missä Väinö Linna aikoinaan maata viljeli, you know. Lyödään korttia Pinsiön ravivalmentajien, "pikkupirujen", kanssa kun kohden satutaan. Menestys pelissä ei meitä juurikaan kohtaa. Kyllä ravimiehet asiansa osaavat. No, se ei kuulu tähän eikä meidän muijille.
  Panetin kortit pois, painoin kasetin juoksemaan ja komensin saunakamariin hiljaisuuden. Kaikille käskin vastaanoton päälle. Lopussa sitten keskustellaan siitä, mitä tuli kuunnelman aikana mieleen.
  Ei ollut kellekään ennakkotuttu kuunnelma. Eivät ole kai oikein radiomiehiä meidän kortinkatsojat.
  Kyllä sieltä kuitenkin Laguksen miehet, niksmannit ja Toijala poimittiin ja Maurilta oli maistunut joku muukin kohtaus. Knalli ja sateenvarjo mainittiin myös.
  Eräs tykistön vääpeli korosti, että hänen mielestään "hyppyheikki" on eräs tykkimalli eikä hyppymiina. Tykin nimitys johtuu kuulemma siitä, että kun ammuttiin, katsoi tulenjohtaja minne meni kranaatti ja yksi tuliasemassa tehtävään määrätty ammusmies sitä minne meni tykki.
  Sanoi tykkijulli myös siitä, että epävarma tappokeino on tuollainen. Kätkeä nyt joku kranaatti turpeeseen ja uskoatoivoaluulla että sen sitten joku lapiomies saa justiinsa kajahtamaan. Väitti että kokolailla osovasti pitää lapiolla sytyttimeen laapaista ja mistä hitosta joku saa käpäliinsä uuden kranaatin ja siihen passaavan sytyttimen.... No, ei kukaan porukasta kuitenkaan luvannut tulla kaivamaan, jos olisi Pohjankankaan soramontun syrjään järjestetty esittely.
  
  Tuossa vaiheessa meillä oli jo yksimielisesti selvillä kirjoittaja. Yksi tunturisusi siinä sitten muisteli lukeneensa Sariolalta kirjan, jossa Lapin talvessa turisti hyppäsi lumessa olleeseen kuoppaan ja kas kuinka sattuikaan, siellä olikin paukku pohjalla ja hyppääjän puolisosta tuli leski ja sitten Susikoski.....piti minun hänet keskeyttää kun joutui välillä henkeä vetämään.
  Sitten saunakamarissa riemu repesi, kun pioneerimajuri otettiin framille. Aika pöljäkkeenä pidettiin meidän sakissa tuota "kokenutta vanhempaa tutkijaa" joka baarissa yhden paukun aikana ehtii julistaa jollekin mataharille kaiken mitä tutkimuksissa luulee siihen mennessä löytäneensä. Voi hellanduudelis mikä lörppö. Ei ollut esiupseerista esimerkiksi. Susikoski kyllä olisi pitänyt suunsa.
  Siinä sitten virisi sekalainen keskustelu Sariolasta ja tuotannostaan. Oli monella jotain luettuna ja sanottavaa. Ilahdutti minua kun usea oli Viiden tien risteyksestä hyvin perillä ja vänrikki Asikkalan kolmikulmainen suukin tuli mainituksi. Miksikä ei risteys olisikin tuttu täälläpäin. Tuosta vaan kolmostietä Ikaalisista varovasti ohi ja sitten vasenta, niin johan kohta ollaan Kuninkaanlähteellä ja siellähän ne hikipolut odottavat. "Antaa hyssyttää..."
  Että sillä tavalla Jonkerin pamauksen kaikuja kuunneltiin. Ei ehditty enää koko iltana venttiä vetää kun Maurin pelejä porilaisten kanssa muisteltiin. Lupasivat "pikkupirutkin" koittaa kuunnella kolmannen jakson ihan itse jos ei nyt osu ravit aivan kohdalle.
  

• ---

  nimimerkki

  T H

  20.6.2012 klo 20:31
  Vinkeesti menee tämä Jonkerin pamaus. Ehkä vielä historiaan? Serambleri
  ainakin mennee tähän. Asiantuntevaa tekstiä.

• ---

  Matti Nummenpää

  21.6.2012 klo 00:14
  Hauskaa, että radiokuunnelmaa näin asiantuntevasti seurataan ja kommentoidaan.
  
  Lisää aihetta lukupiiriin saadaan taas perjantaina 6.7.2012 klo 13.00 - 14.24. Silloin tulee TV:n ykköskanavalta elokuva " Totuus on armoton ". Kyllä meitä Mauri Sariolan tuotannon ystäviä nyt hemmotellaan:

• ---

  nimimerkki

  E K

  19.9.2012 klo 17:12
  Jännityskuunnelmat Nimismies on surmattu ja Salamanmuotoinen arpi. Mikäs niiden historia on kun niitä ei ole esitetty uusintana, mihinkäs teoksiin ne perustuivat en ole ikäni puolesta niitä pystynyt kuulemaan joten oishan se kiva tietää onko kuitenkin tullut luettua kirjana.

• ---

  Matti Nummenpää

  23.9.2012 klo 22:29
  
  Aika vähäiset tiedot intendentillä näistä jatkokuunnelmista on. Nimismies on ammuttu esitettiin 6 jaksona 17.7. - 21.8.1974, Susikoskena oli Kauko Helovirta. Kuunnelma uusittiin 7.6. - 12.7.1978. Päiväkirjassaan Mauri Sariola kirjoittaa: 30 liuskaa tänään. Juoni selvä loppuun asti. Nyt on hyvässä mallissa. Se asia, Susikoski-sarja radiossa alkaa tänään. Saa nähdä, millainen on Helovirta pääosassa. Hm - olisi ollut maisteri Kiurun osaan otettu Esa Saario radioäänenä parempi.
  Salamanmuotoinen arpi tuli 4 jaksona 13.11. - 4.12.1979. Susikoskena Olavi Aaltonen.
  
  Ymmärtääkseni molemmat kuunnelmat on kirjoitettu radiokuunnelmiksi eivätkä siis perustu mihinkään kirjoihin.
  
  Mauri Sariolan kuunnelmien esittäminen uudelleen on ollut nihkeätä. Samoin muu tuotanto. Mauri Sariola -seura on näitä sitkeästi yrittänyt saada esityksiin. Nyt on jonkinverran onnistuttukin kuunnelmien ja Elävän arkiston suhteen.
  
  Tässä linkki Mauri Sariolan haastatteluun. Kopioi alla oleva osoite ja liitä selaimessa otsikkokentään.
  
  http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/mauri_sariola_ihmettelee_vouhottajia_2320.html#media=81306

• ---

  nimimerkki

  Juulia K-H

  23.9.2012 klo 22:48
  Minulla ei näitä kirjoja ole, enkä varsinaisesti ole kiinnostunutkaan. Mutta...
  Minulla on muistikuva, että olen lukenut tai kuullut - olisikohan päiväkirjoissa tai jossain - että Sariola olisi aikonut tehdä nämä ritarikirjat runokokoelmana Vänrikki Stoolin tarinoiden mukaisesti. Muistan myös, että jostain ritarista hän olisi tällaisen runomuotoisen esityksen tehnytkin. Jos tässä on jotain perää, niin voisikohan tämän runon saada luettavaksi.

• ---

  Matti Nummenpää

  23.9.2012 klo 23:10
  Kyllä se näin oli. Mauri pelotteli kustantajaa ajatuksella runokokoelmasta. Tämän kirjan kustantaja oli Weilin+Göös. Normaalistihan Mauri kirjoitti Gummerukselle.
  Runomuotoisena hän esitteli Carfl-Birger Kvikantin. Runon nimi on Tummapukuinen nainen ja se on Marskin ritarit -kirjassa sivulla 197.
  Kirjoitin runon Suomen kirjailijanimikkoseurat ry:n kotisivulle. Osoite on www.nimikot.fi. Runo on heti etusivulla. Tällä sivulla on nimikkokirjailijoitten runoja tai muita kirjoituksia. Teksti vaihtuu melko usein. Sieltä tämän runon voi käydä lukemassa ja vaikka kopioimassa omalle tietokoneelle. Aika nopiasti on hyvä toimia, koska pian sinne tulee uutta.
  
  Matti Nummenpää
  intendentti Mauri Sariola -seura,
  puheenjohtaja Suomen kirjailijanimikkoseurat ry.
  

• ---

  nimimerkki

  PPP

  30.7.2017 klo 11:08
  Löytyy myös YLE Areenasta toivotuista.

• ---

  nimimerkki

  T H

  1.8.2017 klo 17:31
  Mauri Sariolaa kommentoidaan Länsi-Uusimaa lehdessä 1. 8 2017. Liittyy aikalailla Lohjaan.

• ---

  nimimerkki

  PPP

  11.8.2017 klo 07:01
  Salsmanmuotoisesta arvesta ja sen Susikoskesta. Esittäjäksi on ilmoitettu Olavi Aaltonen. Itse en tämän nimistä näyttelijää muista. Voisiko kyseessä olla Risto Aaltonen?

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  14.8.2017 klo 01:43
  Liian myöhäistä pyytää armoa kaltaiseltani lukijalta. Hesaria luen nykyisin vain säälistä kun Mauri Sariola ei enää toimi rikostoimituksen johdossa.

• ---

  nimimerkki

  T H

  16.8.2017 klo 18:00
  Lehti tuli laatikkoon. Montako nimeä tarvitaan näin pienen Kirjallisuusseuran aikana? Kuka muistaa?

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  17.8.2017 klo 12:55
  Jäin pohtimaan TH:n esittämää kysymystä: "Montako nimeä tarvitaan näin pienen Kirjallisuusseuran aikana?". Ensin ajattelin, että kysymyksellä tarkoitetaan montako nimeä on pitänyt kirjoittaa lehden sisältävien kirjekuorien päälle niitä postitettaessa. Jos näin, niin olisikohan seuran jäsenmäärä jotain 360:n luokkaa?
  
  Sitten päättelin, että kysymys onkin seuran lehden nimestä, joita on ollut useita sen 21-vuotisella taipaleella. Uusimman lehden sivulla 3 löytyy tietoa: "vuoteen 2005 Ampiaiskesä, vv. 2006-2015 Mauri Sariolan seurassa". Nyt mennään kolmannella nimellä "Mauri & Me".
  
  Puheenjohtajat ja päätoimittajat vaihtuvat vuosien saatossa. Lehti uudistuu ja muuttaa muotoaan. Aina se on jollakin tapaa tekijöidensä näköinen. Hyvä niin. Tärkeintä on mielestäni näin "kadonneiden kirjahyllyjen aikoina", että seuralla on lehti. Vieläpä kouriintuntuva lehti. Paperille painettu. Nykyisellään korkeatasoinen niin ulkoasultaan kuin sisällöltään.
  
  Joskus lehdelle sai ehdottaa nimeä. Muistan oman ehdotukseni olleen Maurin erään hyvän kirjan mukaan "Sininen lyhty". Enää en sitä seuran lehden nimeksi ehdottaisi, mutta olisihan tuo vaikka tulevaisuudessa mahdollisesti perustettavan uuden puolueen äänenkannattajalle valaiseva nimi!

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  22.1.2023 klo 11:43
  Löytyipä YLE Areenasta tämäkin kuunnelma. Joten kuunneltiin, taas auton ratissa. Kolmesta vajaan tunnin pituisesta jaksosta koostuva ihan kelvollisen oloinen kuunnelma, jossa tarinan keskiössä on Lapissa touhuava malminetsintäporukka. Ja josta jokainen joutuu epäillyksi surmatyöstä. Verkkaisia tarinointeja Maurin tapaan riittää, mutta on välissä sopivasti toimintaakin. Niin että jaksaa tarinan vaivatta kuunnella ilman kyllästymistä. Syyllinen ei ehkä ole ihan täysi yllätys kuuntelijalle, mutta motiivi kyllä on.
  
  Tarinassa kiinnittää huomiota se, että sattuma vie juttua eteenpäin monessa kohdin, jopa Maurille epätavallisen paljon. Ensinnä vanhoja velkoja selvitellään puukon avulla Lapin syrjäkylän iltamapaikalla, jonne on samaan aikaan epäonnisesti sattunut kaksi pääkaupunkilaista kulkujätkää, toinen näistä kuuluu vielä em. malminetsintäporukkaan. Uskomattomin sattuma lienee, että päästyään terveyskeskuksesta (jota Susikoski kutsuu tosin 'sairaalaksi') syyllinen melkein saman tien poikkeaa kirkonkylän baariin ja kohtaa varusmiessotilaskarkurin, joka ulkomaille suuntautuvan pakomatkansa rahoittaakseen on vohkinut varuskunnan varikolta 105 mm tykistökranaatin ja kaupittelee sitä. Näiden kahden sattuman lisäksi surmatyön motiiviksi sitten lopulta paljastuu loton päävoiton pimittämisyritys. On siinä sattumaa sattuman perään!
  
  Henkilöhahmoista mieleen jäi Tea Istan esittämä Birgit. Tuo nimi esiintyy Maurin tuotannossa usein, ja se yhdistyy poikkeuksetta kevytmieliseen, epäluotettavaan hepsankeikkaan. Niin tässäkin. Olisi todella mielenkiintoista tietää, kuka oli tämä kirjailijamme mieltä pysyvästi myrkyttämään jäänyt henkilö, todellisuudessahan hän on ollut olemassa joskin toisen nimisenä. Tea Istan roolisuoritus vain on joltisenkin yliampuva rehevyydessään. Pekka Autiovuori veti roolinsa erinomaisesti, hyvin tunnistettavalla persoonallisella äänellään ja äänenkäytöllään. Susikoski (Kosti Klemelä) oli hyvinkin vaisun ja värittömän oloinen, luultavasti tarkoituksella. Maija-Leena Soinne yhtä hurmaavan ja lämpöisen oloinen kuin lähes kaikissa rooleissaan. Komisario Lieksasta on tehty tässä kuunnelmassa merkillinen tohottaja; sellaista mielikuvaa hänestä ei kirjojen perusteella saa. Muuten, eikös komisario Lieksa ollut jo tässä vaiheessa (70-luvun loppupuolella) pudonnut pois Susikoski-dekkarien henkilögalleriasta? En tarkkaan muista, missä dekkarissa hän viimeiseksi esiintyy, mutta 60-luvun puoliväliin taidetaan mennä... Muistaako joku lukupiirissä tarkemmin? Nimismies vei melkeinpä pääroolin tarinassa, hän oli enemmän esillä kuin vasta kolmannessa jaksossa mukaan tuleva Susikoski. Ja kovasti piti hänen ajomatkalla Jonkerivaaralle Lapin sodan aikaisia kokemuksiaan muistella - tottahan Maurin piti tarinaan linkki sotavuosiin saada.
  
  Melkoisen outo on syyllisen pyrkimys pimittää loton päävoitto siten, että saisi malminetsintäporukan lopettamaan työnsä ja hajaantumaan jokainen tahoilleen. Olisiko se muka estänyt jonkun heistä alkavan myöhemmin tarkistaa lottokierroksen tuloksia ja sitten kaivata saamatta jäänyttä voitto-osuuttaan? Tuskinpa. Ja kyllä sitten olisi päävoiton pimittäjäkin etsitty vaikka kissojen ja koirien kanssa, ja jonkinlainen petoshan tuollaisessa olisi ilman muuta ollut kyseessä. Vai kavallusko se rikosoikeudellisesti on? Outo hahmo on myös baaritiskillä parin paukun jälkeen tutkintatietonsa melko vieraalle naisihmiselle avoimesti laverteleva pioneerimajuri - niin kehuja kuin poliisimiehiltä muutoin saakin.
  
  Kuten sanottu, kyllä tämän mielenkiinnolla kuunteli ajomatkan ratoksi. Ja kuuntelisi varmaan paremmin keskittyen kotisohvallakin. Maurimaista menoa kaiken kaikkiaan.

• ---

  Matti Nummenpää

  22.1.2023 klo 12:18
  "Birgitta" on Maurin nuoruudenrakkaus. Rakkauselämä oli melko myrskyistä, johtuen Maurin luonteesta. Milenkiintoinen yksityiskohta oli, että Birgitan mukaan Maurilla oli moottoripyörä, jolla hän ajoi aina niin lujaa, että Birgitta ei halunnut mennä kyytiin. En tiedä oliko herkki Harley Davidsson, joka oli Susikoskella nuoruudessaan. Moottoripyörään en ole saanut vahvistusta muualta.
  "Birgitta" saattaa elää vielä, ainakin pari-kolme vuotta sitten eli. Hän nyt noin 95 vuotias.
  "Birgitan" nimi on eri.
  "Birgitta" on itse kieltänyt nimensä julkistamisen tai mitään häneen liittyvää kerrottavan.
  Tapahtumat Maurin kirjoissa ovat Maurin kirjoissa paljolti kuvitteellisia.
  MS - int

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  19.3.2023 klo 09:59
  Kuten Shuh kommentissaan, itsekin ihmettelin sattumaa ja helppoutta, miten sopivasti ja helposti tykinammus vaihtoi omistajaa ja juuri sinä aamuna, kun Sydänmaa pääsi sairaalasta ja istuskeli kirkonkylän baarissa. Mistä myyjä tunnisti ostajan ja ostaja myyjän? Tämän olisin halunnut kuulla ihan kohtauksena kuunnelmassa. Kiertelikö ”tykkijulli” pöydästä pöytään, joissa istuskeli lähinnä maalaisukkoja ( myönteisessä mielessä) turisemassa, ja kyselikö, olisiko tarvetta 105 mm:n tykistökranaatille. Kyllähän armeijasta vietiin pienempiä juttuja, valvonta oli ennen vähän suurpiirteisempää, mutta tykinammus varikolta?
  
  Birgit oli tätinsä ainoa perijä. Saatuaan kirjeen tätinsä kuolemasta, hän toteaa, että ei pohjoiseen tule edes lehtiä, joten ei ole voinut huomata kuolinilmoitusta. Kukahan sen olisi lehteen laittanut?
  
  Miten muuten oli Sydänmaan lottovoiton pimittäminen? Oliko kyseessä minkäänlainen rikos? Kuponkihan oli Sydänmaan nimissä ja porukkapelit kuunnelman mukaan kiellettyjä tuolloin. Nythän niitä jopa markkinoidaan. Oma kokemus lotosta tuolloin rajoittui vanhempien lottokupongin viemiseen ja sain tehdä joskus yhden rivin siihen. Mitenkähän olisi käynyt, jos päävoitto olisi osunut rivilleni?
  
  Ei mukavantuntuinen ja tehokas pioneerimajuri laverrellut baaritiskillä tutkimusten tuloksia vieraalle naiselle, Birgithän oli SATTUMALTA vanha tuttu.
  
  Vanhoissa kuunnelmissa oli näyttelijöillä tunnistettavat, persoonalliset äänet ja pieni ylinäytteleminen lisää tunnistettavuutta, kuten tässäkin. Mielestäni Kosti Klemelä oli sopivan yksitotinen Susikoski. Taitaa myöhempi RadioSusikoski Risto Aaltonen olla sittenkin vielä parempi. Ääninä sopivat rooleihinsa myös Esa Saario nimismiehenä ja Martti Pennanen vanhana ylikonstaapelina. Sakari Halosen (komisario Lieksa) ääni oli römeytynyt sitten 1950-luvun sotilasfarssien ja”orpopojan valssien”. Insinööri, korjaan diplomi-insinööri Hannes Toiviaisena oli Jarkko Rantanen, Uuno Turhapuro armeijan leivissä -elokuvan vänrikki Naapero. Maija-Leena Sointeen tunnistettava ja lämmin ääni tuo valitettavasti mieleen hänen tunnetuimmat roolinsa Leppäsen Aunena ja Valehtelijoiden klubin, Porvoon talouskoulun käyneenä jäsen F:nä. Seppo ”Sämpy” Lainetta ja Pekka Autiovuorta ei ensimmäisenä ajattele lentojätkinä, mutta äänet sopivat hyvin rooleihin, kun pääsi ennakkoasenteesta, mikä ei onnistunut Maija-Leena Sointeen kohdalla.
  
  Taas oli Mauri sijoittanut pienen ryhmän eristykseen Lappiin.
  
  Näitä vanhoja ”jännityskuunnelmia” on mukava kuunnella.

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  28.3.2023 klo 20:54
  En ole minäkään tuon lottovoiton jakamisesta varma, juristi kun en ole. Mutta luulen että se, että Veikkauksen säännöt kielsivät porukkapelaamisen, ei sinällään aiheuttanut muuta kuin sen, että voitto maksettiin vain sille yhdelle hlölle, jonka nimi oli kupongissa. Mutta jos pelaajien kesken oli sovittu mahdollisen voiton jakamisesta, niin se oli heidän keskinäinen suullinen sopimuksensa, ja onhan sellaista noudatettava. Joten luulen, että jonkin tason sopimusrikkomus kyseessä oli kumminkin. Ellei tosiaan peräti rikosoikeudellinen väärinkäytös. Tuommoisen suullisen sopimuksen toteen näyttäminen tietysti on juttu sinänsä, mutta monta sanaahan siinä olisi yhtä vastaan.

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »