Lukupiiri

LUKUPIIRI

• ---

  Matti Nummenpää

  11.12.2013 klo 12:36
  Vuoden aikana 11.12. saakka lukupiirissä on käynyt 7201 vierailijaa.
  Lukupiirin etusivulla, keskustelujen alla, on lukupiiritoimituksen joululahjana lukupiiriläisille Helsingin Sanomissa 23.12.1958 julkaistu Mauri Sariolan kertomus: Komisario Susikosken joululahja. Tämän paketin saa avata jo ennen joulua.
  
  Loppuvuoden aikana voitte miettiä miten lukupiiriä jatketaan vuoden 2014 alusta. Jatketaanko nykyisen mukaisena, vai voitaisiinko keksiä jotain muuta?
  Ensi vuoden syksyllä tulee Mauri Sariolan syntymästä 90 vuotta. Lukupiiri voisi juhlavuotta juhlistaa jollakin tavalla.
  
  Matti Nummenpää
  MS-int.
  
  

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  12.12.2013 klo 14:51
  MS-int on pannut meille joululahjaluun kaluttavaksi. Iso kiitos siitä. Avaamisen kanssa kävi juuri niin kuin käy usein lapsoselle tai kuinka käy meillä törkeäkarkeakarvaisen mäykyn kanssa. Kun EGO-1, tämä mäykky siis, saa jonkinlaisen paketin, ei siinä ehdi pitkä nokka edes tuhista kun jo paperisilppu lentää. ja aarre onkin poikittain puremavälissä.
  En siis piinaa pitkittänyt, kun aamulla viestin vilkaisin. Ajankohta huomioonottaen taisi tässä olla se Maurinkin tekstissään mainitsema huomenlahja. Oisiko ollut Onnensotureissa, tarkistakoon tarkka lukija asian. Oikeushistorian tentissä kuitenkin oltiin.
  En tokikaan aio lahjatekstiä kommentoida. Joku tietysti haluaa piilottaa herkkupalaa jouluun tai taaemmaskin. Totean vain, että tiukkoihin paikkoihin sitä tuollainen Susikosken kaltainen menestyvä konnankopittaja tuntuu alvariinsa joutuvan.
  Mietin luettuani että kauankohan Kirjailija on tuota merkkimäärää paperille takonut. Arvelen, että ei pitkääkään ole tarvinnut panna kirjaimia peräkkäin, vallankin jos on sattunut päälle se taiteilijalle ominainen "flow -tila". Tai sitten vekseli on ollut paukkumassa. Tuollaiselle lyhyehkössä ajasssa tapahtuvalle mutta silti kelvokkaaseen tulokseen johtavalle toimenpiteelle on kansan suusta putkahdellut erilaisia hyvinkin osuvia nimityksiä.
  Olen aiemminkin ehdotellut erilaisia Sariolan tuotantoon liittyviä tutkimuskohteita. Kelvollisia graduja voisivat halukkaat vääntää monista aiheista Joistakin totesin, että on sitä väitelty turhemmastakin. Nyt lyön löylyä lisää. Poliisien koulutuksessa ainakin olisi paikka lopputyön tasoiselle tutkimukselle Susikoskelle pitkän uran aikana sattuneista läheltä liippaavaa hengenlähtöuhkaa sisältävistä tapahtumista.
  
  ONKO TAIDON JA TUURIN TULO VAKIO?
  Rikostutkija L. Olavi Susikosken uralla sattuneet hengenvaaralliset tilanteet, niihin johtaneet syyt tapahtumaa edeltäneet mahdolliset ammatilliset virhearvioinnit mukaanlukien, tilanteista selviytymisen mekanismit ja tapahtumien purkuun liittyvän syventävän käsittelyn antamat täsmennykset poliisien toimintaohjeisiin.
  
  
  

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  14.12.2013 klo 03:21
  Facebook tässä tulee mieleen lähinnä rinnakkaisena alustana keskustella. Sinnehän kuka tahansa voi hetken mielijohteesta perustaa Mauri Sariola ryhmän, luoja varjelkoon, alta kymmenen sekunnin ja katsoa lähteekö se siitä. Näin pienelle piirille mielestäni nykyinen sopii paremmin ainakin jos näistä kahdesta olisi valittava. Facebook keskustelut ovat lineaarisia ts. karavaani kulkee ja juttuja tulee ja hautautuu kun taas tässä kaikki aiheet ja koko historia on käsillä kompaktissa paketissa. Ei tarvitse pelätä ettei tykätä, vaan viimeksi kirjoitettu on ensin luettavissa. Tärkein syy suosia nykymenoa on foorumimme upea ylläpito. Jos MS-int heittää hanskansa tiskiin, vasta silloin täytynee siirtyä tuotteiksi facebookin asiakkaille joita ovat mainostajat.

• ---

  nimimerkki

  Jarmo

  14.12.2013 klo 11:46
  Kannatan sitä, että pysytään seuran puitteissa tämän tyyppisessä teknisessä ratkaisussa. Kaikilla ei ole, eikä kaikki edes halua facebook-tiliä.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  15.12.2013 klo 01:11
  Nyt kun pysymistä nykyisessä keskustelualustassa on ehdotettu ja kannatettu eikä eriäviä mielipiteitä ole esitetty, on aika siirtyä keskustelemaan siitä miten tästäkin voisi parantaa. Esitän ehdotukseni siinä hengessä että tunnetusti yksi tyhmä osaa vaatia enemmän kuin tuhat viisasta suostuu toteuttamaan.
  
  Säilytettäköön tämä kuukauden kirja säie sellaisenaan, mutta vain yhtenä säikeenä useiden muiden joukossa, joita voisivat olla:
  
  * Mauri Sariola, kuka oli mies näiden kirjojen takana
  
  * Filosofointisäie jossa pohditaan onko taidon ja tuurin tulo vakio (tuosta lisää kohta)
  
  * Väittelysäie, jossa on lupa armottomastikin tyrmätä mielipiteitä (vaikkei koskaan niiden esittäjää)
  
  * Tekijäsäie heille jotka eivät vain puhu, vaan myös julkaisevat
  
  * Rohkaisusäie meille jotka väheksyvät kykyjään
  
  Oikeasti, eihän näihin mitään uusia ratkaisuja vaadita, vaan näillä volyymeilla näpäytys hiirellä lukupiirin linkkiin aloita uusi keskustelu riittää. Ja luvassa on ainakin yksi kommentti.
  
  Nyt siirryn keskustelemaan elämän vakioista. Itse olen sellainen otus että tuska tahtoo säilyä vakiona. Herkkyys lisääntyy samassa tahdissa kuin tuskan aiheet vähentyvät. Myös Seramblerin kaava (taito x tuuri = 1) on omakohtaisesti tullut todistetuksi. Näillä kyvyillä olisi pitänyt päästä korkeammalle eliitin portailla, mutta huonon tuurin takia jäi jokunen porras huipulle ottamatta.
  
  Kannaotot tervetulleita!
  

• ---

  nimimerkki

  Juha Kautto

  28.12.2013 klo 05:58
  Tärkeintä on, että sivusto pysyy aktiivisena eli rohkaiskaa myös muita tutustumaan tähän ja osallistumaan keskusteluun minkä voi tehdä nimimerkinkin turvin. Aktiivista alkavaa vuotta 2014 toivottaen.

• ---

  nimimerkki

  T H

  28.12.2013 klo 19:35
  Hyvää Uutta vuotta myös lukijoille. Juha Kautolle myös erityisesti voimia
  eteenpäin. Kiitos menneestä ja tulevasta. Keskustelu jatkukoon.

• ---

  Matti Nummenpää

  28.12.2014 klo 20:16
  Niin hitkahti vuosi nopeasti. Hyvässä seurassa ja hyvän seuran lukupiirissä. Maurin 90 -vuotisjuhlavuosi on päättymässä ja uusi alkamassa. Alkavan vuoden syksyllä tulee Mauri Sariola -seura ry:n perustamisesta 20 vuotta. Tulevana syksynä tulee myös 30 vuotta Maurin kuolemasta.
  
  Taas on aika hetkeksi hiljentyä ja miettiä, onko lukupiirin toimintaa tarvetta uudistaa vai jatketaanko samoilla linjoilla. Vuoden 2014 aikana lukupiirissä on käyty tasan 13.500 kertaa. Valtaosa vierailijoista tyytyy lukemiseen, mutta runsaasti on osallistuttu keskusteluihinkin. Noin 700 eri kirjoitusta on lukupiirissä julkaistu vuoden aikana. Aiheotsikoita on kertynyt vuoden aikana 34. Eri kirjoittajanimimerkkejä on 24. Nämä ovat hyviä lukuja ja tästä on hyvä jatkaa.
  
  Facebook on toinen mahdollinen keskustelufoorumi. Siellä voi myös Mauri -aihetta käsitellä. Se ei kuitenkaan ole intendentin aluetta. Kukin harrastakoon oman halunsa mukaisesti.
  
  Vuonna 2015 ilmestyy todennäköisesti jatkoa kirjalle Laulu seis, sanoi Susikoski. Ensimmäisen kirjan kustantaja on ilmoittanut halukkuutensa jatkoon. Myös muita kiinnostuneita kustantajia on ilmoittautunut. Neuvottelut jatkuvat. Joka tapauksessa voin luvata fontin olevan uudessa kirjassa edellistä luettavampaa. Tästä on tullut palautetta.
  
  Ari Kyyröltä on luvassa uusi kirja. Hannes Markkulan muistelmateos julkistetaan huhtikuussa.
  
  Mauri Sariolaan liittyen on pyydetty monenlaisia julkaisuja. Toivomuksia on esitetty täällä lukupiirissä, kirjamessuilla, seuran tilaisuuksissa sekä suoraan intendentille. Seuraavassa muistiinmerkittyjä toiveita:
  
  Leikekirja Mauria koskevista lehtijutuista
  
  Helsingin Sanomien Maurin kirjoittamat oikeussaliuutiset
  
  Mauri Sariolan elämäkerta
  
  Leo Olavi Susikosken elämäkerta
  
  Maurin kirjojen kannet painettuna versiona
  
  ONKO TAIDON JA TUURIN TULO VAKIO?
  Rikostutkija L. Olavi Susikosken uralla sattuneet hengenvaaralliset tilanteet, niihin johtaneet syyt tapahtumaa edeltäneet mahdolliset ammatilliset virhearvioinnit mukaanlukien, tilanteista selviytymisen mekanismit ja tapahtumien purkuun liittyvän syventävän käsittelyn antamat täsmennykset poliisien toimintaohjeisiin.
  
  Tieteellinen tutkimus Mauri Sariolasta, väitöskirja tai vastaava
  
  Mauri Sariolan kirjojen tematiikka
  
  Musiikkiviittaukset Mauri Sariolan teoksissa
  
  Maat ja paikkakunnat Mauri Sariolan kirjoissa
  
  Krapulakuvaukset Maurin kirjoissa
  
  Toiveiden tynnyri on melko täynnä. Lisää kyllä mahtuu. Aiheista ei ole pulaa, mutta tekijöistä on. Valitkaa näistä tai muista aiheista omanne ja ryhtykää työhön. Aiheen voi vaikka varata intendentiltä, niin ei kaikki tee samaa.
  
  Osa toiveista on toteutettu verkkosivulla. Niitä löytyy tämän sivuston Jäsensivuilla. Sisäänkirjautuessa käyttäjätunnus on Mauri Sariola -seuran jäsenrekisteriin ilmoitettu säjköpostiosoite. Jos salasana ei ole tiedossa, asia hoituu intendentin avulla, sähköposti matti.nummenpaa@elisanet.fi. Ja jäseneksi pääsee täyttämällä sivuston jäsenilmoituslomake ja maksamalla jäsenmkasu 25,00 euroa. Jäsenmaksun tälle vuodelle vahvistaa seuran vuosikokous maaliskuussa.
  
  Jatketaan keskusteluja lukupiirissä.
  
  Matti Nummenpää (MS / Int.)
  0400 439 374

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  29.12.2014 klo 12:13
  Kiitos MS Int hyvästä vuosikatsauksesta!
  Koska kiinnijääminen vaikuttaa ilmiselvältä, ja koska on esitetty, että tunnustamalla voi neuvotella seuraamuksien lieventämisestä, päädyin rouva S:n myötävaikutuksesta paljastautumaan. Intendentin katsauksessa mainitaan erääksi mahdollisesti työstettäväksi aiheeksi muiden muassa otsikko "Onko taidon ja tuurin tulo vakio?"
  
  Tämän aiheen alaotsikoksi puetun pseudotieteellisen sekamelskan olen todella ilman erityistä "vakaata harkintaa" aikoinaan suoltanut. Mieleen ei erityisesti tullut, että ruvettaisiin täällä palstalla Susikosken edesottamuksia tuossa katsannossa jauhinkivien väliin työntämään.
  Kieli pullotti poskea kun alaotsikko syntyi. Olin lukenut jonkun mielestäni uskomattoman humoristisen "voiko-olla-totta" -tyylisen väitöskirjan aiheen. Sen perusteella panin puppugeneraattoriin parodiavaihteen ja lisäsin kierroksia tarkoituksena tuottaa poliisin korkea-asteisen jatko-opetuksen suunnittelijoille helpotusta. Opiskelijoillehan pitää tarjota pätevyyskynsien näyttämiseen lopputyön aiheita, ja työelämäkokemukseni eräs kipukohta oli aikoinaan se, että niiden keksiminen oli usein turhauttavan työlästä.
  
  Irvailtiin työryhmässä, että taas sitä pannaan haluton tekemään tarpeetonta...
  
  Muut MS Int:n laatimassa luettelossa mainitut aiheet ovatkin terveemmällä pohjalla. Kimppuun vaan.
  
  
  

• ---

  Matti Nummenpää

  29.12.2014 klo 15:21
  Kaikki merkitään ylös, mitä ehdotetaan tehtäväksi. Eikä tämä niin huono ehdotus ole.
  Poliisiammattikorkakoulun opiskelijan lopputyötä - tai mitä siellä sitten tehdäänkään - varten voisi olla mahdollisuus pieneen rahoitukseenkin. Mauri Sariola -seuran stipendirahastossa on jonkin verran varallisuutta. Intendentillä ei ole valtakirjaa rahan jakamiseen, mutta anomukset otetaan hallituksessa käsittelyyn.
  
  MS / Int.

• ---

  nimimerkki

  T H

  29.12.2014 klo 20:30
  Onko taidon ja tuurin tulo vakio? Taito siis jotain opittua ns. käden taitoa.
  Tai viisaammin opittua yliopistoissa ym.? Taito tai tuuri voi olla myös sitä
  mitä oppii elämänkoulussa. Mitä sitten lieneekin kenenkin kohdalla.
  
  Tuuri lienee sanansa mukaan sitä mitä lienee. Toisilla, vaan kaikilla ei. Vaan
  joskus kumminkin... Tuuri on muutakin kuin kauppakeskus jossain. Elämä
  vaan kuljettaa, miten sen ottaa. Pitkässä juoksussa vaan kaikki tasaantuu.
  Huonossa ja hyvässä.

• ---

  nimimerkki

  T H

  29.12.2014 klo 20:59
  Näin oppineiden kanssa väitellen en aio enää inttää mitään ns. nettikirjoista.
  Olkoon tämä uudenvuodenlupaus. Tuuria tai taitoa.
  
  Tematiikka sinänsä jotain??? Siihenkään en mitään. Vaan joku selvittää?
  
  Kunnon elämäkerta tietysti, Maurilta ja Leolta. Paikkakunnat vielä hieman
  myös vajaita ainakin Länsi-Uudeltamaalta. Joista Mauri ammensi aiheet
  moneen kirjaan. Sammatin lisäksi.
  
  Pääkaupunki Helsinkimme tietysti tässä mukana. Jossa tietysti monet
  mukavat jutut tapahtuivat. Hyvässä ja pahassa. Tästä olemme saaneet aika
  hyvin juttuja/tietoa eri tapahtumista. Mauri kyllä vaikutti muuallakin.

• ---

  nimimerkki

  T H

  12.1.2015 klo 07:38
  Mauri Sariolaan liittyen olisi varmaan viime hetket käsillä kerätä tietoa
  Maurin vakiopaikasta aikoinaan. Tarkoitan legendaarista Lahnajärven
  Palaxia. Toimi ainakin ns. Lentävässä lautasessa tai Ufossa. Myöhemmin
  kai myös päärakennuksessa?
  
  Sammatin mökiltä oli lyhyt matka piipahtaa oikotietä sinne. Aamukahville tai
  muuten. Myöskin edesmennyt Syvälammen Salaisuus (Myöh. Motelli Syvä-
  lampi) oli aikoinaan Maurin vakiopaikkoja. Se tuhoutui viime kesänä tulipa-
  lossa.

• ---

  nimimerkki

  T H

  12.1.2015 klo 16:19
  Tänään oli kaksi Susikoskea tv;ssä. Elokuva: Hän varasti elämän 1962.
  Åke Lindman (ylietsivä Oke Järvinen) ja Ismo Kallio (etsivä Kallio).

• ---

  nimimerkki

  PPP

  26.3.2017 klo 18:32
  Sarjakuunnelma Musta ilotulitus löytyy YLE Areenasta.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  29.3.2017 klo 19:55
  Kiitos PPP:lle vinkistä! Ainakin minulta kuunnelma olisi voinut mennä huomaamatta. Nyt olen kuunnellut jo kolme osaa. Kuinkahan kauan sitten viimeksi on tullut kuunneltua kuunnelmaa? Olisiko ollut silloin, kun tuli Kalle Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuja. Niitä tuli aina keskipäivällä viisi minuuttia ja kerran viikossa sitten kertauksena pitempi jakso.
  
  Niinpä Musta ilotulitus on nostalginen ja miellyttävä kokemus. Taustalla soiva musiikki luo mukavasti tunnelmaa: Kuolleet lehdet, Kultaa ja hopeaa.. Maurimaisesti mukana on rikas konsuli ja kelvoton veljenpoika, joka tietysti on juupeliylioppilas. Huvittavaa on, että oikeudenkäynnissä puheenjohtaja päivittelee kolmekymppisen konsulin veljenpojan seitsemän vuotta kestäneitä valtiotieteen opintoja, todeten lopuksi, että jokainen tietenkin opiskelee oman aikataulunsa puitteissa. Naureskelevaa syyttäjää hän sentään hieman ojentaa.
  
  Opintojen keskeytyminen tuntuu olleen Maurin mielessä 1960-luvun alussakin. Kuusikymmenvuotiaan konsulin katsotaan olevan elämänsä illassa tai ainakin iltapäivässä, mutta kihlaapa vaan sihteerinsä ja aikoo elää vielä kauan. Kuunnelman puolivälissä Susikoski ei vielä ole vaivaantunut paikalle, mutta kuulostellaan kunhan asia etenee virkatietä pitkin.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  2.4.2017 klo 15:48
  Viimeinen raketti on singahtanut yötaivaalle konsuli Strömin puutarhasta eli nyt on Musta ilotulitus kokonaan kuunneltu. Maurihan kirjoitti myös radiokuunnelman "Viimeinen raketti", mutta se ei liene säilynyt, joten selvittämättä jäänee olisiko juoni ollut samankaltainen kuin tässä ilotulituksessa.
  
  Mukavan kuunnelman Mauri on tehnyt tutuista tarpeista. Kyllä tätä vaan kelpaa kuunnella. Leo Olavin virkatoveri on tässäkin hänen kaimansa. Komisario Leo Lieksan sijaan ylietsivä Leo Raippa. Suoraviivainen toiminnan mies. Ylietsivä harmittelee poliisipistoolin suurta kokoa. Asetta kun on kannettava taskussa. Mustan ilotulituksen viimeinen pamaus kajahtaakin Raipan taskuaseesta.
  
  Ruumiita tulee tasaisesti, mutta kaikille löytyy lopulta tekijänsä. Kuritushuoneesta karataan ja valtion vankiloiden säilytysvarmuutta kritisoidaan. Vankilan parantavaan vaikutukseen uskotaan kyllä kovasti poliisissakin: Susikoski tuumii, että kenties yli puolen vuoden syyttömänä lusiminen voi tehdä jopa deekikselle joutuneesta juupeliylioppilaasta vielä miehen...

• ---

  Matti Nummenpää

  23.12.2017 klo 17:59
  Jouluaattoon mennessä on tänä vuonna 8764 käyntikertaa ollut lukupiirin sivuilla. Käsitelty on 32 eri aihetta ja kirjoituksia on ollut 231.
  
  Jatketaan lukupiiriä, mutta ei enää kuukauden kirjaa. Kirjat on aika pitkälti käsitelty ja viime aikoina ei ole ollut kovin suurta kiinnostusta. Mutta itse valituista aiheista voi kirjoittaa. Ja onhan näitä aiheita ja kuukaudenkirjoja runsain mitoin käytettävissä.
  
  Itse Mauri Sariolan seura voi hyvin. Jäsenmäärämme on pitkähkön laskevan kauden jälkeen nousussa. Jäseniä on nyt 260. Parhaimmillaan meitä on ollut 404, mutta Mauri Sariolan aikalaiset ovat siirtyneet muualle. Olisihan Mauri 93 vuotias.
  
  Meidän asiakaslehtemme ilmestyi tänä vuonna peräti neljä kertaa. Jos saamme Taiteen Edistämiskeskuksen kulttuurilehtien avustuksen, niin neljä numeroa tulee ensi vuonnakin. Muussa tapauksessa saamme tyytyä kahteen. Uusi kirjakin työnimellä "Tasoittajan muistelmat" ilmestynee vuonna 2018. Tämän niminen sarja Mauri Sariolan kirjoittamana ilmestyi Apu-lehdessä v. 1958. Siis 60 vuotta sitten.
  
  Ensi vuonna on myös suunnitteilla monen monta toimintamuotoa. Tuula Sariolan mökille on tarkoitus tehdä jäsenretki. Huvilahan on täysin samankaltainen pihapiireineen kuin Maurin aikana. Laiturin polttopaikka, ensimmäisen vaimon kumoon viskaama kaivonkansi ja Sammatin sepän takoma tuuliviiri ovat nähtävissä. Kouvolan dekkaripäivät, aiheena poliittinen murha, Hattulan dekkaritapahtuma, Puumalan kirjakemmakat ja paljon muuta.
  
  Siistiä sisätyötäkin on tarjolla. Lehti- ja leikearkiston ylläpitoa. Lehtiä on 50-luvulta tähän päivään. Homma käy kotona omassa tahdissa. Tuon materiaalin ja tarvekalut ohjeineen. Ota yhteys jos homma kiinnostaa. Matti Nummenpää puh. 0400 439374 tai sähköpostitse matti.nummenpaa@elisanet.fi. Lehdet saa myös lukea. Niissä on monenlaista mielenkiintoista luettavaa. Novelleja kirjoittivat muutkin kuin Mauri Sariola. Näitä on tuhatkunta arkistoituna, mutta saman verran vielä luetteloimatta.
  
  Hyvää joulua ja kulttuuripitoista vuotta 2018.
  
  Ms / Int.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  26.12.2017 klo 01:54
  Kuka täällä on hiljaa?
  
  Minunko, ukkelon pitäisi olla täällä huutavana äänenä kun vastaa ei ainuakaan? Missä lymyää nimimerkki T H tai Serambleri? Ja erityisesti hän , jonka tarkoituksella jätin mainitsematta.

• ---

  nimimerkki

  Inkeri J

  16.1.2018 klo 20:29
  Ehdottaisin, että lukupiiriin otettaisi keskusteltavaksi myös seuran jäsenlehdet. Jäsenet saavat ne kotiin paperisina ja lisäksi kaikille aiheesta kiinnostuneille ne ovat luettavissa seuran sivuilta digiversiona.
  Tämän vuoden ensimmäistä lehteä odotellessa, voisimme lukea lehdet uudelleen. Niissä on paljon Mauriin liittyviä juttuja sekä muutakin kiinnostavaa sisältöä.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  23.1.2018 klo 18:59
  Ylläpitäjä on muokannut tätä viestiä.

  Jäsenlehti on vallan upea. Sanoisn jopa että pidot parenee, kun väki vähenee. Tuossa alempana on Maurista kerrottu tavalla joka auttaa ymmärtämään onko kyseessä kriitikko vai kirjailija*
  
  ”Pahnanpohjimmaisen” Mauri-pojan syntyessä 25.11.1924 Helsingissä kansakoulunopettaja Armas Sariolan ja hänen Anna-vaimonsa perheeseen vanhin lapsista eli Kyllikki-sisar (Koskinen) oli jo16-vuotias ja Maurin suuresti ihailema Lauri-velikin13-vuotias. Lauri ajoi Tapaninpäivänä 1934 Kalvolan Takajärvellä sulaan ja sai surmansa hukkumalla. Perheessä kasvoi lisäksi kaksi serkkua äidin puolelta. Sariolat asuivat tuolloin Hattulan kunnan Kosken kansakoululla, jossa isä oli kymmenisen vuotta toiminut johtajaopettajana. Lapsuuden ja nuoruuden elinympäristö sivukylällä, isänmaallisessa ja uskonnollisessa opettajaperheessä jota kyläläiset arvostivat, muovasi Mauri Sariolan luonnetta. Hämäläispoika tuli tunnetuksi vahvoista porvarillisista asenteistaan ja perinteisestä arvomaailmastaan.
  
  
  
  Kansakoulun Mauri Sariola kävi opettajinaan isänsä ja samalle uralle antautunut sisarensa. Aloitettuaan oppikoulun Hämeenlinnan lyseossa 1934 Sariola joutui kuitenkin pian siirtymään Toijalan yhteiskouluun, koska perhe muutti isän ennenaikaiselle eläkkeelle jäämisen myötä asumaan Sääksmäen Tarttilaan. Lukio sitten jäi kesken, kun kutsu kävi maaliskuussa 1943 koulunpenkiltä, lukion viimeiseltä luokalta, suoraan sotaan. Ylioppilaaksi Sariola julistettiin - sota-ajan käytännön mukaisesti ilman ylioppilaskirjoituksia - keväällä 1943, ja ylioppilaskaronkka oli Hotelli Aulangon tiloissa.
  
  
  
  Mauri Sariola suoritti aliupseerikoulun Radiopataljoonassa Helsingin Santahaminassa. Palveltuaan erämaatukikohdissa ”titari”-Sariola sai siirron Äänislinnaan (Petroskoihin) Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnan alaiselle radioasemalle. Upseerikoulun hän läpäisi viimeisellä sodanaikaisella kurssilla 59 Niinisalossa heinä-marraskuussa1944. Sariola palveli vielä Lapin sodassa lyhyen aikaa maineikkaan kenraali Ruben Laguksen panssarijoukoissa, mikä episodi antoi hänelle aiheen tuntea itsensä ”Laguksen panssariveteraaniksi”. Sotapalveluksesta Sariola kotiutui keväällä 1945 mutta edelleen upseerikokelaana. Sariola ylennettiin vänrikiksi vasta reservissä 1948. Kauan kaipaamansa luutnantin sotilasarvon Sariola sai vihdoin 1982. Sota-aikaiset kokemukset jättivät herkkään nuorukaiseen syvän vaikutuksen, ja kunnioitus sotaveteraaneja ja reserviupseereita kohtaan kuvastui sittemmin monin tavoin hänen teksteistään ja julkisista kannanotoistaan.
  
  
  
  Syksyllä 1945 Sariola aloitti lainopin kandidaatin opinnot Helsingin yliopistossa muttei saanut näitä koskaan päätökseen. Opintojen tahmeasta etenemisestä ja nuoren miehen tuhlailevasta rahankäytöstä seurasi 1948 välirikko sukulaisten kanssa, jotka olivat lähteneet auliisti rahoittamaan nuoren miehen juristinopintoja. Itse Sariola mielellään kuvasi olevansa ”tenttiä vaille valmis” juristi, mikä ei kuitenkaan vastaa tosiasioita. Kesken jääneet opinnot vaivasivat häntä loppuelämän.
  
  
  
  Sodan jälkeiset ”vaellusvuodet” käsittivät lyhyitä työjaksoja eri puolilla Suomea tietyömailla, tukkimetsissä, epäpätevänä kansakoulunopettajana, pankissa ja vakuutusyhtiössä. Kirjailijanurasta silloin selvästi jo haaveillut Mauri Sariola pääsi lopulta alkuvuodesta 1956 ensimmäiseen vakinaiseen – ja sellaisena ainoaksi jääneeseen - työpaikkaansa legendaarisen ministeri Eljas Erkon alaisuudessa Helsingin Sanomien oikeussalitoimittajana. Uusia tuulia rikosjuttujen uutisointiin tuonut Sariola eteni valtakunnan merkittävimmän rikostoimituksen esimieheksi. Hän erosi 1964 lopussa lehden palveluksesta ja keskittyi päätoimisesti jatkamaan kirjoittamistaan.
  
  
  
  Mauri Sariolan esikoisromaani ”Laukausten hinta” julkaistiin samoin keväällä 1956. Pikku kirjoitelmien julkaisemisen lehtinovelleina Sariola oli aloittanut todennäköisesti jo sotavuonna 1944. Sujuvasti käynnistynyt kirjailijanura jatkui yhtäjaksoisesti lähes 30 vuoden ajan aina Sariolan inhimillisesti ennenaikaiseen kuolemaan saakka. K.J. Gummerus Osakeyhtiöstä (nykyisin Gummerus Kustannus Oy) tuli hänen vakinainen kustantajansa. Omalla nimellään Sariola ehti kirjoittaa kaikkiaan yli 80 romaania ja muuta teosta. Salanimellä ”Esko Laukko” 1966–1974 julkaistujen yhdeksän dekkariromaanin kustantajana oli Oy Weilin + Göös Ab. Sarjan 1980-luvun pokkareita kustansi Viihdeviikarit/Bookstudio. Näiden lisäksi Sariola tuotti suuren määrän novelleja, jatkokertomuksia (mm. Esko Laukkona), matkakertomuksia ja muita lehtijuttuja. Näitä löytyy jatkuvasti lisää aikakauslehdistä ja lukemistoista mm. Mauri Sariola –seura ry.:n aktiivisten jäsenten tutkimuksissa. Varsinaisen kirjallisuuden ohella Sariola sai toteutetuiksi useita radiokuunnelmia, tv-käsikirjoituksia ja pari elokuvakäsikirjoitustakin.
  
  
  
  Mauri Sariola käänsi suomeksi ainakin kahdeksan merkittävää englanninkielistä jännitysromaania, joista osa on julkaistu Salama-sarjassa. Sariola käänsi englannista jopa lastenkirjoja. Toisaalta myös Sariolan kirjoittamia romaaneja käännettiin useille eri kielille eli ainakin ruotsiksi, viroksi, ranskaksi, englanniksi, norjaksi, japaniksi, puolaksi, venäjäksi ja slovakiksi. Sariolan oman maininnan mukaan eri kieliä olisi ollut jopa 17. Julkaisumaita on tiedossa ainakin 12.
  
  
  
  Kiistattomasti kuuluisin Mauri Sariolan luomista henkilöhahmoista on komisario, myöhemmin rikostarkastaja Leo Olavi Susikoski. Toistuvasti romaaneissa esiintyvät myös asianajaja Matti Viima ja toimittaja Aarre Kuusama.
  
  
  
  Itse Mauri Sariola arvosti eniten 1969 Ranskassa vastaanottamaansa tunnustusta. Hänelle luovutettiin silloin ”Grand Prix du roman d’Adventures” parhaasta ulkomaisesta käännösdekkarista tuona vuonna. Palkittu teos oli ”Un printemps Finlandais” (”Lavean tien laki”). - Kotimaassakin Sariola sai julkista tunnustusta, mm. valtion yksivuotisen apurahan ensi kertaa viihdekirjailijalle. Päätöksen valtion taiteilijaeläkkeestä hän ennätti saada 1985 vain hieman ennen kuolemaansa, mutta tästä hän ei enää lainkaan päässyt taloudellisesti nauttimaan.
  
  
  
  Mauri Sariola joutui myös plagiointisyytösten kohteeksi. Ensin vertailtiin 1959 ilmestynyttä Sariolan lääkäriromaania ”Ei loitsu eikä rukous” ja Soubiranin lääkäriromaania ”Valkeat miehet”. Konkreettisiin toimiin johtivat sittemmin Esko Laukon nimellä 1969 ilmestyneen ”Sen yli käy vain tuuli viheltäin” ja Bill S. Ballingerin ”Kynsi ja hammas” kirjan yhtäläisyydet; lopputuloksena kustantaja Weilin+Göös veti Laukon kirjan pois markkinoilta ja Laukko (Sariola) maksoi korvauksen Ballingerille. Viimeksi vertailtiin Sariolan romaanin ”Jälleenrakennettu maa” (1981) ja Ilmari Harkin tietokirjan ”Sotakorvausten aika” faktatietojen yhtenevyyksiä.
  
  
  
  Ammattikriitikot kohdistivat Mauri Sariolan kirjallisen uran aikana yhä kiivaammin enimmäkseen väheksyvää palautetta hänen teoksiinsa. Tästä huolimatta kirjat kävivät vuodesta toiseen hyvin kaupaksi. Yksinomaan suosituimman romaanin ”Lavean tien laki” painosmääräksi on kerrottu 95.000 kappaletta. Arvostelu oli poikkeuksellisesti varsin suopeaa muutaman ensimmäisen teoksen ja myöhemmin Kustaa Mauri Armfeltia kuvanneiden historiallisten romaanien osalta. Näitä Sariola itse pitikin kunnianhimoisimpana hankkeenaan.
  
  
  
  Mauri Sariolaa on luonnehdittu sisimmässään herkäksi ihmiseksi. Julkisuudessa hän kuitenkin tietoisesti antoi itsestään rehvakkaan mielikuvan. Sariolan myönteisiin harrastuksiin kuuluivat mm. shakki, sota- ym. historia ja matkailu. Turmiollisia intohimoja puolestaan olivat uhkapelit, lotto, skottiviski ja yöllinen sähkeiden lähettäminen. Suuriksi kasvaneista tuloista huolimatta kirjailijalla oli kroonisia vaikeuksia pitää oma taloutensa tasapainossa. Ajoittain vekselikierre saavutti mielikuvitukselliset mitat. Tähän ei voinut olla vaikuttamatta Sariolan värikäs ja suurellinen elämäntapa.
  
  
  
  Kirjailija vietti mielellään aikaa huvilallaan Sammatin Enäjärvellä. Siellä hän kirjoitti merkittävän osan teoksistaan. Sariolan varsinainen työkammio, ”Bunkkeri”, sijaitsi kuitenkin Helsingissä Ullanlinnan kaupunginosassa, Laivurinkadun ja Vuorimiehenkadun kulmauksessa.
  
  
  
  Mauri Sariola kuoli sappikivileikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin Helsingissä 1985. Hänet haudattiin sukuhautaan Hattulan uuden kirkon hautausmaalla.
  
  
  
  Tuula Sariola on jatkanut miehensä dekkariperinnettä kirjailijana.
  
  Lähde:
  http://www.phnet.fi/public/saraluoto/Mauri%20Sariola%20pienoisel%C3%A4m%C3%A4kerta.htm

• ---

  nimimerkki

  PPP

  20.2.2018 klo 18:28
  Lisää Sariolaa YLE Areenasta. Viimeinen pari ulos vuodelta 1981, Susikoskena Risto Aaltonen.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  27.2.2018 klo 18:55
  Viimeinen pari ulos on leppoisaa ja tuttua kuunneltavaa. Sinisen lyhdyn on Mauri dramatisoinut kuunnelmaksi pienin muutoksin. Risto Aaltonen on radioäänenä kahdesta kuulemastani parempi. Hieman hämäsi, kun komisario Lehtosena on Susikoskea elokuvassa esittänyt Ismo Kallio. Muita tuttuja esittäjiä ainakin Esa Saario ja Olavi Ahonen, joka on hänelle niin tyypillisessä ja mainiosti sopivassa metsäläisen/vankilakundin roolissa.
  
  Henkilöiden nimet ovat toiset kuin kirjassa. Susikoski sentään pysyy omana itsenään. Kirjassa mainittiin nimeltä Ilta-Sanomien toimittaja Liisa Tuutti hieman negatiivisessa sävyssä ja tämä maksoi potut pottuina Maurille lehtijutuissaan paljastaen jopa jonkin kirjan juonen lukijoille etukäteen. Kuunnelman loppukohtauksessa ei välity samanlaista tunnelmaa kuin kirjan lopusta, josta kirjailija on päiväkirjaansa merkinnyt: "Sain Sinisen lyhdyn valmiiksi, 195 liuskaa. Ja meinasin vähän itsekin pyyhkäistä silmäkulmaani. Taisi olla tuo loppukohtaus taas johdatusta ylhäältä. Sillä viimeiset 21 liuskaa vedettiin tänään tosiaan innolla." (14.12.1977 Hyvästi, Sammatin kuu, sivu 132).
  
  
  
  
  
  

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  19.3.2018 klo 13:32
  "Kalevala on epäaito kansalliseepos."
  Näin otsikoi Jukka Petäjä kulttuurisivuilla Hesarissa 3.3.2018. Kyseessä on kirja-arviointi teoksesta Kirjalliset väärennökset. Tekijät ovat Sanna Nyqvist ja Outi Oja. Kustantaja on Gaudeamus, musteet on pannut paperille tallinnalainen raamatuntekijätalo vuonna 2018.
  
  Petäjän laatima alaotsikko herätti mielenkiintoa. "Kirjallisia väärennöksiä esittelevä tuore teos välttää raflaavia skandaaleja." Luin arvion ja tuumin, että onhan tuossa ollut tutkimussarkaa kerrakseen. Teoksen alaotsikko on Huijauksia, plagiaatteja ja luovia lainauksia.
  Kului jokunen päivä, ja satuin näkemään tekijät aamuteeveessä. Katselin ja kuuntelin että jos vaikka siellä tulisi kiinnostavaa lisätietoa. Tulihan sitä.
  Olin näet arasti arvellut, että kirjassa saattaisi olla puhetta vaikkapa kynnestä ja hampaasta.
  
  Haastattelussa tulikin esille "Sariolan klaani" (ilmaisu on minun).
  
  Rouva S. sattui olemaan myös ruudun ääressä. Oivalsi alkavan kiinnostukseni kirjaa kohtaan. Hän on tietysti kyllästymiseen asti joutunut kuulemaan jorinoitani soubrianeista, lyijysistä ja ballingereista.
  Oli käynyt tietämättäni kaupallisen neuvottelun Adlibriksen kanssa, ja eilen nouti ärrältä kyseisen kirjan. "Tosso!" Se oli kirjan sisäpiiriläinen kutsumanimi. Joskus "tosso!" on jotain syötävää.
  
  Kirjan sisällysluettelo antoi vihjeen, että kyllä kynttä on ja hammastakin. Kirjassa on kaksikymmentäkahdeksan (!) sivua otsikolla "Väärennösten ketju. Mauri Sariolan plagiaatit ja perintö."
  Katselin luvun läpi. Asiallinen ote on kirjoittajilla. Mitään ihan yllättävää ei esille tullut, asiat ovat tuttuja, jos on Maurista, Laukosta ja tuotannosta kirjoitetun aineiston pääpiirtein lukenut. Käyttämäni ilmaisu "klaani" on sikäli sopiva, että Tuulan ja Ritvan kirjalliset toimet ovat myös saaneet tutkijoiden huomiota.
  
  Enpä ole aiemmin havainnut, että myös Insinööri Forssin tapaus osoittaisi selviä yhteyksiä Ballingeriin.
  Susikosken olemusta piti alkaa miettiä uudella tavalla. Laukausten hintaa käsitellessään kirjoittaja toteaa: Karski rikoskomisario Susikoski, sittemmin Sariolan romaanien keskushenkilö, esiintyy jo esikoisteoksessa. Lukupiirissä olemme päähenkilön olemusta usein käsitelleet ja tulleet monenlaisiin tuloksiin. Mielestäni tuo karski hieman karskahtaa. Pitänee tarkentaa luokitustani.
  
  Sokeri pohjalla. MS/Int saa kirjassa arvostavan, ettenkö sanoisi lähes ylistävän kohtelun. Asiantuntijalle se, mikä hänelle kuuluu. Mainiota mainosta Mauri Sariola -seuralle!
  
  Kirja näyttäisi olevan mainio tietopaketti. Lähdeluettelo, asiasanahakemisto, kirjallisuusluettelo, kaikki löytyy.
  Jos ei ole jo hankittuna, niin nyt kirjakaupoille!
  
  
  
  
  

• ---

  Matti Nummenpää

  19.3.2018 klo 19:27
  Sanna Nyqvist, FT, on yleisen kirjallisuustieteen tutkijatohtori Helsingin yliopistossa, Outi Oja, FT, on suomen kielen ja kirjallisuuden yliopistonlehtori Tukholman yliopistossa.
  
  Tästä kirjasta pidin esitelmän vuosijuhlassa 3.3.2018. Kirja oli tullut kirjakauppalevitykseen 27.2.2018, joten tuoreeltaan. Kirjassa on 6 sivun verran herra Lyijysen pagitaatiosta. Mielenkiintoista on, että tämän teoksen mukaan tämä lienee ennakkotapaus. Tämä on harva, jos ei ainoa, kerta kun kirjallisesta varkaudesta on annettu oikeudessa tuomio. Pirkanmaan Käräjäoikeushan langetti tästä sakkotumion. Oikeuteen asti on muitakin mennyt, mutta Lapualaisoopperan tapauksessa korkein oikeus vapautti syytteestä. Seuran tuomarin Ari Kyyrön kanssa oikeutta aikanaan haettiin ja saatiinkin.
  
  MS / Int.

• ---

  nimimerkki

  PPP

  9.4.2018 klo 19:04
  Musta ilotulitus ja Viimeinen pari ulos kuunneltu junamatkan aikana. Aiemmin kuunneltu Jonkerin pamaus ja Nimismies on ammuttu. Vieläkö löytyy radion arkistoista lisää Sariolaa. Leppoisaa kuunneltavaa molemmat, tyypillistä Sariolaa. Ihmelaukaukset ovat kuunnelmissakin yleisiä, nyt näissä molemmissa viimeksi kuuntelemistani ja melkein amatöörin suorittamana. Nyt laitoin merkille nimismiesten apuna olevat vanhat ruotsinkieliset ylikonstaapeli sekä ammutussa vallesmannissa että Mustassa ilotulituksessa. Setä-käsitteen haparoiva käyttö, nyt sisaren lapsista puhuttaessa, monissa muissakin kirjoissa eno- sisarenpoika- suhde esillä. Kukahan olisi paras radio-Susikoski? Kosti Klemelä vai Risto Aaltonen?

• ---

  Matti Nummenpää

  23.12.2018 klo 18:47
  Taas on vuosi täyttymässä. Lukupiirissä kävi 3.722 vierailijaa. Keskusteluaiheita oli 23 ja eri nimimerkkiä keskustelijoina vain 13. Vuonna 2017 oli 8764 käyntikertaa. Käsitelty on 32 eri aihetta ja kirjoituksia on ollut 231. Vuonna 2014 lukupiirissä käytiin tasan 13.500 kertaa. Aiheotsikoita oli silloin 34 ja eri kirjoittajanimimerkkejä 24.
  
  Vähän on siis into hiipunut vuosien varrella. Ehkä oleellinen Mauri Sariolasta on jo kerrottu. Ehkä myös kuukausittaisen otsikkoaiheen puute on vähentänyt kirjoittamishaluja.
  Jatkamme kuitenkin lukupiiriä. Esittäkää ehdotuksia lukupiirin piristämiseksi.
  
  Mauri Sariola -seuran jäsenmäärä on 259, suunnilleen sama kuin vuosi sitten. Seura on edelleen neljänneksi suurin kirjailijoiden nimikkoseuroista. Vain Kalle Päätalon, Veikko Huovisen ja Mika Waltarin nimikkoseurat ovat suurempia.
  
  Tapahtumia on ollut runsaasti. Vuosikokouksessa oli tavanomainen määrä jäseniä, Kouvolan dekkaripäivät, Mauri Sariola-seuran kesäretki Sammattiin, Varkauden dekkarifestivaalit, Puumalan kirjakemmakat, Hattulan dekkaritilaisuus ja muutama esitelmä.
  
  Mitä lehteen tulee, niin melkoinen saavutus oli vuonna 2017 neljä lehteä. Tähän ei pääse yksikään toinen nimikkoseura. Vain Suomen Exlibrisyhdistys ja Kalle Päätaloseura yleensä julkaisevat omaa lehteä. Ensi vuonna lehti todennäköisesti jää ilmestymättä. Syynä on päätoimittajan jäänti pois. Myös rahatilanne ei anna mahdollisuutta lehden tekoon. Mutta korvaavaa toimintaa on hallituksella kehitteillä. Siitä kuitenkin vasta vuosikokouksen jälkeen enemmän.
  
  Helsingin kirjamessuilla intendentti piti välivuoden eikä muuta järjestäjää näkynyt. Yksityishenkilönä kävin messuihin tutustumassa ja totesin antikvariaattipuolen säilyneen entisessä muodossaan ja väkeä näytti siellä käyvän entiseen tapaan. Muutenkaan ei suuria muutoksia entiseen ollut. Ehkä näkyvin oli esiintymislavojen nimen muutos. Se vaikeutti hieman suunnistusta, mutta ei ratkaisevasti. Feminismi lisääntyy joka puolella, myös kirjamessuilla. Huumeita en sattunut huomaamaan markkinoitavan alaikäisille, mutta en joka lavalla ehtinyt käymäänkään. Seppo Simolan kolumni oli kolumnien tapaan hieman provosoiva. Mutta se kohdistui enemmänkin sotahistoriaan kuin Mauri Sariola -seuran toimintaan. Ehkä tälläkin rintamalla tapahtuu ensi vuonna jotakin.
  
  Mauri Sariola -seura voi hyvin ja toiminta jatkuu entisenlaisena. Jopa entisestään parantuen.
  Toivotan kaikille lukupiireläisille, sekä aktivisteille että vain seuraajille, hyvää ja kulttuuripitoista vuotta 1919.
  
  Ms / Int
  

• ---

  nimimerkki

  PPP

  27.12.2018 klo 09:09
  Toisen otsikon alla oli aika pessimististä pohdintaa seuran ja lukupiirin tulevaisuudesta. Hyvä, jos molempien toiminta jatkuu. Varsinkin lukupiirissä on ollut mielenkiintoista keskustelua ilman liioitteleviä kehuja. Olen itsekin huomannut keskustelun hiipuneen. Toivottavasti piristyy.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  27.12.2018 klo 19:25
  Tässäkö tämä oli? Kysyy seuran ensimmäinen puheenjohtaja jäsenlehdessä. Ainakaan vielä ei seuran hallitus ole vastannut Antero Mertarantaa siteeraten: "Se on siinä!". Intendentin inventaariossa ilmoitettiin nykyiseksi jäsenmääräksi 259, lukupiirissä kävijöitä 3722 ja siellä keskustelijoita vain 13. Lienee todennäköistä, että nuo keskustelijat käyvät lukupiirissä useimmin, sanotaan vaikkapa kerran viikossa, niin se tekee 52x13 = 676. Onkohan niitä "aktiivisia lukijoita" ollenkaan vai ovatko nuo n.3000 muuta käyntiä satunnaisia vierailijoita? En tiedä. Ainakin tuo 13 keskustelijaa on todella vähän. Vajaat 5 prosenttia seuran jäsenmäärästä. Aiemmin lukupiirissä kommentoitiin enemmän, kun oli intendentin nimeämä "kuukauden kirja". Taitaa Maurin kirjat jo olla lukupiirissä hyvinkin käsitelty.
  
  Ehdotus lukupiirin piristykseksi: Intendentti nimeää kuukausittain Mannerheim-ristin ritarin, josta sitten keskustellaan ja muistellaan hänen mahdollista yhteyttään Mauriin jne. Marskin ritarit olivat Maurille tärkeitä ja heistä kerrotaan paljon Maurin tuotannossa. Käsittääkseni seuran jäsenistä on jo moni saavuttanut 60 vuoden ikärajan (kuinkahan moni?) ja meillä saattaa olla vielä kiinnostusta "iljettävään sotahistoriaan" kuten on Simolan Sepollakin (Mauri&Me nro 1/2018) vaikka vielä nuori mies onkin. Ritareita nimitettiin 191, joten lukupiiri pyörii jo tällä konseptilla seuraavat lähes 16 vuotta!
  
  Vuosijuhlassa on ollut yleensä n.10 prosenttia seuran jäsenmäärästä ja mahdolliset seuralaiset päälle. Minulle on jäänyt vaikutelma, että osallistujamäärä on ollut suunnilleen vakio, sen minkä olen 20 kertaa ollut mukana. "Yli resurssien ei kannata ponnistaa ja on kohtuutonta, jos vastuut kasautuvat samalle yhä supistuvalle joukolle. Emme voi edellyttää aktiiveilta loputonta venymistä" (Seppo Simola, Mauri&Me nro 1/2018). Varmasti näin, mutta uskoisin, että nykyiset aktiivit ovat ainakin tähän saakka tehneet ihan mielellään sitä mitä ovat tehneet. En usko, että esim intendentti esitelmöi Susikoskesta tai lausuu runoja vastoin tahtoaan. Seuran talous asettanee toiminnalle tärkeimmät reunaehdot. Mikäli rahaa ei ole - sitä ei ole.
  
  Henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että jäsenlehti pitäisi koettaa säilyttää viimeiseen saakka. Mitä annettavaa seuralla on jäsenelle, jos lehteä ei kolahda postiluukusta edes kerran vuodessa? Varsinkin, jos ei pysty tai halua käydä vuosijuhlassa tai muissa seuran tilaisuuksissa.
  
  Seuran ensimmäisen puheenjohtajan kolumni lehdessä oli painavaa asiaa ja tahallisesti hieman provosoivaan sävyyn kirjoitettu. Tunnen miestä sen verran, että reservin kapteeni tahtoo vain sanoa meille: "Mennäänpäs mokoman suon yli, että heilahtaa!".
  

• ---

  Matti Nummenpää

  29.12.2018 klo 08:26
  Tässä muuan palaute vuosikokouksesta. Lähetetty 4.3.2018.
  
  Mauri Sariola oli rautaa
  
  Vanhoista kirjailijoista puhutaan nykyisin luvattoman vähän, koska kaikki tuputtavat julkisuuteen vain omia vihkosiaan. Mauri kirjoitti yli sata kirjaa, pääasiassa dekkareita Hänen nimikkoseuransa piti eilen vuosikokouksen Turussa. Olin mukana tapahtumassa muiden Maurin ystävien mukana.
  
  Kaikki kriitikot eivät pitäneet Maurin suorapuheisuudesta ja politiikasta. Silti mies puski julkisuuteen omin avuin, eikä hännystellyt mihinkään suuntaan.
  
  Upein kunniaosoitus kirjailijalle on sellainen, että häntä muistetaan myös kuolemansa jälkeen.
  
  MS / Int
  
  
  
  
  

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  31.12.2018 klo 23:31
  "Sit siellä oli puhumassa tällasia kun Mauri Sariola ja muita ihan käsittämättömiä tyyppejä, ja se oli ainut kerta kun mä näin, että Juice oli vähän kipsissä. Se joutu menemään Mauri Sariolan jälkeen lavalle, mut ihan hyvin se sit meni, koska me oltiin rentouduttu jo." (Dave Lindholm).
  
  Vuoden viimeisiä Sariola-bongauksia yllä. Ja vielä ehtii tietokilpailukysymyksen, jonka vastaukseen voi etsiä pientä vihjettä edellisestä siteerauksesta. Saa vastata tulevana vuonnakin. Ja kysymys kuuluu: Mikä numerosarja liittyy seuraavaan "käännökseen":
  
  "Tykkeeppä minusta nyt, kun kaekki muut oovat männeet
  varjot kulukoo hiljoo permannolla
  minä heetän jalakinneet, sillä sinnoot palava pöhheikkö
  muahanpanijaeset sees, vaenajoo uupuu
  
  Varis lentää pellon piällite vetistelemätä
  kuppilat avvoovat ovesa pikkuhiljoo
  tännään aaton alle kuoloo jonnii raataroppa
  - liekköhän meellä vielä kaljoo?"
  
  Vastatkoopa, kun keksittä! Rikostarkastaja Leo Olavikin on joskus juhlinut uutta vuotta ja taisipa sankarimme liikkua silloin hieman harmaalla alueella. Daamin kanssa istuttiin tämän kotona ja työnnettiin kauhaa takkaan - ja sitten: "Vesi kohahti ja Susikoski kumartui kauhomaan tulosta. Hän sai pyydystetyksi ämpärin pohjalta vain pieniä sirusia. Tinassa taisi olla jotain vikaa.".
  
  Puttonen toivottaa kaikille lukupiirin tarkkailijoille - ei seuraajille, koska seuraajat aina taapertavat jäljessä ja me lukupiirissä ja Mauri Sariola-seurassa käymme edellä - oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta 2019! Ollaan ihmisiksi.
  
  
  

• ---

  Matti Nummenpää

  12.2.2019 klo 20:07
  Poliisineuvos, varatuomari Toivo Laento kuoli Helsingissä 22. joulukuuta. Hän oli 94-vuotias, syntynyt Tuusulassa 30.kesäkuuta 1924.
  
  Mauri Sariolan Toivo Laentoa koskevat päiväkirjamerkinnät. Hyvästi Sammatin kuu.
  
  14.3.1976
  Tutustuttu KRP:n päällikköön, pliisineuvos Laentoon. Vartiotarkastajat Oy:n (Änkilän) "Avoimien ovien päivänä". Myönteinen herra, Susikosken esimies, kutsui käymään.
  
  21.12.1977
  Uusi Suomi: Naistoimittajien joulunaluskutsut. Hiki tuli kun glögiä juotiin. Paikalla kuohukermaa ja muuta väkeä kosoliti. Poliisista mm. KRP:n päällikkö Laento ja asessori Salander. Hyvin muisti myös Päiviö Hetemäki, että viimeksi tavattiin Tangerissa. Ja Harri Holkeri kertoi, että saksanopettajamme "Kana" täytti juuri 80 vuotta. Myös E.N. Setälän tytär kävi esittäytymässä.
  
  5.9.1978
  Ystävällinen keskustelu KRP:n päällikön Toivo Laennon kanssa. Lupasi vuosikertomukset, joissa hyviä rikosratkaisuja ja ehdotti, että Susikoski lähtisi hänen kanssaan Interpolin kokoukseen Panamaan lokakuussa! Se vasta jotain olisikin!
  
  27.11.1980
  KRP:n päällikkö Toivo Laento lähetti Filippiineiltä Perusteellisia tietoja sisältävän kortin.
  
  17..1.1985
  Vapaamuurareita ovat tuttavapiiristäni ainakin Vento, Pirhonen, Laento, Santavuori ja jopa Salander! Ovat olleet kaverit hiirenhiljaa asiasta. Hymyilyttäviä salamenoja! Minulle oli jo Lions-seura liikaa.
  
  MS / Int.

• ---

  Matti Nummenpää

  31.12.2019 klo 09:15
  Arvoisat lukupiiriläiset.
  
  Vuoden viimeisenä päivänä on aika katoa menneisyyteen.
  
  Seuran jäsenmäärä on pysynyt melko vakiona ollen se tänään 248.
  
  Vuoden aikana kotisivuilla oli 18187 vierailukertaa. Näistä lukupiirissä käytiin 4055 kertaa. Nämä ovat hieman suurempia lukuja kuin vuonna 2018.
  Lukupiirin nimimerkkikirjoittajia oli vain 13 kappaletta. Tai oli 14, mutta tätä pikavipin tarjoajaa ei lasketa, vaikka se sinnikkäästi yritti.
  
  Tänä vuonna oli kunnianosoituksena sotiemme veteraaneille kuukauden Mannerheimristin saaja. Näistä Mauri Sariola teki kolme kirjaa. Kiitokset nimimerkki puttoselle seikkaperäisistä kuvauksista.
  
  Nyt lopetetaan tämä sarja ja palataan juurillemme. Lähdemme jälleen käsittelemään kuukauden kirjaa. Sariolan valtaisasta tuotannosta löytyy näitä edelleenkin. Jo käsitellytkin kirjat voidaan ottaa uudelleen arvioitaviksi.
  
  
  Toivotan kaikille lukupiiriläisille hyvää uutta vuotta 2020.
  Ms / Int.
  

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  27.1.2020 klo 23:09
  Intendentti pisti sellaisen sotahuudon, että TK3 vaununjohtajana saanen kommentoida. Hornetit ovat sellaisia laitteita että ei kannata niille vaatia korvaajaa.Suosittelen järjenkäyttöä voimansa tunnossa rypeville ministereille.Omalla kohdalla se on myöhäistä.
  

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  28.1.2020 klo 01:36
  "Vanhus nyökätteli tutisevaa päätään .. kirjoittaa Mari teoksessaan Susikosken vaikein juttu. Kukin tavallaan, mutta vielä pystyn kuluttamaan 450 KCal puolessa tunnissa ergometrillä säilyttäen sykkeen alle 150 cps lukemissa ja ikää on vasta rapiat 70. Sanoisin että ikäkokemukseen vaikuttaa kehon kunto ja asenne joka on että oon liian nuori kuolemaan.Lisätodisteena vihdoinkin kunnolliset hampaat. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

• ---

  nimimerkki

  Kuolo ei armahda

  2.2.2020 klo 23:07
  Vaan pakko tässä on sinnitellä, kun ainoastan intendentti ja nimimerkki ukkelo jakelee täkyjä. Ja muut ovat viisaati? hiljaa. Haluaisin että viimeisimmän viestin olisi lähettänyt vaihteeksi joku muukin. Kysynkin, mitä mieltä Mauri Sariola olisi tästä:
  
  Yksillä häppeillä totean, että tarjolla ei ole riittävän kelvollista seuraaja Hornet F-18:lle. Mikä on liian vanha, mikä liian nuori.Suosittelen että näillä mennään kunnes se oikea löytyy..Muistutan lisäksi, että ostaja ei koskaan ole väärässä.

• ---

  Matti Nummenpää

  22.12.2020 klo 15:40
  Arvoisat lukupiiriläiset
  
  Seuran jäsenmäärä on hienokseltaan hiipumassa, ollen nyt 230.
  
  Vuoden alusta tähän päivään on kotisivuilla käyty 14 484 kertaa. Lukupiirin kävijämäärä on 4349. Lukupiirin nimimerkkikirjoittajia on 15. Nämä luvut ovat hitusen viimevuotista suuremmat. Ja onhan vuotta vielä vähän jäljelläkin.
  
  Tänä vuonna oli jälleen kuukausittaisen kirjan käsittely. Erittäin monipuolisesti olette kirjoja kommentoineet. Kiitos siitä.
  
  Alkavana vuonna en enää nimeä kuukausikirjaa. Voitte kirjoja vapaasti käsitellä. Voitte myös vanhaan tapaan nimetä uusia keskustelunaiheita.
  
  Alkavana vuonna kaivan Mauri Sariola -seuran kätköistä erilaisia lehtiartikkeleita, kirjeenvaihtoa, haastatteluja, arvosteluja jne. Näiden pohjalta toivon lukupiiriläisiltä vilkasta osallistumista keskusteluihin. Myös uudet keskustelijat ovat tervetulleita. Näitä en julkaise kuukausittain, vaan aina silloin tällöin.
  
  Toivotan kaikille lukupiiriin osallistuneille, sekä keskustelijoille että lukijoille, hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2021.
  
  MS – int.
  

• ---

  Matti Nummenpää

  1.1.2022 klo 10:45
  Hyvät lukupiiriläiset
  
  Mauri Sariola -seuran jäsenmäärä on nyt 214. Tässä on pientä pudotusta edelliseen vuoteen, mutta se on odotettavissakin. Lähestyyhän nimikkokirjailijamme 100 -vuotissyntymäpäivä hyvää vauhtia. Ja onhan seuramme edelleen neljänneksi suurin kirjailijoiden nimikkoseuroista. Suurempia ovat Kalle Päätalo seura 630 jäsentä, Mika Waltari seura 430 jäsentä ja Veikko Huovinen -seura 230 jäsentä. Kotisivujen Kävijämäärä on kuitenkin lisääntymään päin. Kotisivuilla kävi 20308 vierailijaa vuonna 2021. Lukupiirissä vieraili 4221 henkilöä. Tämä on vähän pieni luku siihen nähden, että keskustelun taso on varin korkea. Kirjoittajiakin on vähänlaisesti. Olisiko syynä se, että lukupiiri on vähän huomaamattomasti muiden sivujen joukossa? Olisiko sen nimi syytä vaihtaa? Tähän voisitte ottaa kantaa.
  
  Toivotan lukupiirin käyttäjille hyyä vuotta 2022!
  
  MS - Int
  
  
  
  

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  8.1.2022 klo 14:42
  Otsikko ”Lukupiiri” ei kovin kattavasti kuvaa keskustelua, jota tällä foorumilla käydään. Otsikko ”Sariolasta sanottua” olisi ehkä osuvampi, mutta liekö nimenvaihto vaivan arvoinen? Keskustelun taso on tärkeämpää kuin keskustelijoiden saati seuraajien määrä.

• ---

  nimimerkki

  T H

  12.1.2022 klo 20:47
  Mielestäni jäsenistön lukumäärä on huolestuttavasti vähentynyt. Toiminta on liikaa keskittynyt NS.pk seudulle. Asuihan Mauri toki siellä aikansa. Mutta onko unohtunut montako kirjaa Hän kirjoitti Sammatissa? Jopa talvella kun inspiraatio iski. Välillä tietysti "akkuja lataamassa" vaikkapa Lohjan eri paikoissa. Jossa hänet hyvin tunnettiin. Samoin lähikunnat, Suomusjärvi Lahnajärvineen,. Joista lukuisia tarinoita. Valitettavasti piitää sanoa , ettei tule elokuvaa tai elämänkertaa tällä tyylillä. Olkaa ystävät pidoissanne siellä Hensingissä. Jossa ainakin korona-lukemat ovat korkeita...
  

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  14.1.2022 klo 10:19
  "Lukupiiri" on kyllä lyhyt ja naseva otsikko, mutta kuten nimim. Ukkelo toteaa, se ei kovin hyvin vastaa piirissä käydyn mielipiteenvaihdon sisältöä. Antaa joillekin ehkä turhan sulkeutuneen ja rajoittuneenkin mielikuvan kaivatusta sisällöstä.
  
  Otsikko "Keskustelua Maurista, Maurin maailmasta ja tuotannosta" kuvaisi käytyä ja ilmeisesti jatkossakin toivottavaa keskustelua monipuolisemmin ja väljemmin, kuitenkin sen oikeaan aiheeseen suunnaten ja rajaten. Valitettavasti on vain vähän pitkä etusivun lay-outiin sovitettavaksi? Pelkkä "Keskustelua" ei taas ole kovin informatiivinen eikä ehkä houkuttelevakaan? Mutta jospa pannaan tuon ensimmäisen sanan jälkeen piste ja pudotetaan loppu alaotsikoksi?

• ---

  Matti Nummenpää

  19.1.2022 klo 15:45
  On tullut kysymys sariolaseuralle. Osaako joku vastata tähän suoraan.
  
  yksi kaveri pani niin pahan Sariola-aiheisen kysymyksen, että oma harrastus ei riitä vastauksen löytymiseen, joten yritän kysyä viisaammilta eksperteiltä: osaatko sanoa, missä Susikoski-dekkarissa käydään Lahden linja-autoasemalla?
  
  MS - Int
  
  
  
  

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  19.1.2022 klo 22:11
  Tässä kirjassa Susikoski tulee mukaan sivulla 72, mutta dekkari on alkupään parasta A-ryhmää. Sivulla 74 Leo Olavi on jo matkalla rikospaikalle ja poikkeaa Lahden linja-autoaseman ravintolaan heittämään suuhunsa kupillisen kahvia ja pari kinkkuvoileipää. Hetken mietittyään Susikoski päätti valita Päijänteen länsipuolta kulkevan tien ja suuntasi ajokkinsa kohti Vääksyn kanavaa. Tapahtumapaikka Kiistalan kylä oli Päijänteen itärannalla, mutta Leo Olavi päätti ajella ensin Jyväskylään noutamaan mukaansa lääninrikospoliisin ylietsivän Osmo Olavi Tirrin. Ja mikäs oli ajellessa, kun alla oli Mercedes Benz, vuosimalli-55, istuimet nahkaa ja kojelauta kiilsi kuin Naantalin aurinko - Tirrin kuvauksen mukaan.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  19.1.2022 klo 22:19
  Kysytty kirja on siis "Rotat pois laivasta" ja Susikosken mersu vieläpä mallia cabriolet eli naama siinä hieman pölyyntyi Päijännettä kierrettäessä.

• ---

  Matti Nummenpää

  2.3.2022 klo 21:47
  Risto Nihtilän lähettämä bongaus, Aamuposti 5.2.2010, on otsikoitu ”Packard Caribbeanin avoautoissa istuinsuojat vaihtuvat sään mukaan Roosevelt, Stalin, Kustaa V, Mannerheim, Curtis, Piaf, Hughes ja jopa Bugatti kyydissä” .
  
  Tämä Kari-Veli Lehtosen toimittama lähes sivun kokoinen artikkeli kertoo Pohjoismaiden autokerhon kokoontumisesta Hyvinkäällä. Siinä lahtelainen Juha Toivonen esitti Packard -kysymyksen, johon ei saanut vastausta. Miten jenkkiautot liittyvät Mauri Sariola dekkareihin?
  
  Pieninä erinä valmistetut Packardit eivät koskaan tulleet Amerikassa kansanautoiksi ja yleisiä ne eivät olleet Suomessakaan. Mauri Sariolan kirjoissa automerkki kuitenkin esiintyy ja samalla omistajat. Liikkeellä ovat varakkaat sahan- tai kartanonomistajat artikkelin mukaan.
  
  Nyt esitänkin tietokilpailukysymyksen lukupiiriläsille. Missä yhteydessä Packardit tai jenkkiautot esiintyvät Sariolan dekkarituotannossa. Mainittakoon, että tohtori Kangaslammen uusinta mallia oleva Packard ei kelpaa vastaukseksi, sillä se ei esiinny dekkarissa vaan ”Ei loitsu eikä rukous” kirjassa. Tätä muuten Veijo Toivanen kysyi eräässä vuosijuhlassa olleessa tietokilpailussa. En muista tiesikö sitä kukaan lisäkseni.
  
  MS - int
  

• ---

  Matti Nummenpää

  3.1.2023 klo 21:51
  Hyvää alkavaa vuotta lukupiirin seuraajille ja kirjoittejille.
  
  Seuran jäsenmäärä oli viime vuoden viimeisenä päivänä 202. Tässä on hienoista vähenemistä, erityisesti vanhimpien jäsenten kohdalla.
  
  Seuran sivuilla kävi vuoden aikana 20120 vierailjaa, joka on saamaa tasoa kuin edellisenä vuonna. Lukupiirissä kövi 5128 vierailijaa joka on selvästi enemmän kuin aikaisemmin, samoin kirjoituksia joita oli 69 kpl. Kirjoittajia kuitenkin oli vain saman verran kuin ennenkin eli 13.
  
  Kirjjoitusten taso oli erittäin korkea.
  
  Lukupiirin ja koko seuran olemassaolo on uhattuna. Intendentin tejtäviin kuuluu taloudenhoito, kotisivut, jäsenrekisteri, jäsenmaksut, lukupiiri, jäsenten ja muiden henkilöiden kyselyt, arkistonoito, pankkitilit yms. Varahenkilöitä ei ole. Täytän tänä vuonna 75 vuotta, joten maali alkaa häämöttää. Seuraajaa ei ole löytynyt hallituksesta tai sen ulkopuolelta. Jos lukupiirin kautta löytyy halukkaita ottamaan jonkun osa-aluseen hoitoonsa, niin yhteydeotot intendenttiin tai puheenjohtajaan. Osa tehtävistä edellyttää seuran jäsenyyttä, koska muuten ei saa kotisvun käyttöoikeutta.
  
  MS- int

• ---

  Matti Nummenpää

  1.1.2024 klo 21:34
  Hyvää uutta vuotta!
  
  Mauri Sariola -seuran jäsenmäärä oli vuoden 2023 viimeisenä päivänä 179. Se on vieläkin yksi suurimmista nimikkoseuroista.
  
  Seuran sivuilla kävi viime vuonna 1935 vierailijaa, joista lukupiirissä 4728.
  
  Lukupiirin kirjoitusten määrä oli 183. Se on paljon enemmän kuin aikaisempina vuosina. Kirjoittajien lukumäärä oli pienentynyt yhteentoista.
  
  Kirjoitusten taso oli säilynyt erittäin korkeana.
  
  Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa vuodelle 2024.
  
  MS - Int
  
  

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  8.1.2024 klo 11:00
  Vielä seurassamme siis "virtaa" riittää niin jäsenmäärän kuin lukupiirinkin suhteen. Tosin niin jäsenmäärän kuin aktiivisten lukupiiriläistenkin määrän trendi on aleneva, jos ei nyt millään tavalla romahdusmaisesti.
  
  Tulee tässä yhteydessä mieleen Ritva Sarkolan 2017 julkaistun teoksen 'Mauri Sariola. Rahasta, rakkaudesta ja epätoivosta. Tilityksiä.' viimeisen sivun (s. 234) koskettava teksti: "Ehkä siksi seisoessani Hattulan vanhalla kirkolla Maurin haudalla oli aika päästää hänestä irti. Muistaa hyvä, mutta unohtaa ne asiat, jotka hänkin olisi unohtanut. Mauri on tehtävänsä tehnyt, Mauri saa mennä".
  
  Meidän seuran jäsenten ja lukupiiriläisten ei sentään tarvitse näin ajatella. Koetetaan pitää huoli, että Maurin ei sentään ihan vielä tarvitse lopullisesti mennä.

• ---

  Matti Nummenpää

  22.4.2024 klo 09:46
  Ylläpitäjä on muokannut tätä viestiä.

  Taas on vietetty vuosikokous, tällä kertaa Riihimäellä.
  
  Nyt oli kyseessä vähän vakavampi asia. Maruri Sariola -seuran lopettaminen. Intendentile ei ole lukuisista kyselyistä huolimatta löytynyt seuraajaa. Joka tapauksessa seuran puitteissa on vielä paljon tehtävää: Mauri Sariolan arikiston loppuun saattaminen ja jatkosijoituspaikan löytyminen, lopetusjäjestelyt, 100-vuotissyntympäivät, Ja samalla myös seuran 30 -vuotispäivät ja Sariolan kuloeman 40-vuotispäivät. Tästä syystä jouduimme tekemään seuran lopettamisen enismmäisen käsittelyn tässä kokouksessa.Sääntöjen määräämä toinen käsittely on vuoden 2025 aikana.
  
  
  Tässä on työtä vielä lppuvuosiksi, joten lettamispäätöksen ensimmäin käsittely oli välttämätön. Seuran puhenjotajat ovat, kaikki kolme hoitaneet tehtävänsä mallikkaasti. Kiitos siitä.
  
  Seuran vosijuhlassa kuultiin kaksi esitelmää. Marita Vieronen luki puheenjohtajan Inkeri Junnilan kirjoittaman loistavan esitelmän pankinjohtajista Sariolan tuotannossa. Matti Nummenpään esitelmän aiheena oli Humppilan Mannerheimristin kuolemansa jälkeeen saaneen Kauko Tuomalan ja Mauri Sariolan keskinäien yhteistyö. Vaikka he eivät koskaan toisiaan tavanneetkaan.
  
  Sariolatieäjä v. 2024 kilpailusta teen toisen keskusteluaiheen kohta. Tämä oli kunnoituksen osoitus tietokipailun legendaariselle vetjälle Kari Piitulaiselle, joka ei pääsyt ikämsä vuoksi paikalle.
  
  Ms - int
  
  

• ---

  Matti Nummenpää

  22.4.2024 klo 11:16
  TIETOILPAILUKYSYMYKSET V. 2024
  
  1. Mauri Sariolan syntymäpäivä on 25.11. Montako vuotta tänä vuonna tulee kirjailija Mauri Sariolan syntymäpäivästä?
  
  2. Vuonna 1982 syyskuun 21. – 22. päivinä riehui hyvin ankara syysmyrsky aiheuttaen varsinkin Pohjois-Suomessa suurta tuhoa. Mikä oli kyseisen syysmyrskyn nimi?
  
  3. Seuraavaksi vaihtoehtokysymys: Mihin seuraavista järjestöistä Mauri Sariola kuului)
  
  a) Vapaamuurarit
  b) Rotary -- järjestö
  c) Lions – järjestö
  
  4. Mikä Mauri Sariolan kirjoittama teos alkaa seuraavilla alkusanoilla (esipuheella) ?
  ”Painakaa mieleenne kaikki, mitä täällä opitte ja painakaa se lähtemättömästi. Teille jokaiselle tulee elämässä vielä monta kertaa eteen hetki, jolloin joudutte vastuuseen lähimmäisenne hengestä. Usein voi olla kysymys minuuteista, toisinaan sekunneista. Siinä tilanteessa teitä ei toden totta auta loitsu eikä rukous. Ainoa, mihin voitte turvat, on tieto ja siihen perustuva taito”.
  
  5. Kuinka pitkä oli Muari Sariola? Koska pituudesta on tietolähteissä kaksikin lukua, hyväksytään kumpikin.
  
  6. Missä Mauri Sariolan kirjoittamassa teoksessa esiintyy henkilöhahmona kihlakunnantuomari ”Ukko Salander”?
  
  7. Seuraavaksi luetaan kuvaus eräästä Mauri Sariolan kirjojen henkilöstä:
  
  Teksti kuuluu seuraavasti:
  
  ”Hän oli lyhyehkö ja hoikka, muttei hintelä. Hänen kasvonsa ovat kulmikkaat ja silmänsä siniharmaat.
  Suu on leveähkö ja mustassa tukassa on viivottimella vedetty jakaus.
  Hänellä on komplekseja ulkonäöstään ja erityisesti koostaan, erityisesti hän tuntee olonsa kiusaantuneeksi pitempien naisten seurassa.
  Pukeutumisessa hän tarkka ja töissään täsmällinen. Hän hoitaa tehtävänsä peräänantamattomasti ja pitää kiinni periaatteistaan”
  
  8. Millä tavoin tilanhoitaja Kalevi Armas Piippo (s. 25.12.1922) on merkittävässä asemassa tarkasteltaessa Mauri Sariolan tuotantoa?
  
  9. Kysymys on kaksiosainen ja kumpikin osio antaa oikein tiedettynä pisteen:
  
  a) Mikä Mauri Sariolan teos kirja ilmestyi ensiksi?
  b) Mikä Mauri Sariolan teos käännettiin ensiksi jollekin muulle kielelle?
  
  10. Mikä oli Mauri Sariolan toinen etunimi”
  
  11. Mannerheim-ristin ritarit olivat tärkeitä Mauri Sariolalle. Seuraava kysymys on kaksiosainen ja se liittyy ko. ritareihin. (Molemmista asioista piste)
  
  a) Montako Mannerheim-ristin ritarin yhteensä nimitettiin?
  b) Kuka oli Mannerheim-ristin ritari numero 133?
  
  12. Minkä kaupungin lääninrikospoliisissa Olavi Susikoksi palveli ennen siirtymistään Helsinkiin?
  
  Lähetän oikeat vastaukset myöhemmin.
  
  Tietokilpailun juontajana ja tuomarina toimi Veijo Toivanen.
  
  Kysymykset ovat Kari Piitulaisen laatimia akaisempina vuosina. Julkaistu Karin luvalla.
  
  Tietokipailuun osallistujia oli 6.
  

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  22.4.2024 klo 20:02
  Ehkä kymmenen

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  22.4.2024 klo 20:52
  Tarjotaan Magisterille mahdollisuus lisätä pistemääräänsä. Kysymyksessä 7 oli lisäksi b-kohta, jossa kysyttiin mistä Suomen kunnasta kuvailtu henkilö oli kotoisin? Maksimi pistemäärä tietokilpailusta oli 15 pistettä. Voittajan saama 13 pistettä on mainio suoritus.

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  22.4.2024 klo 22:31
  1, 2, ehkä 3, 4, 5, 6, 9a, 10, 11 a ja b,12
  
  Kolmonen ja kuutonen voisivat mennä arvauksella, mutta 7:stä vain kaukainen aavistus, että olen lukenut kohdan ja jäänyt mieleen siitä, että Maurin päähenkilöt ovat yleensä kookkaita, kuten Mauri itsekin oli. Viima taisi olla keskimittainen. Onko muuten 5 ja 11a sama?

• ---

  Matti Nummenpää

  23.4.2024 klo 18:40
  Tietokipailun vastaukset
  
  1 Sata vuotta
  2. Mauri-myrsky
  3. Vaihtoehto C Lions -järkestö. (Helsinki / Pohjois-Haaga 1964-1968)
  4 Vuonna 1959 kirjoitettu teos "Ei loitsu eikä rukous". Sanat olivat anatomian professorin lääketieteen opiskelijoille.
  5. 190 / 191 cm
  6. Kyseinen teos on "Onnensotutit" v. 1967
  7. a) varatuomari Matti Viima
  b) Punkalaitumelta
  8. Hän oli ensimmäinen henkirikoksen uhri Mauri Sariolan kirjoissa. (kirja "Laukausten hinta" v. 1956.
  9. a) "Laukausten hinta" (v. 1956)
  
  MA -int
  b) "Revontulet eivät kerro" käännettiin v. 1958 ruotsiksi nimellä (Norrskenet vittnar inte". Käääntäjä Ann-Mari Grönvik)
  10. Maurin toinen etunimi oli Aukusti. (Mauri Aukusti Sariola)
  11. a) Mannerheim-ristin ritareita nimitettiin 191.
  b) Kyseinen ritari nro 133 oli luutnantti Olli Aulanko (Sariolan hyvä ystävä)
  12. Kuopion lääninrikospoliisissa.
  
  
  
  

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  23.4.2024 klo 19:11
  Olisin loppujen lopuksi tiennyt vastauksen seuraaviin kysymyksiin:
  1, 2, 3, 4, 5, 9a, 10, 11 a ja b ja 12 eli kymmenen.
  
  En todellakaan muistanut Matti Viimaa lyhyehköksi. Minkä pituinen oli Mauri Sariolan mielestä lyhyehkö? Onnensoturit odottaa lukemistaan noin 35 vuoden tauon jälkeen. Ukkotuomarin viimeinen juttu olisikin ollut liian helppo veikkaus. Mauri-myrskyn muistan henkilökohtaisesti. Lions-järjestön olisin arvannut, koska Vapaamuurarit se ainakaan ollut. Olli Aulangon olisin päätellyt oikein, Maurin ystävä jo nuoruudesta. Mukana sopivan helppoja, mutta visaisiakin kysymyksiä.

• ---

  Matti Nummenpää

  24.4.2024 klo 07:09
  Lavean tien laki s. 75
  
  Mieleni tuli äkkia hyväksi nähdessäni, ettei Sistonen leveistä hartioistaan huolimatta ollut kovinkaan pitkä mies. Olin itse suunnilleen hänen pituisesna, joskin hoikempi. Sattuneesta syystä en olut koskaan pitänyt isoista miehistä. Milestäni he olivat röyhkeitä ja omahyväisiä ja mursivat tiensä pikemminkin painollaan, kuin järkensä - vähäisen järkensä - lahjoja käyttäen. Mutta juuri nyt, katsoessani amatsonimaisen sihteerini voimakaspohkeisia sääriä ja hoikkia nilkkoja, nähdessäni hänen kevyen, pystypäisen ja ryhdikkään käyntinsa toivoin äkkiä, että minulla olisi ollut mittaa viitisentoista sentiiä enemmän.
  
  Arvioisin Viiman pituudeksi noin 175 cm tain jopa vähän vähemmän. Tätä voidaan pitää Maurin oman 191 cm pituuden rinnalla lyhyehkönä.
  
  Muuten, ei ollut Maurikaan Suomen suurin kirjailija. Tästä tuli kerran kapakassa kinaa Jorma Ojaharjun kanssa. Riita ratkaistiin asettmalla miehet selät vastakkain ja asettamalla tarjoitin päiden päälle ja sille pyöreä lyijykynä. Kyllä se Maurin puolella vieri.
  
  MS - int

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  26.4.2024 klo 09:53
  Seuran vuosijuhlassa epäviralliset tietokilpailut mitä ihmeellisimmistä aiheista jatkuvat usein vapaassa muodossa myöhään - tai päättyvät aikaisin... Tänä vuonna jäi mieleni erityisesti pari kysymystä sotapäälliköistä. Ensin kysyttiin kenen saksalaisen sotapäällikön mukaan Suomessa on nimetty katu. Päässäni alkoi soida Veikko Lavin mestarillinen "Balladi Willy Heinzista" (kannattaa kuunnella) ja siitä kohta: "..Loviisassa jättivät he laivan, niin eversti kuin Willy Heinz". Alitajunnasta hypähti, että everstihän oli Otto von ja Loviisassa on Brandesteininkatu.
  
  Jatkoa seurasi ja Loviisan mies kysyi: "Missä Maurin kirjassa kuljetaan Brandensteininkatua, kun on ensin kuljettu pitkin Kuningattarenkatua ja sivuutettu vanha raatihuone?". Tämä jäi minulta kuten muiltakin läsnäolevilta tiettävästi vastaamatta. Kulkijaakaan kun ei tiedetty varmasti. Kysytään tätä nyt lukupiiriläisiltä. Laitan vastauksen huomenna, sillä nyt sen tiedän.
  
  Viikonvaihteessa puttonen noudatti perinteitä ja "joi kaljaa Riihimäellä", kuten Mauri viileästi ilmoitti öiselle soittajalle "sellaisten puttosten" tehneen sota-aikana, soittajan tiedustellessa onko mahdollisesti hänen pöydässään istuva Puttonen Marskin ritari, kun sanoo sellainen olevansa.
  
  Joskus kaljoittelusta saattaa olla hyötyäkin. Vuoden 2012 ja 2024 Sariola-tietäjä kysyi yön tietämissä Ruotsin viimeisen sotamarsalkan nimeä. Vaeltelin ajatuksissani 30-vuotisessa sodassa Saksanmaalla ja karoliinien mukana Norjan hyytävillä tuntureilla kunnes ilmoitin vastaukseni kädessäni olevan olutlasin tekstin perusteella: "Johan August Sandels"!

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  28.4.2024 klo 11:03
  Turun lääninrikospoliisin komisario Jorma Kalevi Holm kulkee pitkin Kuningattarenkatua, sivuuttaa vanhan raatihuoneen ja oikaisee aukion yli Brandensteininkadulle lähdettyään Paavo Havusen antikvariaatista ja etsiessään murhatun Edvard Anderssonin entistä naisystävää Johanna Broströmiä. Näin tapahtuu sivulla 94 Maurin kirjassa "Ne viulut vasta maksoi" (Gummerus 1983).
  
  Kirjan tapahtumat alkavat Turun tuomiokirkon edestä ja päättyvät - Anderssonin osalta - Marttilan kirkon eteen. Tapahtuneen rikoksen tutkimuksissa edetään sitten Loviisaan, joka "oli vasta vuoden vaihteessa muuttunut suomalaiseksi ja katujen nimikilvet oli vaihdettu siten, että suomenkielinen nimi oli ylinnä".
  
  Marttilan kirkon marmorilaatan koskettava teksti pitänee käydä kesällä lukemassa omin silmin. Hauskaa ajankuvaa on komisario Holmin tokaisu Johanna Broströmille: "Jotain tarttis tehdä!". Mauri sai kirjan valmiiksi helmikuun puolivälissä ja kesäkuun alussa Mauno Koivisto ylensi kirjailijan reservin luutnantiksi. Kaisa-tytär valmistui ylioppilaaksi muutamaa päivää ennen isän ylennystä. Toukokuun alkupuolella Mauri oli jo haastatellut Mannerheim-ristin ritari Mikko Pöllää ja "Viimeiset ritarit" valmistui elokuun alussa.
  
  Syyskuussa "Ne viulut vasta maksoi" oli kirjapuntarissa kolmantena. Lokakuun lopulla Maurin kädessä oli painotuore "Viimeiset ritarit" jonka kannesta ja kuvituksesta hän piti. Joulukuussa palattiin arkeen: "Alibi-lehdessä on saatu ennakkoa 20000. Pitäisi syntyä 100 liuskaa tekstiä. Eikä paperilla ole vielä ensimmäistäkään riviä." (Päiväkirjamerkintä 14.12.1983). Vuosi päättyy kuitenkin helpottavissa tunnelmissa: "Alibin tilaustyö - 99 liuskaa - valmistui. Viel on Suomi voimissaan." (Päiväkirjamerkintä 27.12.1983. Hyvästi, Sammatin kuu).

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »