Lukupiiri

« aihelistaan

Mauri Sariolan lentävät lauseet

  • nimimerkki

    ukkelo

    22.12.2013 klo 08:16
    Yksi niistä on se, ettei kannata kertoa, että on juovuksissa. Aina on mahdollisuus, etteivät kaikki sitä huomaa. En siteeraa sanatarkasti, mutta tämä on juuri sitä viisautta miksi arvostan Mauria.
  • nimimerkki

    ukkelo

    22.12.2013 klo 19:13
    Palautteen puutteen takia arvioin että minun on viisainta jättää lukupiiri nyt rauhaan. Hävettää raskaasti kun siellä lukee vain ukkelo, ukkelo, ukkelo…

    ukkelo
  • nimimerkki

    Anne M

    23.12.2013 klo 21:02
    Yksi käyttökelpoisimmista lauseista on oman kokemukseni mukaan "Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä". Paitsi että se on naseva, siihen kätkeytyy syvä viisaus, jonka pitävyyden olen ollut tilaisuudessa useamman kerran todeta.

    Hyvää joulua ukkelolle!
  • nimimerkki

    Inkeri J

    28.12.2013 klo 17:10
    Minä puolestani pidän "aina roiskuu, kun rapataan" lauseesta. Mielestäni se kertoo laajasta ymmärryksestä elämää kohtaan. Koska niinhän se on, että aina myös jotain roiskuu, kun jotain tehdään. Elämä olisi aika yksitotista, jos roiskeita ei koskaan tulisi.
  • nimimerkki

    T H

    28.12.2013 klo 19:29
    Maurilla nuo kirjannimet useasti olivat kolmisanaisia. Rimmaako se paremmin,
    en tiedä? Maurikin noita roiskeita joutui joskus pyyhkimään, muut ehkä useammin? Joka tapauksessa: " Kalliit on laulujen lunnaat". Ukkelo jatkakoon
    tästä eteenpäin. Bannalit maksettu?
  • nimimerkki

    Anne M

    28.12.2013 klo 19:51
    Vaikka ukkeloa tuossa haastettiin, kerronpa lyhyesti: Kun minä ja veljeni olimme melko pieniä, kuitenkin jo lukutaitoisia, kävimme usein läpi Maurin kirjojen mainioita nimiä ja nauroimme makeasti. Osasimme lähes kaikki nimet ulkoa, vaikkemme olleet niitä vielä lukeneet. Kirjat olivat vanhempiemme kirjahyllyissä, ja jo silloin jotenkin tajusin, että noista niteistä olisi minulle vielä muutakin iloa kuin vain nimien mainio kielellesopivuus. Mainittakoon, että myös veljeni nyt aikuisena pitää noista kirjoista, joiden nimet aikanaan ruokkivat niin ihmeellisesti kielellistä mielikuvitustamme.
    "Pyykki on pantu ja pysyy" herätti ihmetystä - emme tienneet muusta pyykistä kuin siitä, joka ripustetaan pihalle tai sisälle naruun kuivumaan. Ihmettelimme, miten pyykistä voi saada riidanaiheen, ja kuka se on joka noin painokkaasti joutuu toteamaan että siinä on ja pysyy.
    Oma 14-v.poikani, joka itsekin kirjoittaa jo kirjoja, nauttii Maurin keksimistä henkilöiden nimistä. Monesti kun näkee minun lukevan Mauria, pyytää lukemaan ääneen, minkänimisiä henkilöhahmoja siellä esiintyy. Hän myös odottaa innolla, milloin heltiää lupa ensimmäisen Sariolan lukemiseen.
  • nimimerkki

    t h

    28.12.2013 klo 20:12
    Hieno sivallus sinänsä lienee tämä: Viima pitkä siima. On sikäli kolmi
    kirjaiminen ja paikkakuntaan soveltuva kuvaus. Viisaammat merkitköön
    nämä paikat kartalle,
  • nimimerkki

    Lycee

    29.12.2013 klo 17:00
    Lukupiirin etusivulla on "Peipposen" postikortti, jossa hän tunnistaa Mauri Sariolan lähettämän kasvinäytteen. Kortissa mainitaan Hämeenlinnan Lyseon Korkeiden kaari-ikkunoitten yläpuolella oleva koulun tunnuslause: Labor improbus omnia vincit. Tämä lause on yksi Sariolalle merkittävistä ja tätä hän on myös kirjoituksissaan usein käyttänyt.
    Mauri kävi Hämeenlinnan lyseota vuosina 1934-36. Hänen Lauri (Lasse) veljensä oli samassa koulussa 1920-luvulla. Kirjassa Aamu Heinjoen tiellä vuodelta 1966 Sariola kirjoittaa omakohtaisesti kokemansa lyseomuiston. Kirjan Simo (=MS) oli veljeltään ottanut selvää lauseen merkityksestä. Veli oli epämääräisesti mutissut lauseen tarkoittavan sellaista "että kova työ vei miehen vaikka läpi harmaan kiven" Tällä tiedollaan Simo yritti loistaa, mutta sai osakseen pilkkaa: "Tulkaas kuuntelemaan skrabaristia..." "Väittää, että tossa lauseessa on kivikin! Vieläpä harmaa. Kivi taitaa olla tällä kaverilla pään paikalla... Oikein nuija. Kivipää! Harmaa kivipää."
  • nimimerkki

    Inkeri J

    30.12.2013 klo 15:06
    Lycee otti esiin kiinnostavan kokonaisuuden, nimittäin latinankieliset lauseet Sariolan tuotannossa. Niitähän siellä tunnetusti vilisee runsaasti. Mielestäni lauseet yleensä esiintyvät kohdissa, joissa esim. Susikoski tai muu henkilö sanoessaan / kuullessaan lauseen, samalla arvioi toisen henkilön sivistyksen tasoa. Johtuisikohan se tästä Lyceen mainitsemasta omakohtaisesta kokemuksesta.
  • nimimerkki

    PJK

    30.12.2013 klo 18:42
    Hei Anne M!
    Miksi neljätoistavuotias ei saisi lukea Mauri Sariolan kirjoja?
    Itse aloitin Sariolan lukemisen kaksitoistavuotiaana. Siihen mennessä oli jo Henry Millerkin tuttu kirjailija.
  • nimimerkki

    Jarmo

    30.12.2013 klo 20:37
    Elämä on lyhyt ja se sulaa kuin jää kuumissa käsissämme…

    …sanoo rakennusurakoitsija Latvala kirjassa Kohtalokas itämeren-risteily.
  • nimimerkki

    T H

    30.12.2013 klo 22:47
    Mainitsemisen arvoinen on usein väärin tulkittu/kirjoitettu lause: Joka tuulen
    kylvää, se myrskyn niittää. Mikähän lienee tämän alkuperä?

  • Matti Nummenpää

    31.12.2013 klo 00:56
    Joka tuulen kylvää...
    Raamattulähtöinen sanonta tässä on takana. Raamatussa ei ole sanatarkasti lausetta: Joka tuulen kylvää, se myrskyn niittää. Tämän perusta on kuitenkin Raamatussa Hoosean kirjan 8 / 7: "He kylvävät tuulta, niittävät myrskyä. Maasta ei nouse versoja, kylvöstä ei kypsy viljaa. Jos maa tuottaakin, vieraat syövät kaiken suihinsa."
    Tästä on syntynyt kyseinen sanonta, joka on varmasti ollut tuttu Mauri Sariolan uskonnollismielisessä kodissa.

    Raamatussa puhutaan myös Jeesuksen vertauksissa tuuleen kylvämisestä. Se tarkoittaa aivan eri asiaa eli kylvämistä tuuleen, jolloin siemenet lentävät pääosin paikoille, joissa ei ole kasvuedellytyksiä.

    MS/int.
  • nimimerkki

    Lycee

    31.12.2013 klo 01:16
    Budapestin uni. Viimeinen sivu:
    Kun myllyyn menee, niin tomuun tulee...

  • Matti Nummenpää

    31.12.2013 klo 01:37
    "Humu-Eva joi, Salonen söi ja haitari soi"
    Tämä lause lentää ainakin sariola-aktivistien parissa. Kyseessä on otsikko lelhtijuttuun, jonka Mauri teki koejuttuna pyrkiessään Helsingin sanomien oikeussalireportteriksi. Mauri oli elämänsä ensimmäistä kertaa oikeuden istunnossa. Hän meni seuraamaan hyvin vähämerkityksellistä tapausta, jossa Salonen -niminen mies oli ostanut maanviljelijöiltä perunoita, jättänyt ne maksamatta ja myynyt ne Helsingissä pienissä erissä hyvään hintaan. Näillä rahoilla hän oli kirjautunut hotelliin Helsingissä Humu-Evan nimellä tunnetun naisen kanssa, syönyt hyvin ja tilannut vielä haitarinsoittajan viihdyttämään hotellihuoneeseen. Tapaus ei ollut kummonenkaan, mutta Maurin otsikko meni läpi ja sai aikaan aivan uudenlaisen rikosasoiden uutisoinnin. Yhdessä työtoverinsa Pentti Kankaalan kanssa Mauri jatkoi tätä linjaa noin kymmenen vuotta.
  • nimimerkki

    T H

    31.12.2013 klo 08:16
    "Surunkaunis on taivas lepoalttarin-loistossaan". Ampiaiskesä s. 77.

  • Matti Nummenpää

    1.1.2014 klo 18:44
    Ylläpitäjä on muokannut tätä viestiä.
    Mauri Sariola käytti paljon "lentäviä lauseita". Osa oli itse kehitettyjä. Enimmäkseen kuitenkin sanontoja, runosäkeitä, laulujen osia. Ja paljon latinalaisia tai muuten ulkomaankielisiä lauseita.
    Näin on kaikissa Sariolan kirjoissa, mutta yhteen kirjaan hän on näitä haalinut siten, että koko kirja suunnilleen sitaateista koottu. Tämä on Vetämätön värisuora. Sitaatteja on siis 91 kappaletta 198 -sivuisessa kirjassa. On aika paljon!
    Alla on luettelo tämän kirjan sitaateista:

    Grau, treuer Freund, ist alle Theorie, und grὒn des Lebens goldner Baum… Harmaata…rakas ystävä… on kaikki teoria. Mutta vihreä on nuoruuden kultainen puu. sivu 5
    Danaidien seula. S. 5
    ab ovo, vähän kerrallaan… S. 10
    in medias res. S. 10
    Tiedon juuret katkerat, hedelmät suloiset… S. 11
    This the sunset of life gives me mystical lore and coming events cast their shadow before… S. 12
    Tojours pedris! S. 15
    Parasta naida rikas. Sillä haukkuu se köyhäkin… S. 17
    riihtä puivan juhdan suuta ei pitänyt koskaan sulkea… S 17
    Ovat kaikki täältä jo lähteneet, mitä täällä yksinäs enää teet… S. 21
    Onni kun suopea on, ei ystävät luotasi puutu Päivä jos pilveen saa, yksin kohta jo oot… S. 22
    Corriger la fortune S. 24
    TÄHÄN ASTI RATSASTIVAT VIIMEISET HAKKAPELIITAT S. 28
    Allons travailler! S. 29
    Olimmehan me vain tomu ja varjo S. 31
    faux pas S. 33
    vernia verbo S.36
    Un sot trouve toujours un plus sot qui l’admire S. 38
    - Ja les beaux esprits se recontrents S. 39
    Oscula qui sumsit si non et cetera sumet haec quoque data sunt perdide dingus erit S. 39
    Oὐ est la femme S. 49
    Post nubile Phoebus S. 52
    Mönkiihän se. Niin kuin jäitä polttelisi… S. 58
    Mallaa ja käy kontoon S. 58
    Ettäkö puita pesään… sanoi Siekkinen helvetissä? S. 58
    Minä poika kyllä sanoisin sille vihtahousulle oikopäätä, että ala pyykittää vaan! S. 61
    Tieräks, miten kuuluu kuures käsky viroksi? Elä ilosest toise karvatupsu juuress! S. 69
    täällä ei ryypätä, täällä kuollaan ny! S. 70
    Ilmojen halki käy lentäjän tie… S. 74
    Kuin Fiskarsin kymppiauraa kääntelis… S. 76
    … Tähdet loistivat taivaan… S. 80
    … kuin kuningatar käy hän mua vastaan… S. 81
    militia est vita hominis S. 85
    Solamen miseris socioss habuisse malorum S. 85
    … mutta niin se näkyy olevan elämässä, ettei silloin ole aitaa lähelläkään, kun seivästä tarvittaisiin. S. 87
    Principiis obsta sero medicina paratur… S 89
    Tosca: Ma askeleita kuulin… S 90
    Kaunissaaren rantaan vain mainingit lyö… S. 90
    Epistola non erubescit… S 97
    kirje ei punastu S. 98
    se kuuluisa uintimatka, jonka totuus ja valhe tekivät yhdessä. S. 102
    das Ewig-Weibliche. S. 104
    De te fabula narratur – sinä olet se mies! S. 104
    musta oli värien kuningatar. S. 109
    Nomina sunt odiosa… nimet ovat pahaksi! S. 112
    Abusus non tollit usum! S. 114
    Multa cadunt inter calicem supremaque labra! S. 115
    Contradictio in adjecto… S 115
    paljon voi tapahtua viinipikarin reunan ja huulten välillä… S. 117
    Nemo enim est tan senex qui se annum non puter posse vivere… S 117
    au cheval S. 118
    Ihmisellä ei saisi olla haavetta. Ja ainakaan sen haaveen päälle ei saisi kaataa valssia, ruusuja ja poreilevan viileää vihreänkeltaista. S. 124
    jopas tuli ääntä sanoi isäntä kun astui urkujen polkimille… S. 124
    Vain pelkuri ottaa jalkansa pois kaasupolkimelta Helsingin liikenteessä. S. 128
    Ja siitähän sen huomasi ajan kulumisen, kun lapset kasvoivat ja kaverit saivat aina vain parempia vakansseja. S. 131
    Rahaahan ne huutavat… maailman lapset. S. 132
    bilanssifrisyyrin… S. 133
    windowdressing S. 133
    Minima non curat praetor! S 134
    Älä anna hämätä itseäsi. S. 135
    Inopi beneficum bis dat, qui dat celeriter! Joka auttaa heti, auttaa kahdesti. S. 135
    Melior tutior que est certa pax quams spereta viktoria… Parempi turvallinen rauha kuin toivottu voitto… S 139
    ei matkatoveri uupua saa, ilon loiston se matkalta vie… S. 140
    Vain ensi askel on vaikea. S. 142
    Ainoa tapa päästä kiusauksesta on antaa sille periksi. S. 142
    La ville lumiere… S. 143
    Valtakunnan kohtalo riippuu tämän päivän taistelusta. S. 144
    Poisson sans boisson est poison.S. 148
    millainen on todellinen helvetti… Siellä ovat kuulemma ensinnäkin saksalaiset poliiseina. Mekaanikkoina ovat italialaiset. Ja kokkeina ovat englantilaiset. Ynnä kaiken huipuksi amerikkalaiset rakastajina. S. 149
    Periculum in mora. Viivytys on vaaraksi. S. 150
    Before the leaves of the autumn fall… S. 153
    Sanoja. Sanoja sanojen vuoksi. Ja tiettävästi sanat olivat naisellisia, mutta teot miehisiä. S. 155
    Da grâce, encoure un moment, monsieur de Bourreau…! S. 158
    Nubes pro Iune! S. 159
    Jos et nyt ota toimiaksesi… jos nyt alat tällä tähtihetkellä vikuroida, niin nousen ja panen vaikka tulen alle! S. 160
    Voi hurja! Salme sanoi ainoastaan hetken kuluttua. Oliko se hetki ollut minuutin tai minuuttien pituinen, sitä ei voitu mekaanisilla kelloilla mitata. Ei ihmisten näpertelemillä koneilla. S. 161
    Tuijotin tulehen kauan. S. 166
    Elämältä se maistui. S. 167
    Mutta tuike silmissänsä, oli entinen S. 171
    Nubes pro Iune…! S. 174
    Huut, bonde! Riksdagen är slut! S. 176
    maior e laninquo reverential. Eli etäällä on kunnioitus suurempi. Sanoi Tacitus! S. 177
    Kun naamakin on niin saaneen näköinen, että ihmiset kääntyvät kaikki kadulla katsomaan. S. 180
    jumalatonta on varoitettava! Tuumit, että on aika puhua ja pelastaa sielunsa. S. 181-182
    valehtelijalla pitää olla hyvä muisti. S. 182
    A outrance S. 182
    A la guerre comme à la guerre. Eli sodassa on sodan tavat. S. 183
    crambe repetita on lämmitetty keitto S. 183
    coup de grâce on armonisku S. 183
    Samassa veneessä. Kirjoitetaan vene mutta äännetään puatti… S. 185
    Ariadnen lanka S. 192
    Oleum et operam perdidi… Öljyni ja vaivani meni hukkaan. S. 195
    Examen rigorosum! S. 198

    MS int.
  • nimimerkki

    Lycee

    2.1.2014 klo 22:49
    Edelleenkin lehdistön uutisoinnissa näkyy sitaatteja, jotka ovat tuttuja nimenomaan Mauri Sariolan kirjojen nimistä tai muuten teksteistä. Esim. Pieni anoo, iso sanoo.
  • nimimerkki

    ukkelo

    2.1.2014 klo 23:31
    Pieni anoo iso sanoo on yksi loisteliaimmista Mauri Sariolan kirjojen nimistä. Kiinnostaisi tietää onko tuo sitaatti vai Maurin luomus. Pakostakin käy niin että oma neronleimaus ei välähdä ensimmäistä kertaa. Ja tuo ei lainkaan vähennä sen arvoa, vaan päinvastoin.

    Harva on nerokkaimmillaan valitessaan nimeä esikoisteokselleen. Arvostaen muistelen myös kustannustoimittaja Ville Repoa jonka pyynnöstä Kuuterselän laukausten hinta lyheni Laukausten hinnaksi. Villen perustelu oli, ettei sentään jo kirjan nimessä pidä paljastaa surmaajaa.
  • nimimerkki

    Serambleri

    2.1.2014 klo 23:32
    Laittelin päivälliseksi lohta ja siihen katteeksi torvisienipurjokermaymkuorrutusta, korkeat lasit ja punaista kuivaa kuoharia. Tuli syödessä rouva S:n kanssa puheeksi tuo MS Intin tekemä hieno luettelo. Aloin toisen lasillisen jälkeen puhua ranskaa. Lopputulos oli se, että en missään tapauksessa saa Pariisin matkalla tilata hänelle ruokaa ravintolassa. Poisson ja poison kuulemma ääntyvät minun versiossani niin sekavasti, että edeskäypä voi ymmärtää kohtalokkaasti väärin. Jotain hyötyä siis tästäkin tutkimuksesta.
  • nimimerkki

    ukkelo

    3.1.2014 klo 00:30
    Turha itsekritiikki pois Serambleri! Vielä kehnommin ranskalaiset ääntävät englantia kuin suomalaiset ranskaa. Heidän suussaan Poirot vääntyy Porrotiksi ja kun päästään väittelyasteelle sanovat että I sink kun pitäisi sanoa että I think. Ainakin britit ymmärtävät suomalaisia tankeroita paremmin kuin väkeä kanaalin toisella puolella. Toivotan hyvää matkaa ja sitä että Tuulalla on ajotaito vielä tallella, jolla mennään kuin hermoja ei olisikaan!

  • Matti Nummenpää

    3.1.2014 klo 02:08
    Ei löydy pieni - iso sanontaa SKS:n sananlaskujulkaisuista - ei fraasisanakirjoista. Googlettamalla tulee vain Maurin kirjat ja Maurin perässä puhujat.
    Eiköhän tämäkin julisteta Maurin keksimäksi. Ainakin, kunnes toisenlainen totuus löytyy.
    MS Int.
  • nimimerkki

    ukkelo

    3.1.2014 klo 02:22
    Kustantajan vaatimuksesta tämä täytyy julkaista keskeneräisenä totesivat tuohtuneet The New Shorter Oxford Dictionaryn tekijät kun vasta 30 vuotta olivat olleet asialla. Näin kävi myös edellisen pläjäytykseni kohdalla jossa kritisoin ranskalaista siitä etteivät osaa ääntää omaa kieltään. Tässä vielä Poirot sanan ääntämisohjeet niillä kyvyillä joita vielä jäljellä on: ranskaksi: puaroo ja englanniksi kainuulaisittain: porroo.
  • nimimerkki

    ukkelo

    3.1.2014 klo 03:23
    Hyväksyn SA-Intin, anteeksi MS-intin (vieläkin ovat nuo sotilasajat mielessä) parhaana tietona mitä sanonnasta ”Pieni anoo iso sanoo” on saatavissa. Onhan se sellainen maurismi että vaikeaa on kuvitella sitä kenenkään muunkaan keksimäksi. Mauri Sariola pyrki kiistämään luomiskykynsä anoessaan vero-oikaisuja väittämällä että en ole nero, vaan minun on itse käytävä päiväntasaajan yms. risteilyillä pystyäkseni niistä kirjoittamaan. Ja taisi joskus käydä niinkin että pieni virkailija hyväksyi ison miehen anomuksen.
  • nimimerkki

    ukkelo

    3.1.2014 klo 03:37
    Pedantti nukkuu huonosti ellei korjaa typojaan. Kirjain I oli tarkoitus kirjoittaa pienellä lyhenteessä SA-int ja isolla lyhenteessä MS-Int. Mikä ihme tässä on kun virheet huomaa vasta kun ne on tehnyt?
  • nimimerkki

    Serambleri

    3.1.2014 klo 12:31
    Tuli täsmennyksen paikka eteen, kun havaitsin Ukkelon (mahdollisen) vitsailun Pariisiin matkaavan osaston kokoonpanoon liittyen. Tekstissäni rouva S. tarkoittaa rouva Serambleria, tätä mystistä muusaani, jonka innoittamana ja joskus, onneksi, suitsimana mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti (anteksi lainaus, nappo ja kippo). Matkaseuraksi en rohkene edes havitella tätä hermotonta autonajajaa, turkulaista murretaan ihanasti pulputtavaa mrs Pearl Harboria.
  • nimimerkki

    Markku Kastinen

    3.1.2014 klo 15:10
    Kyseessä ei ollut vitsailu vaan nimimerkki ukkelon väärinkäsitys, jota kyllä jotenkin epäilin koko ajan. Toivottavasti tuotti hauskuutta kummallekin kohteelle ja näköjään ainakin ainoalle oikealle Seramblerille Olisiko kyseessä Kjell Westö, vaan tuo kirjoittaa vieläkin paremmin. Ettei näitä tulisi lisää, esiinnyn vastedes omalla nimellä ja ehkä näin herrasmiesten kesken hölmöilyni lukupiirissä annetaan anteeksi tällä viestillä. Facebookissa oma nimikään ei estä väärikäsityksiä kun sitäkin ovat ohjelmoineet asioiden edelle menevät koodaajat. Sinne kun kirjoitin kuinka kaunis oletkaan rakkain Annelini tuli aika vihainen vastine entiseltä pomolta, vaikka viesti oli tarkoitettu vaimolleni.

  • Matti Nummenpää

    4.1.2014 klo 18:45
    Ylläpitäjä on muokannut tätä viestiä.
    Ja katsotaanpa sitten sellaisia sanontoja, jotka on merkitty Mauri Sariola -lähtöisiksi. Lähde on Sakari Virkkunen: Suomalainen fraasisanakirja Kivestä Kekkoseen Lähes 6000 puheenpartta, sanakuvaa ja iskusanaa höystettyinä kirjoista, lehdistä, radiosta ja televisiosta kootuin lainauksin. Toinen, täydennetty painos, Otava 1975.

    Aina roiskuu kun rapataan,
    tekevälle sattuu (vahinkoja). Sanonta tunnetaan vanhastaan ainakin Pirkanmaalla. Mauri Sariola kertoo sitä käytetyn kotikylässään Sääksmäen Tarttilassa; yhdellä Sariolan kirjoista on tämä nimi. Fraasia on viljellyt myös Urho Kekkonen (mm. puheessaan Yo -lehden 50-vuotisjuhlassa keväällä 63. "Tässäkin työssä saattaa roiskahtaa kun kerran rapataankin. Roiskua ei tietenkään saisi." Suomen Autoliitto vapaaehtoisesta tiepalvelutyöstä, Helsingin Sanomat 21.7.71.

    Entinen
    2. Merkityksessä 'hävinnyt'; kun poliitikko menettää kansansuosionsa, hänestä voi tulla äkkiä 'entinen ministeri' tai 'entinen kansanedustaja'. "Minä tunnen Saksan kansan. Se poliitikko, joka tässä maassa menee kieltämään snapsien oton ja oluen juonnin, on samalla hetkellä entinen poliitikko." Mauri Sariola: Kolmannen valtakunnan kuningatar.

    Jees-mies
    (Engl. yes-man) Yhdysvalloissa n. vuodesta 1920 käytetty nimitys, jolla tarkoitetaan yksityissihteereitä, alijohtajia ja muita "numero kakkosia" eli päämiehensä mielipiteitä toistelevia henkilöitä. Suomessa ilmaisu on viime aikoina esiintynyt useina muunnelmina. Simppa nimitti "vallanpitäjien ympärillä olevaa liehakoiden joukkoa" jaa-ihmisiksi; kepun puoluekokouksessa Esa Härmälä kritikoi, että "kansan keskuudessa on syntynyt kepusta sinne tänne hoippuvan joo-miehen kuva", Mauri Sariola kertoi, että Aksel Airo uskalsi esittää Mannerheimille myös oman mielipiteensä. "Salaa Marsalkka suorastaan piti siitä, etteivät sentään kaikki hänen ympärillään olleet juu-juu-miehiä." Raimo Ilaskivi arvosteli budjettipolitiikkaa ja sanoi sen olevan kaikkia mahdollisia tarpeita kiihkeästi tyydyttävien yes-miesten hoidossa /Uusi Suomi 14.11.68).

    Ei se tässä konkurssissa enää paljon paina
    kun asiat ovat hullusti, eivät lisäharmit enää niitä pahenna. Mauri Sariolan romaanissa Elomme merta laiva purjehtii (1966) nousukasrouva sanoo miehelleen seuramatkalla: "sulttaani maksaa kaiken... Etkös maksakin? - Tietty sanoi Mansikkala. - Ei se tässä konkurssissa enää paljon paina."

    Muutakin kuin
    On kierretty muutakin kuin tahkoa voidaan sanoa, kun on paljon nähty ja koettu. "Sitä on kuule, kierretty muutakin kuin tahkon veiviä. On nähty Lontoot ja Lissabonit. - On pelattu isoa peliä Beirutissa. / Alasaari keskeyhtti kasvot ilmeettöminä: - Ja kuunneltu Wagneria Bayreuthissa, vai?" Mauri Sariola: Elomme merta laiva purjehtii.

    Siivu
    (slg) viinaryyppy; vars. viilu, viipale. "Hän oli yrittänyt korjata pahaa aamukohmeloaan ottamalla pitkin päivää ohuita siivuja. Kellosepäntyö oli kaikesta varovaisuudesta huolimatta heittänyt yli." Mauri Sariola: Kolmannen valtakunnan kuningatar.

    MS Int
  • nimimerkki

    Rva Mansikkala

    12.1.2014 klo 09:24
    It took me 63 years to understand the value of Finnish sculptor or rather a metal wielder Eija Hiltunen. This (Sibelius monument) certainly is not a secret place but one of the three major sights in Helsinki. As to the sculptor and the composer, neither are prophets in their country. Perhaps it’s a time for revaluation. Neither can beat Richard Wagner or Auguste Rodin alone but together, perhaps ? Nice thing of tripadvisor is that it helps one appreciate the city one was born in.

    Luja morkkis on edessä maanantaina, kun jo tässä vaiheessa iltaa tuollaisia kirjoittelen.

    Viis noista, vaan upeasti intendentti on poiminut sellaisia otteita Mauri Sariolan kirjoista että menivät lukiessa ohi kuin uni ja varjo. Sitähän varten me täällä keskustelemme että lukisimme ajatuksella Mauri Sariolan teoksia ja ottaisimme niistä kaiken arvon irti. Toisaalta harmitellen, toisaalta iloiten totean että omalla kohdalla matkaa on vielä jäljellä.

  • nimimerkki

    T H

    5.2.2014 klo 12:45
    Jotenkin tuntuu, että asiantuntijat tyhjentävät pajatson kerralla. Täysi oikeus
    heillä siihen lienee. Vaan me tavalliset oivaltajat olemme hieman jälkijunassa.

    Serambleri hieman jarruttaa tietojaan. Siitä plussaa. Nettitekniikka jota me
    kaikki osaamattomat käytämme paljastaa jotain. Siellä on todella vähän mitään
    tietoa Mauri Sariolasta.

    Paikallistuntemus lienee hakusessa. Joku Sammatti tai muu senkaltainen
    on se, mitä pitäisi tallentaa. Muussakin kuin lentävissä lauseissa. Tämän-
    suuntaisia löytyy paljolti Maurin romaaneissa ja muissakin teoksissa.

    Maurin lentävät lauseet ovat myös paljolti muualta tuttuja. Myös kirjailija voi
    käyttää näitä teoksissaan. Meneekö tämä tuonne TRAD: puolelle? Jota paljon
    käytetään. Vaikkapa musiikissa.
  • nimimerkki

    Shuh

    31.7.2023 klo 15:57
    Melkoinen määrä on Maurilta mieleenpainuvia sanontoja jäänyt. Osa omia, osa kai kirjailijamme muokkaamia, osa suoraan muualta lainattuja. En niihin enää palaa, edellä oleva keskustelu lienee siltä osin koko lailla tyhjentävä. Itse olen kiinnittänyt huomiota erääseen toiseen kirjailijamme sanankäyttöön liittyvään piirteeseen. Hän käytti toistuvasti ja melko useinkin tuotannossaan 'ynnä' sanaa synonyymina etenkin 'ja' -sanalle mutta myös ilmauksille 'sekä', 'myös' ja 'lisäksi'. Vaikka en mikään kotimaisen kaunokirjallisuuden asiantuntija olekaan, niin sen verran sitä on tullut vuosikymmenten varrella luettua, että mielestäni kyseinen sana ei kovin yleisesti noissa merkityksissä esiinny. Pikemminkin varsin harvoin. Uskallanpa melkein väittää, että Mauri oli ainoa joka tuota ilmausta säännöllisesti käytti? Eikä siinä tietysti mitään, persoonallinen piirre tekstissä eikä mitenkään häiritsevä, oman huomioni se vain on vetänyt puoleensa harvinaisuutensa vuoksi. Onkohan kyseessä jokin vanhempi, aiemmin yleisempi ilmaisu? Vai onko kyse kirjailijakohtaisesta erikoisuudesta? Tuotantonsa alusta alkaen se hänellä muistaakseni kumminkin esiintyy.
  • nimimerkki

    Magisteri

    2.8.2023 klo 09:28
    Muistamme sporttisen, itsensä elokuvan kuvauksissakin loukanneen Helge Heralan (Tähdet kertovat, komisario Palmu ja majuri Vadenblick) siirtymisen koomisiin höperöihin ukkorooleihin 1970-luvun puolivälin jälkeen. Eräs tunnetuimmista tällaisista rooleista oli Uuno Turhapuro -elokuvien vanha kansakoulunopettaja, joka käytti juuri tätä ynnä-sanaa: ”Paljonko on kaksi ynnä kaksi?” On ilmeisesti ollut käytössä yleisemminkin yhteenlaskuissa (ynnä-laskuissa) kansakoulussa. No itse olen ensimmäisiä peruskoulun kasvatteja, joten meillä laskettiin plus-laskuja ja hetkellinen vouhotus, joukko-oppiikin tuli tutuksi.

    Sitten Maurille tyypillisiin sanontoihin. Esimerkkinä omasta kommentistani ketjuun ”Simo Hurtasta”. En tähän hätään pysty nimeämään muuta kirjaa, mutta minusta tuntuvat tutuilta kirjan repliikit: ”Voi tulenpalava helvetti” ja ” Niin maan tulen palavan hyvin”. Olen varma, että vastaavia ”tulenpalavia” repliikkejä pienin variaatioin ovat Maurin kirjojen henkilöt käyttäneet ärtymystilassa.
  • nimimerkki

    Shuh

    7.8.2023 klo 13:34
    Olen aloittanut koulutieni vanhasta kansakoulusta. Meillä oli kansakoulunopettajana eläkeiän kynnyksellä ollut vanha opettaja, joka laskentoa opettaessaan käytti yhteenlaskussa tuota 'ynnä' -sanaa. Joten sana on minulle tuttu siitä yhteydestä. Kaunokirjallisuudessa en muista kenenkään kirjailijan sitä Maurin tavalla käyttäneen.

    Magisterin mainitsema joukko-oppi oli surullinen episodi koululaitoksemme historiassa. Sitä eivät ymmärtäneet sen paremmin oppilaat kuin opettajatkaan. Onneksi siitä parin vuoden jälkeen nopeasti ja vähin äänin luovuttiin. Itse jouduin siitä nuo vuodet kärsimään. Olen jostain jälkeenpäin ollut lukevinani, että kyse oli yliopistotasoisesta matemaattisesta metodista, joka on tietyissä rajoissa hyvinkin käyttökelpoinen, mutta vietynä perusmatematiikan opetukseen aivan toivottoman monimutkainen ja vaikeaselkoinen.
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Mauri Sariolan lentävät lauseet