Lukupiiri

Leo Olavi Susikosken esikuva - onko olemassa?

• ---

  nimimerkki

  Jarmo

  17.1.2014 klo 18:49
  Susikoski-hahmon esikuvaksi mainitaan useasti Helsingin poliisissa toiminut komisario Martti Salander (Laukausten hinta 5. painos esipuhe, Wikipedia, jne.). Mutta onko todellisuudessa näin?
  
  Mauri Sariola mainitsee itse ”Hyvästi, Sammatin kuu” päiväkirjassaan 9.3.1976, että hän on luonut Susikosken vapaasti ilman esikuvia. Salander tuli mukaan Maurin mukaan Urkki-lehteen kirjoitetun jutun kautta. Hän toteaa ”Virmola pani vauhtia ja lupasi 2000 mk 7 liuskan jutusta. Eikä tarvitse muuta kuin kertoa, että Salander on Susikosken esikuva”.
  
  Tosin Mauri lisäksi toteaa, että M. Salander on sen verran hieno poliisimies, ettei hän Susikosken imagea pilaakaan.
  

• ---

  Matti Nummenpää

  18.1.2014 klo 00:27
  Jarmon tiedot ovat oikeat ja tarkat.
  
  Mauri Sariola kehitti salapoliisiromaanin (aivan alussa hän käytti itsekin tätä sanaa, vaikkakin hänen rikosromaaninsa ovat poliisiromaaneja eikä salapoliisi-) rakenteen ja päähenkilön itse. Martti Salanderiin hän tutustui toimittajana ja aloittelevana kirjailijana. Salander opasti ja neuvoi Sariolaa poliisityössä ja heistä tuli hyvät ystävät. Esikuva Salander ei ollut siinä mielessä, että Sariolan rikosromaanit olisivat perustuneet Salanderin tutkimiin tapauksiin tai että niillä olisi mitään todellisuuspohjaa. Kirjat ovat kirjoja ja elämä on elämää, oli Maurilla tapana sanoa.
  
  Asessori Salander oli Mauri Sariola -seura ry:n perustajajäseniä, jäsennumero 2. Salander osallistui seuran toimintaan ja esitelmöi seuran tilaisuuksissa.
  
  MS Int.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  19.1.2014 klo 05:01
  Mielikuvista puheenollen: Kuka pystyisi esittämään Susikoskea?
  
  Martti Salander eikä edes Åke Lindman riitä Susikoskeksi. Åke oli parhaimmillaan sellaisissa elokuvissa kuten Kukonlaulusta kukonlauluun, mutta väärä valinta. Jos olisi valta kuten mieli valitsisin Sean Conneryn sellaisena kun hän esiintyi elokuvassa From Russia with Love siihen rooliin. Elän siinä toivossa että Mauri Sariolan teoksista aletaan tehdä sellaisia elokuvia ja sellaisilla käsikirjoituksilla mitä kirjat ansaitsevat ja löytyyhän silloin vielä miehiä Suomestakin siinäkin ikäluokassa.
  
  

• ---

  nimimerkki

  T H

  19.1.2014 klo 11:53
  Kyllä taitaa olla Susikoski Maurin itsensä luoma hahmo. Ei silloin 1950-luvulla
  tainnut olla paljon esikuvia tällaiseen. No, ehkä poliisin sisällä mahdollisesti?
  
  Komisarioista tulee mieleen lähinnä Eino Kaipaisen esittämä hyväntahtoinen
  hahmo Suomi-filmeissä. Sekä komisario Palmu ärinöineen. Eino Kaipainen oli
  muuten oikeasti komisario ennen näyttelijäksi ryhtymistään. Ja Mika Waltari
  kirjoitti Palmua jo 1930-luvun lopussa.
  
  Susikoskessa oli paljon yhteistä Maurin kanssa. Wiski, autot, varsinkin Mersu
  ja Saab. Konservatiivinen elämäntyyli ja pukeutuminen. Matkustelu kansainvälisissä paikkoihin ja seurustelu lasi kädessä hienoissa piireissä.
  Molemmat lähtivät valssin pyörteisiin kun soi "Tuulten häät". Kumpikin eteni
  urallaan ja sai jopa kansainvälistä tunnustusta. Susikoski tosin sotilasurallaan
  hieman nopeammin.
  
  Eroa löytyy esim. rahankäytössä. Susikoski oli nuuka, suorastaan pihi. Maurin
  menopuoli oli hieman höllempää. Vaikea myöskin olisi kuvitella Maurin
  lomallaan vaeltavan reppu selässä tunturissa viikkoja, kuten Susikoski. Vaikka
  siihen nuorempana tottuikin olosuhteiden pakosta. Mauri myös perusti perheen
  kaksi kertaa ja sai kolme lastakin. Susikoski sinnitteli poikamiehenä.
  
  Kyllä Susikoski oli Maurille jonkinlainen toinen minä. Hän myöskin nimitti itseään
  Susikoskeksi ja Tuulaa Susikoskettareksi joissain yhteyksissä. Tämä käy ilmi
  mm. päiväkirjoissa.
  
  Jotenkin haikeaa on lukea viimeisiä Susikoskia. Siinä n. 60-vuotias rikostarkastaja ratkoo juttujaan ja elää yksin. Onhan siinä vapaus tulla ja mennä
  mutta ehkä jotain puuttuu? On kuin taipale olisi loppukiriä vailla ja maaliviiva
  häämöttäisi.
  
  Esikuvan löytyminen vaikkapa nykypoliisista voi olla myös vaikeaa. Tuntuu että
  koko laitos rypee skandaalista toiseen. Sisäisiä juttuja kai, ja valvonta toimii?

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  19.1.2014 klo 23:51
  Tuosta Maurin pihiydestä puheenollen, päiväkirjassaan hän totesi että pienikin turha rahanmeno söi selvänä saitaa mieltä. Asiat olivat päinvastoin tuiskeessa jolloin rahankäyttö oli suurruhtinaan luokkaa, vaikka tulot olivat vain ruhtinaallisia. Yritin joskus tehdä vertailevaa tutkimusta kuinka Maurin kynänjälki suhteutuu siihen millainen periodi oli päällä. Nämähän Mauri kekkosmaisella tarkkuudella dokumentoi päiväkirjoihinsa omaperäisellä symboliikallaan. Tiedättehän nuo tiimalasit. Tämä on makuasia, mutta mielestäni huippujälkeä tuli myös ja jopa erityisesti silloin kun dipsomania oli päällä, vaikka Mauri usein sitten tuotoksensa repikin kunnes pääsi legendaariselle 111 liuskalle.
  
  Kuten Sir Arthur Conan Doyle tai Lady Agatha Christie myös Mauri Sariola on ammentanut sankariinsa, Leo Olavi Susikoskeen piirteitä oman luonteensa pimeästä puolesta. Toisin kuin nuo mestarit, Sariola ei koskaan näyttänyt vihaavan luomustaan, eikä tarvinnut pistää rikostarkastajalle sellaista kohtaloa kuin Sherlock Holmesille Reichenbachin putouksilla tohtori Mortiaryn kanssa vain herättääkseen sankarinsa henkiin lukijoiden vaatimuksesta.
  
  Voi että millaisen kärjistyksen a’la Isänmaan Parturit Mauri Sariola olisi luonut tilanteessa jossa Susikosken pomon pomona toimii naispuolinen sisäministeri jolta luottamus on kerjättävä kun paras (?) väki istuu pidätettynä konnien juhliessa.
  
  Todella mukavaa on todeta että huippukirjoittaja, nimimerkki T H on ansaittujen torujenkin jälkeen entistäkin ehompana tässä pienessä lukupiirissämme.
  

• ---

  Matti Nummenpää

  21.1.2014 klo 12:45
  Susikoski-elokuvaa tai televisosarjaa on yritetty aikaansaada vuosikaudet. Moniin alan ammattilaisiin on oltu yhteydessä. Materiaaliakin on annettu. Ei ole vielä kukaan pystynyt näin haasteellista tehtävää suorittamaan. Yritys jatkuu. Susikoskia varmaan sitten löytyy, jos asia ajankohtaistuu. Martti Suosalo ainakin muotoutuu mihin rooliin tahansa.
  Eräs elokuva- ja teatterimies, jätän nyt nimen mainitsematta kun se ei ole oleellista, on useaan kertaan intendentille sanonut (viimeksi syksyllä 2013) halunneensa koko uransa ajan päästä esittämään Susikoksea. Nykyisin eläkeikäisenä tämä rooli on jo mennyt ohitse, mutta muuten lupaa tarvittaessa olla asiassa apuna.
  Lukupiiriläiset voisivat nyt ottaa kantaa oleelliseen asiaan. Jos Susikoskesta tehdään elokuva tai tv-sarja, pitäisikö se sijoittaa Susikosken aikaan, 1950 - 1980 luvuille vai mukauttaa nykyaikaan? Maurin tekstit on helposti sopeutettavissa mihin aikakauteen vain. Olisiko luontevaa, jos Leo Olavilla olisi älypuhelin ja netti käytössä? Niin, ja nuoret naiset sinuttelisivat?
  
  MS Int

• ---

  nimimerkki

  Jarmo

  21.1.2014 klo 17:55
  Minun mielestäni mahdolliset Susikoski-elokuvat pitäisi ehdottomasti sijoittaa alkuperäiseen aikaan 1950 - 1980 luvuille. Iso syy, miksi luen Mauri Sariolan kirjoja, on nimenomaan Maurin onnistunut ajankuvaus. Jos tehdään siirto nykyaikaan, ei niitä enää kannata nimittää Susikoski-elokuviksi.
  

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  24.1.2014 klo 02:09
  Tekisi mieli sanoa ettei enää uusia Susikoski elokuvia minun elinaikanani. Niin pahasti ovat edelliset epäonnistuneet. Niistä on lähes täysin onnistuttu häivyttämään kaikki mitä Mauri Sariolassa arvostan.
  
  Jyrkkä kantani on että Susikoski elokuva tai sarja tulisi sijoittaa aikaan jolloin teoksetkin on kirjoitettu ja käsikirjoittajan tulisi pitäytyä alkuperäistekstissä!
  Haaste on sikäli iso että Susikoski ei riitä yhden elokuvan sankariksi ja Suomesta ei löydy resursseja tehdä täysmittaista Susikoski sarjaa.
  

• ---

  Matti Nummenpää

  16.3.2014 klo 14:26
  Mauri Sariolan arviointi Martti Salandedrista Nykypostissa 12 vuodelta 1997 Seppo Porvalin toimittamassa artikkelissa.
  
  Mauria vielä lainataksemme:
  "Hän oli kohtelias, hyvin pukeutunut ja rauhallinen. Etsiviensä selostuksia hän kuunteli sanomalla pyöreästi 'niinkö' ja 'siltäkö se näyttää'. Mutta harmaissa silmissä oli terävä tuike ja riuskoissa liikkeissä hillittyä, latautunutta voimaa.
  Hän kehräsi kuin dynamo."

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  17.3.2014 klo 05:19
  Aika paatunut täytyy rötöstelijän olla jos ei ala puhua edes puoliksi totta kun vastapäätä pöytää suuntautuu tuollainen katse. Asiasta kuultuna kiistän osallisuuteni minkäänlaiseen rikolliseen toimintaan. Käsi sydämelle arvoisat lukupiiriläiset, kuka meistä on täysin viaton. Viimeksi minut pidätettiin 45 vuotta sitten riehumisesta Helsingin, nykyisin kaiketi Aalto yliopiston Porthania kuppilassa ja kun vahtimestareista ei silloisille voimille ollut vastusta, kutsuivat virkavallan apuun. Kuusi tuntia betonipatjalla rauhoitti kummasti. Arvostus syntyi vasta lähtökeskustelussa kun kysyivät, niin professori Välimäki, mikä on kunto nyt? Vastasin, että kuka Välimäki, nimi on ukkelo. Ja sillä puheella sain ylioppilaskorttini takaisin evästyksillä että ei kannata meille valehdella toista kertaa. Sitä neuvoa olen pyrkinyt noudattamaan.

• ---

  nimimerkki

  T H

  17.3.2014 klo 07:51
  Usein lukee lehdessä, että teosta epäilty on poliisin vanha tuttu. Liekö hyvä
  vai huono asia? Ensimmäiseksi tulee mieleen, että voisiko poliisi valikoida
  tuttunsa hieman harkitummin. No, leikki sikseen...
  
  Itsellä ei kokemusta kopista, jossa laulun sanoin on: "Kalterit ikkunoissa ja
  hakakin on väärällä puolella." Vaan Sierran takapenkille jouduin kerran Kirkko-
  nummella. Kyseessä oli 40 rajoitus, alamäki jossa vanha diesel-Audikin sai
  aikaan ylinopeuden koko 68 hevosvoiman turvin. Vastaan tullut poliisi lähti
  näyttävään taka-ajoon joka kuitenkin heti päättyi kun pysäytin mahdollisimman
  hankalaan paikkaan kurviin. XXXXXL kokoa oleva naiskonstaapeli lähestyi
  autoani pistoolikoteloa kohennellen. Tumma vanha auto kai kiinnitti huomion.
  
  Nollapuhalluksen jälkeen sinivuokon takapenkille istumaan. Autossa oli
  varsinainen hässäkkä, kaiuttimet huusivat tietoja pankkiryöstöstä ynnämuusta.
  Officierit puhuivat rintapuhelimeen, mikrofoniin ja keskenään. Melu oli korviin-
  ottava. Yritin ensin jotain sanoa johonkin väliin vaan sitten luovutin. Aikani mykkää leikittyäni alettiin myös meikäläiseen asiakkaaseen kiinnittää huomiota.
  
  Tilanne autossa rauhoittui ja äänetkin hiljenivät. Paperien tutkimisen jälkeen
  (kaikki kunnossa) sai poistua. Sattuneesta syystä ei siinä hyviä päivänjatkoja
  toivoteltu kumpaankaan suuntaan. Liikenne melkein tukossa, jonoja molempiin
  suuntiin. Sakko oli tietysti jonkinmoinen ja päivä pilalla. Ja vielä anoppia kylään
  hakemassa oltiin.....

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  17.3.2014 klo 12:55
  Eihän tällaisilla asioilla pitäisi kerskailla, mutta hurjassa nuoruudessa tulivat tutuiksi, paitsi poliisinsinisen Ford Sierran myös Ford Transitin takatilat. Se noista, menkäämme asiaan. Ja paljastakaa loputkin lukupiiriläisistä syntinne, mikäli niitä on. Tämä ei ole facebook, vaan lukupiiri jossa keskustelemme 100 % vaitiolovelvollisuudella.
  
  Jokainen lukija varmaan luo itselleen kuvan Leo Olavi Susikoskesta ja oma kuvatukseni on sellainen ettei oikein mikään tuntemani suomalainen näyttelijä yllä siihen rooliin. Sean Connery from Russia with love roolissa olisi aika lähellä tai Roger Federer edelleenkin kelpaisi kunhan saisi tukkansa suoraksi. Kansikuvista Susikoski ottaa omansa on lähinnä sitä ketä tarkoitan.
  
  Martti Salander on liian älykkään näköinen minun Susikoskekseni ja sitä paitsi tukkakin on vaalea. Susikosken pomoksi kelpaisi kyllä. Käsittäköön kukin tavallaan, mutta mielestäni Susikoski ei suinkaan ollut Maurin ihanne. Vähintäänkin dualistina Mauri pisti Susikoskeen hahmoon niitä piirteitä jotka häneltä puuttuivat kuten täsmällisyys tai pihiys ja viimeisen päälle hallittu alkoholijuomien käyttö. Ja kävi kuten Agatha Christielle Hercule Poirotin kanssa. Luoja alkoi tuntea vastenmielisyyttä luomustaan kohtaan, mutta yleisön pyynnöstä piti vielä pitää hengissä.
  

• ---

  nimimerkki

  T H

  17.3.2014 klo 15:17
  Taas tuli kirjoitettua läpiä päähänsä. Auto, jossa meikäläistä sakotettiin oli
  tietysti Ford Mondeo. Vaan se femiini-konstaapelin esiintyminen kiinnitti huomiota. Varsinkin se pistoolikotelon kouriminen. Muistui oikein mieleen
  Tuntemattomasta.
  
  Asiaan mitenkään liittymättä pakko kertoa päivästä, kun tutustuimme Inkoon
  Rajavartiostoon avointen ovien päivänä. Paikalla ollut pienempi jälkikasvumme
  halusi ehdottomasti tutustua Rajavartioston Volkkariin. Se on värejä lukuun-
  ottamatta poliisiauto. Lapset sinne takaosaan hinkuivat ja pääsivätkin. Naaman
  ilme kuitenkin kummasti muuttui, kun sisäpuolella ei ollut ovenkahvaa ja
  aikuiset senkun jutteli niitä näitä.
  
  Vaan ylläolevaan teemaan: Vaikea kuvitella ketään nykynäyttelijää Leo Olavi
  Susikosken rooliin. On ne sellaisia hieman resupekkoja. No, naiset ainakin
  tykkää... Ismo Kallio nuorempana olisi ulkoisesti Susikoskea muistuttanut. Kuten
  sai esittääkin. Vanhempana sopi tietysti hyvin Mauno Koivistoksi.
  
  Sankarinäyttelijät tyyliin: Tauno Palo, Erkki Viljos tai Leif Fager hävisivät
  1960-luvun lopun kuohuihin. Alkoi ns. "partaturparadikaali" aika joka usein
  Mauriakin kismitti. Ja jos oli komeutta ja ulkonäköä niin karisma puuttui. Ehkä
  aika ajoi sankareiden ohi? Nyt arvostetaan muuta.

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  17.3.2014 klo 18:47
  Lukiessa muodostaa näköiskuvaa kirjan henkilöstä. Jokaisella lukijalla on taatusti erilainen henkilöhahmo ajatuksissa. Kirjailija antaa vain perusainekset. Sitten sitä vaan äkkiä huomaa, että Susikoski on voimistelunopettajani rapiat viisikymmentä vuotta sitten. Mielikuvasta on mahdotonta päästä eroon, kuva lukittuu kuin vihollishävittäjä Hornetin ohjuksen lukupäähän. Liikuntamaisteri Mauno O:n hahmo on mielessäni Susikoskena ja pysyy. No, oli hän kyllä hieman Ismo Kallion oloinen, ja reservin kapteeni...
  Tuosta vahvasta kiinnittymisestä esimerkki. Täällä on joskus käsitelty Pylkkäsen Konstaa. Minulle ei ole muuta Konstaa kuin Lauri Lehto. Tottelen ohjetta: "Älä pidä muita Konstia!"
  Jos nykynäyttelijöistä pitäisi valita Susikoski, saattaisi "Raid" tulla kysymykseen. Ongelma on siinä, että yleissuosittu näyttelijä on hahmona kovin kulunut. Kun Lehtinen jahtaisi konnia Susikoskena, tulisi oitis mieleen se, että onks toi Raid vaihtanut puolta? Siis ei toimi, vaikka Mersulla ajoikin.
  Muistelen joskus miettineeni, että Taneli Mäkelästä voisi(olisi voinut)rakentaa kohtalaisesti mielikuviani vastaavan Susikosken. Tukka mustaksi ja tweediä päälle.
  Eräs mahdollisuus Susikoskeksi olisi aikonaan ollut mieleni mukainen. Miettikääpä tuomari Eero Reivin olemusta. Miehen mittainen, suora kuin tuuran putki, hillityt liikkeet. Raili Hulkkoselle vaan ohjeet ja tunti aikaa, niin jopa olisi meikkituolista noussut mieleiseni rikostarkastajan hahmo. Ei muuta kun pistää Coltin huuleen ja polkaisee Mercedeksen liikkeelle.
  Päästetään nyt mielikuvageneraattori ylikierroksille ja ratsastetaan anakronismin aallonharjalla. Yksi Susikoskihahmo olisi ollut vielä. Ei ollut tosin (virallisesti) näyttelijä, vaikka alallaan taitoja toki tarvittiin. Olemus olisi aikalailla tarkasti Maurin Susikoskelle kirjoittamien piirteiden mukainen. Poliisin poikakin muistaakseni. Valitsi vaan aikoinaan toisenlaisen teatterin ja merkittäviä rooleja sai. Näkemystäni tukee sekin, että taisipa tämä ehdokkaani vuoden verran nimihenkilöä tuuratakin....
  

• ---

  nimimerkki

  T H

  17.3.2014 klo 19:05
  Raid kyllä sen roolin hoitaisi. Kun hän liittyy seuraan, tulee konnia sääliksi.
  Hieman jos habitusta vielä muuttaisi? Ehkä ei kuitenkaan... Vaan Reivi todella
  Susikosken oloinen vaikka vanginpuvussa. Aika ajoi ohi hänestäkin.
  
  Vaan tämä somniosus microcephalus. Olemus kyllä täsmäsi aikoinaan, vaan
  paineensietokyky ei ehkä olisi riittänyt Susikosken rooliin. Vaikka noissa muissa
  vaatimattomammissa hommissa pärjäsi? Peace in soul.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  17.3.2014 klo 22:32
  Nyt natsasi kuka noin ulkonaisesti sopisi parhaiten esittämään Susikoskea. Kiitos tästä Serambleri! Turha jatkaa haarukointia pidemmälle ja mennä merta edemmäksi kalastamaan. Sehän on todellakin tuo toinen Hattulan poika, joka tosielämässä toimi Susikosken pomon pomon pomon roolissa, eikä pahastunut vaikka tuli vuoden Susikoskeksi valituksi.

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  18.3.2014 klo 14:42
  On tässä palstalla ukkojoukolla haeskeltu omia mielikuvia vastaavaa hahmoa Maurin luomalle Susikoskelle. Selkeää suuntautumista tiettyyn tyyppigalleriaan on ollut havaittavissa, niin selviä rajoja kirjoissa annetut kuvaukset lukijan mielikuvitukselle vetävät.
  Pidettiin eilettäin Pihlajanmarjaviiniseuran perinteistä pilkkikisaa. Kalavaleitten kuivuttua kasaan lipsahti keskustelu kulttuuriin ja Susikoskeksi sopivan näyttelijän habitukseen.
  Seuran avarasti ajatteleva hiivanhuoltaja, nyt jo eläköitynyt kyläseppä, visioi karpeita karistavan ennekuvan. Hänen mukaansa nykyajan ahtaat ajattelumallit saattavat johtaa vaikeuksiin. Ettemme suinkaan vaan äijäporukalla kuljettaisi hakukonettamme liian kapoisilla kujasilla?
  Kehoitti meitä muistamaan miten kävi kun vanhoilla näkemyksillä pelattiin. Hyvin meni, kunnes tuli Kyllikki Forsell ja pisti peruukin päähänsä. Sen jälkeen ei mikään enää ollut varmaa eikä entisellään.
  

• ---

  nimimerkki

  T H

  18.3.2014 klo 22:11
  Ahtahia kujia hän kulkee... Ja vihjeet kuitenkin viittaavat nykyaikaan? Ei kai
  sentään Jari Sillanpäähän, Marko Bjurströmiin tai Jorma Uotiseen? Viimemai-
  nittu varmaan peruukin laittaisikin päähänsä.
  
  Aihe oli kuitenkin Susikosken imago tai mikä habitus? Sekä esikuva. Josta
  olemme saaneet monta esimerkkiä, hyvääkin. Pitkä, hyvinpukeutuva, harmaa-
  silmäinen, jakaus terävästi oikealle kuten ajattelutapakin. Ajattelee konserva-
  tiivisesti, talous kunnossa. On heteroseksuaali.
  
  Nyt en kuitenkaan asettaisi näitä arvoja kyseenalaiseksi edes ahtaan ajattelu-
  tavan tai muutoksentarpeen vuoksi. Jos keskustelupalstan harvalukuisempi
  naisosasto haluaa jotain tähän uutta esittää niin tuokoon sen esille.
  
  Vaikka Pihlajanmarjaviiniseuran avarasti ajatteleva hiivanhuoltaja on jotain
  visioinutkin niin ehkä jotain rajaa? Emme kai nyt Susikoskesta ole tällä palstalla
  h---a edes ehdottamassa? Vaikka mikään ei ole varmaa ja entisellään, niin
  ehkä selityksen paikka nyt ja tässä.

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  19.3.2014 klo 12:28
  Taottiin aamulla anivarhain nokikouran kanssa rautaa mönkkärin peräkärryyn ja samalla puitiin tuota avarasta ajattelusta pintaan ponnahtanutta, seuraavassa aiheettomaksi osoittautuvaa TH:n epäilystä.
  Sanoi seppä, että ei pilkkipäivän iltana ehtinyt avara-ajatuksissaan siihen asti, että olisi pitänyt ruveta epäilemään rikostarkastajan mihinkään suuntautumiseen liittyviä asioita tai niistä mitään olettamaan.
  Kun hän mainitsi Kyllikki Forssellin, oli mielessään tietysti loistava Kustaa III. Jätti vain housurooli-ilmaisun (hieman huolimattomasti toki) mainitsematta, kun piti asiaa klaarina. Selitys on siinä, että pajapäällikkö on ikuisuuden toiminut kyläteatterin johdossa, ja siksi ajatukset vähän välillä mutkissa oikaisevat eikä ehdi meille maallikoille kaikkea perusteellisesti avata..
  
  Sitten seppä näytti saavan ajatuskohtauksen, asetti moskan alasimelle, rypisti otsanahkaa, pani piippuun uutta kipinää ja alkoi mutista. Jotain sellaista olin ymmärtävinäni, että sepän ajatushautomossa käytiin läpi Susikosken suhdetta naismaailmaan. Kiinnitti huomiota siihen, että kirjoissa on kuvattu useita tilanteita, joissa S. on naisvaikutuksen kohteeksi joutuessaan kömpelö, töykeäsanainen, hikoileva, keskittymiskyvytön ja näitä ominaisuuksia itsekseen samalla sadatteleva hyypiö. Seppä otti esimerkin. Kun Susikoski saa autonsa takapenkille eteerisen kauniin, vuorigasellinsiron Magdalena de la Chapellen, menee akateeminen aikuinen mies totaalisesti takalukkoon, ja alkaa ajaa liikenteessä kuin pullop... sika. (Kohtaus on hienosti kirjassa kuvattu, rikostarkastajaa käy suorastaan sääliksi, Enkeli lumessa)
  Sitä seppä vaan mutisi, että on tuo sankaripoliisi aikamoinen naissäikky. Niinpä hän sitten jo varttuneessa iässä yksinäisen miehen kämppäänsä katsellessaan hailailee, että kaipaisi tämäkin asunto naisen käden kosketusta.
  Mutta että tarjottaisiin Susikoskelle kodinhoitajaa TH:n esille ottamasta taitelijakunnasta, pois se tästä pajasta! Ei riitä millekään sen suuntaiselle epäilykselle perusteeksi se, että mies on naisasioissa auttamaton nyhverö.
  
  Mikä siis oli aiemman pohdinnan kohde? Haettiin pilkkipäivän iltakeskustelussamme sopivaa hahmoa Susikoskeksi, jos siis leikisti joku tekisi vaikkapa elokuvan(tai olisi aikoinaan tehnyt). Kulki aivoitus tätä rataa sepän päässä: Avarasti kun ajatellaan, tulee mieleen Kyllikki Forssellin loistoroolin lisäksi viime aikoina uutispinnoilla pyörinyt tumman suklaan värinen Mannerheim. Yllätyshyökkäys on joskus menestyksen avain, tai ainakin vastapuoli säikähtää pirusti ja nostaa ison melun. Ja kassakone laulaa.
  Mikäs ihme tuo nyt olisi, jos joku nuori nimeä ja mainetta haluava ohjaajanplanttu puhuisi tuottajan ympäri, päättäisi tehdä Susikoski-elokuvan ja roolittaa rikostarkastajan hahmon sopivalle naiselle.
  Luonnollista toki on, että tämän tilanteen uhatessa sopivia ehdokkaita kysyttäisiin Sariola-seuran asiantuntevilta piireiltä. Nyt vaan etsimään ja esittämään. Kun lupa on aivoituksen lentää, esitämme sepän kanssa että otetaan ehdokasmassaan mukaan myös niitä naisia, jotka olisivat olleet aikoinaan sopivia.
  Pitkänhuiskea harmaasilmä...Anneli Jäätteenmäki, sanoi seppä ja alkoi takoa tukivartta että päästään huomenna rankamettään.
  

• ---

  nimimerkki

  T H

  19.3.2014 klo 20:23
  Sepät, suutarit ja räätälit olivat Maurin mukaan suuria filosofeja. Vaikka eivät
  sitä ehkä itse aina tienneetkään. Taitavan käsityön ohessa ajatus lensi. Sinne
  korkeuksiin ja välillä alaskin. Kaikki mahdolliset mallit käytiin läpi. Tästä lienee
  nytkin kyse?
  
  Susikoski oli kirjojen mukaan aivan tyypillinen suomalainen mies joka tilan-
  teessa. Välillä lattia liukas ja sitten tuupattiin. Hömelö alku sai jatkoa. Vaan kyllä
  lopuksi k---- kin seisoi. Ainakin useimmiten. Siis kiitos. Niin Joutsenlammella
  kuin Päiväntasaajallakin.
  
  Tuo Mannerheim-roolit ja kohut lienevät jo mennyttä? Kun on yläpuolella
  näiden, niin emme kai näitä nyt käsittele? Sen paremmin CGE M kuin Susi-
  koskenkaan osalta? Tämä selvä?
  
  Yllätyshyökkäys paras puolustus. Nyt tulee Seramblerin aloitukseen lisää.
  Sirkka-Liisa Anttila joka lienee kokonsa puolesta riittävä? Sekä pitkänhuiskea
  harmaasilmä. Kaksi muutakin isoa avua löytyy muiden kaatamiseksi ainakin
  tietojen mukaan. Vaan: This is a hjumor Speden mukaan.

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  14.8.2023 klo 15:08
  Kuten edellä olevasta keskustelustakin ilmenee, ei taida sankarillamme mitään varsinaista esikuvaa olla. Kyllä Leo Olavi on puhtaasti kirjailijamme oma luomus ja mielikuvituksen tuote. Ei ollut Mauri todennäköisesti kovin paljoa poliiseihin saati heidän työtapoihinsa tutustunutkaan vielä siinä vaiheessa, kun ensimmäiset dekkarinsa kirjoitti ja sankarinsa loi. Dekkareita hän toki oli ison pinon varmasti ehtinyt lukea, mutta mitään esikuvaa Susikoskelle ei ole niistä tainnut kukaan pystyä löytämään. Ihan vertailun vuoksi tuli mieleen, että muistan Hercule Poirotin osalta lukeneeni, että tämän esikuvan Agatha Christie oli löytänyt kotipaikkakunnalleen ensimmäistä maailmansotaa paenneiden belgialaisten joukosta - mutta vain ulkoisen olemuksen ja kansallisuuden osalta, miekkosen persoonallisuus ja ammatti olivat kirjailijan oma luomus.
  
  Toinen maailmankirjallisuuden sankarihahmo, James Bond, omasi hänkin esikuvia todellisuudessa. Useampiakin, ainakin puolta tusinaa henkilöä on siihen rooliin istutettu. Esikuvia varmasti olikin useampia, toimihan kirjailija Ian Fleming toisen maailmansodan aikana laivaston tiedustelu-upseerina, ja hänellä oli siksi kosketuksia lukuisiin samalla alalla toimineisiin henkilöihin, vakoojia ja agentteja myöten. Jos ei Mauri maininnut ketään sankarinsa esikuvaksi, yhtä vähän niin teki Fleming. Viime mainitulla toki riitti esikuvia aivan eri tavalla kuin Maurilla, ja epäilemättä Bond onkin kooste useammasta eri henkilöstä. Vahvimpina esikuvina on mainittu jo vuosisadan alkupuolella toiminut , Neuvostoliitossa v. 1925 teloitettu brittiseikkailija Sidney Reilly (jonka kohtalo loppuvaiheissaan liittyi Suomeenkin) ja ehkä häntäkin vaikuttavampana mallina toisen maailmansodan aikainen serbitaustainen, hieman huikentelevaista elämää viettänyt playboy ja kaksoisagentti Duska Popov, johon Fleming ilmeisesti oli ollut jonkinlaisessa henkilökohtaisessakin kosketuksessa. Susikosken taustahahmoksi lienee nimenomaisesti mainittu vain asessori Salander, mutta häneenhän Mauri tutustui jo luotuaan Susikosken, joten hänen vaikutuksensa rikostarkastajamme hahmoon lienee ollut aika rajallinen.
  
  Ihan selvää on, että Susikosken suurin esikuva oli Mauri itse. Sellaisena kuin oli, mutta vielä enemmän sellaisena kuin mitä hän olisi halunnut olla. Onhan Leo Olavin todettu olleen niin fyysisesti kuin elintavoiltaan ja maailmankatsomukseltaankin eräänlainen Maurin 'alter ego'. Tässä suhteessa Mauri poikkesi vahvasti Flemingistä: viime mainittu ei tiettävästi yrittänyt omia ominaisuuksiaan sankariinsa istuttaa. Hän halusi alunperin tehdä sankaristaan mahdollisimman tylsän, huomaamattoman ja arkisen - eli juuri sellaisen, mitä menestyksekkään vakoojan tuleekin olla. Kaikki me tiedämme, miten perusteellisesti hän tässä tavoitteessaan sitten epäonnistui - etenkin elokuvien ansiosta. Jotain samanlaista hahmoa lienee Maurikin tietoisesti tavoitellut, eihän voi väittää Susikosken olevan erityisen impulsiivinen, huumorintajuinen, touhukas tai edes elintavoiltaan värikäs hahmo. Jos Fleming epäonnistui tältä osin sankarihahmossaan, Mauri onnistui huomattavan paljon paremmin...

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »