Lukupiiri

Asioitsija

• ---

  nimimerkki

  T H

  22.11.2014 klo 17:26
  Tuossa kun Maurin kirjallisia teoksia tms. käännellään tulee esiin hyvinkin
  usein asianajajan hommat. Niin kirjoissa kuin myös elämänkerroissa. Nämä ovat
  hyvinkin merkittävissä rooleissa melkein koko ajan. Kuten olemme yllä tämän
  huomanneet. Myös hänen ammatinvalinnoissaan.
  
  Myös maalaisasioitsijat ovat merkittävissä rooleissa Maurin teoksissa. Var-
  sinkin alkuvaiheessa aina 1960-luvulle asti. Vaan mikä on tämä maalaisasioit-
  sija ja hänen ammattinsa/roolinsa? Vanhoissa tietosanakirjoissa löytyy
  asiainhoitaja joka on arvonimi joka edustaa diplomaattisten edustajain alin-
  ta neljättä arvoluokkaa. Tästäkö nämä E U;n nimitykset?
  
  Mauri ei tuntunut koskaan arvostavan maalaisasioitsijoita. Hänen mielestään
  ne olivat pöllimetsän ja ojaurakoiden kiertäjiä. Kuten myös välillä vakuutus-
  asiamiehet. Eli heikkokuntoisia helpompia hommia välttäviä. Ja vakuutuskilpi
  seinässä tiedoksi.
  
  Nämä maalaisasioitsijat olivat mielestäni tarpeellisia. Toimittivat syrjäkylien
  asukkaiden asioita ylöspäin kohtuuhinnalla, tarpeen ja tiedoksi. Tämä homma nythän menee täysin johonkin??? Häviää byrokratiaan?
  
  Maalaisasioitsijoiden rooli korostuu heidän asemaansa myös asiasajajana.
  Joka oli voimassa kai taannoin? Milloin hävisi? Miten nämä koulutetut juris-
  tit halusivat vaikuttaa asiaan? Koska viimeinen maallikkoasianajaja oli äänessä
  käräjäoikeudessa?
  
  Mennyttä mikä mennyttä. Kuitenkin mielestäni Mauri Sariolan suhtautuminen
  kirjoissa on hieman väheksyvää näihin maalaisasoitsijoihin. Kommentteja
  asiaan?
  
  
  
  

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  24.11.2014 klo 06:11
  Maurin teoksissa huokuu paheksuntaa maalaisasioitsijoita kohtaan. Syynä saattaa olla että Mauri oli ”tenttiä vaille” valmis lainopin kandidaatti kunnes lupaavan juristin ura suuntautui onneksemme kirjojen tekemiseen. Kaiketi on niin ettei kirjoja synny ihan peruskuvioilla, vaan jossain on epäonnistuttava jotta saa uskottavaa tekstiä aikaiseksi. Tarvitaan tietynlainen epätasapaino jotta syntyy turhaumia purettavaksi kynällä. Moni tälle palstalle kirjoittajista pystyisi laatimaan huippudekkarin siinä kuin Mauri, mutta jäivät tekemättä kun elanto on hankittavissa helpomminkin. Viittaan erityisesti nimimerkkeihin Serambleri ja T H. aakkosten mukaisessa järjestyksessä. Kumpaakin suuresti arvostaen.

• ---

  nimimerkki

  T H

  25.11.2014 klo 18:48
  Vaan elanto ei ole koskaan hankittu helposti. Muutama teos toisten avulla
  julkaistu vuosien varrella. Ja meneillään vieläkin tosin. Vaatimatonta tekstiä.
  
  Nuo mestarit erikseen. Esim. Maurin teokset omaa luokkaansa vaikkapa
  kansainvälisyydessä. Ollaan menossa ulkomaillakin jo siihen aikaan. Ja muuta
  samanlaista. Josta vielä pääsee käsitykseen
  
  Nykydekkareissa tätäkin tarjolla. Reijo Mäki välillä, Remes koko ajan. Muut
  aika paljon. Ei pysy enää meikäläinen mukana. Raid hyvä elokuvana tms.
  vaan ei niinkään kirjana. Nuo kaksi aikamuotoa: takautuma/nykyisyys menee
  vielä jotenkuten. Noin yleensä. Vaan jos 3-4 vastaavaa aikamuotoa niin en
  pysy mukana. Sukupolvien kuilu?
  

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  30.11.2014 klo 18:00
  Tuntui tutulta tuo TH:n esille ottama asioitsija -nimisen lajin esiintyminen Maurin teosten tapahtumamaailmassa. Kyllä niitä siellä vipeltää. Ei ole todellakaan kyseessä mikään tarkasti silmälläpidettävä laji, uhanalaisesta puhumattakaan. Jospa joku ottaisi asiakseen vilkaista populaation kokoa käymällä adventtiajan viihteeksi tuotannon läpi...
  Mietiskelin, kuka olisi itselleni tutuin asioitsija, siis hän, joka ensimmäisenä mieleen palautuu. Ratkaisu oli selvä. Ison kalan katiskassa jytkähtelee (tietysti) Pekka Hiesu. Ettei vaan sama vekkuli tullut lukijallekin mieleen?
  Maurin kuvaus henkilöstä ja tapahtumasta on herkullinen.
  Hikikämmeninen Eero Reivi on avaamassa Peterin pirtissä ensimmäistä käräjäpäiväänsä. Valmistauduttu on.
  Muotomääräys käskee, että aluksi tulee kysäistä, olisko ehkä jollain otettuna kaverusta vastaan suullinen haaste. (Kysyttävä siis on, vaikka ei niitä muinaisjäännöksiä kukaan nykyisin...päästään sitten eteenpäin..) Mitäpä tapahtuukaan?
  Lyhyt (no niin!) henkilö alkaa myyrän lailla huojutttaa väkijoukkoa! On paitsi lyhyt, myös lihava. Herraskainen puku (eikä ole nyt hyvin leikattu, vaan)kiristää vatsan kohdalta. -Kuka te olette? -Olen Hiesu, asioitsija Pekka Hiesu. Reivi jo ehtii tiedostaa, että asioitsija-nimityksellä on kaikkien lainopillisen loppututkinnon suorittaneiden korvissa paha kaiku.
  Reivi alkaa tuntea tuomarille sopimatonta vastenmielisyyttä tuota lihavaa, pää kallellaan seisovaa asioitsijaa kohtaan. Kehtaa vielä näyttää pirullisesti hymyilevän, kun on saamassa itseopiskelleena maallikkona lainoppineen puheenjohtajan pussiin. Taitaa vaan kaivata mainosta kotiyleisön edessä. Meidän Pekka se pani herran matalaksi...
  Sariola jatkaa taitavasti asian kehittelyä. Lukijan mielessä kuohuu. Saisipa Reivi nyt tuon itseriittoisen ketkaleen kuriin!
  Apuun tulee, jos ei nyt antiikin näytelmänikkareiden "jumala koneesta", niin kuitenkin reilu jätkä, nimismies Arra, joka on tainnut aavistella tulevaa näytelmää ja ryhtynyt toimenpiteisiin. Nytpä taitaakin tulla oikeuslaitosta pilkkaamaan tulleen, kukkoilevan Hiesun matkaan mutka. Pallo onkin jäämässä omalle kenttäpuoliskolle. Hiesun hätääntyminen näkyy hänen kasvoistaan ja leuka loksahtaa.
  Täystyrmäys. Yleisön joukosta alkaa kuulua hyminää. Asioitsija avaa pari kertaa suunsa, mutta ääntä ei kuulu. Lopputulos on suun vääristyminen hämilliseen hymyyn.
  
  Noin se suunnilleen kirjassa menee. On niin hyvin kirjoitettu kohtaus, että on jäänyt mieleen. Muistin Hiesun aivan heti, kun piti löytää vahvistusta sille miten Sariola asioitsijoista ajattelee. TH:n maininta Maurin maalaisasioitsijoihin kohdistamasta "väheksyvästä näkemyksestä" saa tukea.
  
  Kannattaa muuten (taas) lukaista. Kirja kokonaisuudessaan on ihan Maurin huipputöitä. Jos ei ennätä koko kirjaa, niin pirtin ovensuusta lähtee joku lyhyt henkilö liikkeelle sivun 127 alareunassa. Totuus on armoton, 1. painos.
  
  
  

• ---

  Matti Nummenpää

  30.11.2014 klo 22:17
  Käyty on. Siis Maurin tuotanto adventin ajankuluna. Totuus taitaa olla armottomampi kuin luullaankaan. Asioitsijaa ei Maurin romaanituotannossa mainitun Pekka Hiesun lisäksi muita ole. Siis siten, että mukaan luetaan henkilö, jonka ammatiksi on nimen yhteydessä mainittu "asioitsija". Maalaisasioitsija Ilmari Räty ansaitsee elantoaan kirjassa Rotat pois laivasta. Asiainhoitajia ovat Bruyckner Kolmannen valtakunnan kuningattaressa sekä Viljo Vaippala kirjassa Pieni anoo, iso sanoo. Nämä molemmat koulut käyneitä ja ammattitaitoisia. Yksityisetsivä kuuluu ammattinimikkeenä Sariolalla vähään samaan arvostusluokkaan. Näitä ovat Karl Nieminen, Laulujen lunnaat, Ekholm, Surmansyöksy Caprilla, Leevi Lahnavesi Susikoski ottaa omansa, Jaakko Suutarinen Susikoski päiväntasaajalla sekä Samuli Ylätalo kirjassa Susikoski sulhaspoikana.
  
  Kirjassa Ison kalan katiska ei asioitsijaa ole, mutta mielenkiintoisia ammattinimikkeitä muuten runsaasti:
  Alivaltiosihteeri, autokoulunomistaja, insinööri, kauppaneuvos, kenraali, kenraalikuvernööri, komisario, kondottieeri, luutnantti, merkonomi, neiti, osastopäällikkö, poliisineuvos, presidentti, professori, pääkonsuli, rautatievirkamies, rikostarkastaja, senaattori, sihteeri, sitomonjohtaja, säveltäjä, taiteilija, täti, varatuomari ja ylikonstaapeli.
  
  MS / Int.

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  30.11.2014 klo 23:44
  Nopeaa toimintaa jälleen ylläpidolta. Tietolaarissa jyvää piisaa ja pohjaventtiili on hyvin voideltu. Kyllä meidän kelpaa.
  Maurin kirjojen asioitsijat, avustajat ja yksityiskytät mahtuvat sittenkin raastuvan ovesta sisään ja ulos peräkkäinkin kulkemalla. Pitääkin ottaa vakavammin TH:n mainitsema huoli siitä vaarasta, että kouluja käyneet juristit syrjäyttävät nämä maalaiset itseoppineet salkkumiehet. Kyseessä on sittenkin uhanalainen laji.
  Kun luin tuota IKK:n ammattiluetteloa, niin joku asia pani kellon kilkattamaan. Se ei ollut niinkuin laulussa, jossa Mimmin pienet rantapöksyt sai mun syömmeni soimaan, vaan joku muu juttu. Sitten selvisi. Tuo kondottieeri se on. Ei siis kondiittori eikä korrepetiittori eikä..
  Ison kalan katiskassa ui todella kondottieeri Bartolommeo Colleoni, uljas titteli kertakaikkiaan, ja varmaan salskea sälli, ei siitä sen kummempaa.
  Mutta teelmässä nimeltä Susikoski ja lentävä hollantilainen mainitaan kondolieeri sellaisessa yhteydessä, että hommassa ei (mielestäni) ole päätä ei häntää. Jonkinlaista järkeä asiaan tulisi, jos tuon o sole mio-airomiehen tilalla olisi tekstissä edellä mainittu kondottieeri, siis eräänlainen sotatyönjohtaja tai sen suuntainen.. Lentävän hollantilaisen kondolieeri panee epäilemään, että book-karit ovat (jälleen)töpeksineet kun jatkokertomuksesta ovat kirjaa työstäneet. Tiedossani ei tietenkään ole, onko (olettamani) virhe ollut jo lehden palstoilla jatkokertomuksessa hilpeyttä herättämässä. Jos näin on, mitätöityköön kirjan ulos-antajaan kohdistuva ilkeyteni.

• ---

  nimimerkki

  T H

  2.12.2014 klo 18:13
  Näin edelliseen aiheeseen , tms liittyen niin pienet kirjoitusvirheet muuttavat
  maailmaa.
  
  Aikoinaan joku suuri rikollinen sai vanhan suuriruhtinaskunnan mukaisen
  tuomion. Joka kuului: Armoa ei, Siperiaan. Jonka kirjuri kirjasi: Armoa,
  ei Siperiaan. Vieläkö joku muistaa/huomaa, mikä on kirjurin osuus tässäkin
  systeemissä tai prosessissa?
  
  Tällä kai mennään?

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  2.12.2014 klo 19:29
  Yhden merkin merkittävästä merkityksestä on edellä puhe.
  Selailin MS Int:n tehtävänannon mukaisesti kuukauden kirjaa, ja tuttu esimerkki yhden kirjaimen vaikutuksesta tuli vastaani.
  Lipevä konna Lindroos(jääköön tässä nyt enemmin moittimatta, kun meni heti kirjan alussa edes), näyttelee naiselleen maailmanmiestä, käyttelee ravintolassa nenänsä koulittuja osia ja ottaa "bukeeta" viinistään. Toisessa kohtauksessa Susikoski on suivaantunut krapulaansa. Hän päättää panna kovan kovaa vastaan, terhentäytyä tehokkaaksi. ".. hän aikoi kohta ottaa terävän nuolen viinistään." 1. painos, s.154
  Joku tuossa nyt varoittaa.
  Tämä asia ei toki ole niin vakava kuin TH:n edellä kertoma "Siperiaan vai ei" tapaus. Tarkkana on kuitenkin syytä olla. Jos viinissä on terävä nuoli, niin se on syytä ottaa lasista pois ennenkuin syvästi siemaisee, voi muuten pistää tikku silmään.
  

• ---

  nimimerkki

  T H

  4.12.2014 klo 10:31
  Viini, laulu, naiset ain... jne. Sam Sihvo kai 1921? Ei taida liittyä tuohon
  juomapuoleen ollenkaan tämä Susikosken tokaisu. Vaan: Onko lepakoita
  tapulissa, inkkareita kanootissa, muumit laaksossa? Eli silloinen luonnehdinta
  ajatusten juoksussa tärkeissä ratkaisuissa.
  
  Nuoliviini hauska käännös/sekaannus asiassa. Kai jonkinlainen säilytyspaik-
  ka käyttämättömille nuolille? Jolla eri kulttuureissa monia nimiä. Vaan näitähän
  löytyy. Sariolan kirjoissa ja muissa... Siis sananväännöksiä tms.
  
  Täytyy vielä täsmentää. Tarkoitin siis nuolien mukanakulkevaa säilytys-
  paikkaa. Josta tempaistiin se sopiva vasama, kolkka tms. tarpeen mukaan.
  Jotenkin kolkuttaa, että intiaanit perinteisine kaarijousineen olivat sen viinin
  käyttäjiä... Suomalaisilla taas ne varsijouset omine variaatioineen. Taisivat
  ne kolkat ja vasamat olla jonkun muun nimisisiä säilytyspaikkoja vyössä?
  Joku tietää ....

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  4.12.2014 klo 14:23
  Sanotaan, että milli päässä on metri jaloissa. Tästä voidaan johtaa se, että yhden kirjaimen vaihtamisella on asiassa merkitystä. iin ja een eroa on opittu arvostamaan alkeisakateemisissa piireissä siitä saakka kun päätettiin ylioppilaskirjoitusten arvosanoihin lisätä välteltävän iin seuraksi tavoittelemisen arvoinen ee.
  Johtopäätös:(näinhän sanoi tunnettu yksityisetsivä Nikke Knatterton silloin kun asia tuli selväksi eli valkeni) Siis vielä kerran iistä ja eestä. Kun Robin Hood tuli kevyeen iltapäivähuppeliin ystäviensä tarjoamasta viinistä, hän asetteli sulkahatun kutreilleen,otti jousensa ja teräviä nuolia täynnä olevan viinensä ja lähti osallistumaan ilkeän sheriffin järjestämään ampumakilpailuun.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  7.12.2014 klo 03:45
  Kainuun prikaatissa jalkaväen kiväärimiehelle JV/KIV piirua havainnollistettiin niin että jos naisella on kilometrin pituiset jalat ja kantapäiden etäisyys on yksi metri, niin osuma vaatii vain sitä että ase on oikein säädetty. Punastellen kuuntelin, mutta osasin.
  
  Mauri Sariola on sikäli aika harvinainen rikoskirjailija että rötökset selviävät poliisivoimin viran puolesta. Sir Arthur Conan Doylen saati Dame Agatha Christien kirjoissa poliisimiesten kyvyt eivät koskaan riittäneet, vaan tarvittiin Sherlock Holmesia tai Hercule Poirotia. Englanniksi kirjoittavat tekivät sankareistaan niin ylipäteviä että halusivat kirjoittaa jostain muusta, mutta yleisön pyynnöstä uhrautuivat. Toki päätöstä auttoi että rahaa tuli ovista ja ikkunoista, mikä suomeksi kirjoittavalle ei samalla lailla onnistu.
  

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  7.12.2014 klo 07:29
  Nyt tuli lähetettyä niin typerä kontribuutio että sitä on täsmennettävä. Meneillään on 992 sivuinen ”The Complete Illustrated Short Stories” Sherlock Holmesista ja täytyy todeta että mestari on ollut asialla. Esimerkiksi juttu ”His Last Bow” on varmaankin ensimmäisiä vakoilutarina- genren kirjoja ja hyvinkin malli Ian Flemingille kuinka tehdä James Bondeja. Fleming osasi ehkä paremmin kuvata ympäristöä, kuten Maurikin, mutta juonen rakentamisessa Doyle ylittää molemmat. Eipä juuri kukaan muu osaa selittää mysteerejä niin johdonmukaisesti kuin, skotti Sir Arthur. Tuo arvonimi, muuten ei tullut fiktiosta, vaan raportoinnista Buurisodasta.
  
  Suomalaisessa rikoskirjallisuudessa Mauri painii omassa sarjassaan. Hän on ainoa joka kykenee pitämään näin vaativan lukijan mielenkiintoa yllä ja silti esittämään uskottavan loppuratkaisun. Unilukemistoksi käyvät Outsiderit, erityisesti arkkitehti Karman tutkimukset kuten myös Matti Remeksen Hankoon sijoittuvat kirjat. Ilkka Remes taas on satusetä, joka ei minulle kolahda. Nämä tietenkin vain omia mielipiteitäni. Kumotkaa tai avartakaa arvoisat Maurin ystävät.
  

• ---

  nimimerkki

  Seppo Selodes

  23.12.2014 klo 22:39
  Nimimerkki TH kysyy keitä olivat maalaisasioitsijat ja mikä oli heidän roolinsa käräjillä. Mauri Sariolan dekkarien kulta-aikana 1960-luvulla Suomessa oli 350 asianajajaa, jotka olivat lakimiehiä ja kuuluivat asianajajaliittoon. Nimike oli suojattu jo edellisellä vuosikymmenellä. Näitä ammattiasianajajia nähtiin kovin harvoin maaseudun käräjillä. Ihmisten asioita käräjillä hoitivat nimismiehet, poliisikonstaapelit, lautamiehet ja asioitsijat. Asioitsijat eivät olleet lakimiehiä, vaan he olivat hankkineet käräjillä kokemuksensa. Hekin alkoivat karttaa asioitsija-nimikettä, koska siihen oli vuosikymmenten saatossa tarttunut negatiivinen sävy. He ryhtyivät kutsumaan itseään oikeudenkäyntiasiamiehiksi.
  
  Tänä päivänä edes Sariolan ihailemat varatuomarit eivät enää saa esiintyä oikeudessa, elleivät he kuulu asianajajaliittoon tai ole ns. lupalakimiehiä, jotka ovat suorittaneet asianajajan tutkinnon, mutta ovat jääneet liiton ulkopuolelle. Heitä on Suomessa yli 2500 joten jokainen voi nyt palkata huippukalliin asianajajan hoitamaan juttuaan.
  
  Maalaisasioitsijat kuuluivat vanhaan käräjäperinteeseen, joka 1960-luvun jälkeen on kokonaan haudattu. Siihen kuuluivat äreät ukkotuomarit, seitsemän vakaata lautamiestä, käräjäjumalanpalvelukset, uuninpeltien avaamiset valan ajaksi jotta piru voi noutaa valapaton sielun jne.

• ---

  nimimerkki

  T H

  5.4.2016 klo 18:05
  Milloin Maalaisasioitsijat/Oikeudenkäyntiasiamiehet tms. ovat haudatut? Hieman lakipykälää ja vuosilukua tähän haluaisin. Äreät ukkotuomarit ja muut
  uunipeltien avaajat myös tiedoksi tähän lakimuutokseen. Joka tietysti kirjoittajalla
  selvillä? Toivon mukaan?

• ---

  nimimerkki

  Seppo Selodes

  28.5.2016 klo 17:45
  Uuninpeltien avaamista tapahtui ehkä parisataa vuotta sitten, mutta oman ukkotuomarini tapana oli kertoa vitsinä asiasta lautamiehille joka käräjillä ja nauraa hohottaa päälle. Legendaariset ukkotuomarit liittyvät ns. sporttelipalkkaukseen. Aikanaan valtiovalta oli jättänyt tuomiokunnat kihlakunnantuomarien hoidettavaksi ja oikeuttanut heidät myös perimään itselleen asioista tulevat lunastusmaksut. Tästä syystä kihlakunnantuomarin tehtävät olivat tavoiteltuimpia koko oikeuslaitoksessa. Sitä mukaa kun nämä ukkotuomarit 1970-luvun alkupuolelta lähtien jäivät eläkkeelle siirryttiin kokonaispalkkaukseen ja sporttelien periminen lopetettiin.
  
  Tänä päivänä oikeutta jakaa 27 käräjäoikeutta ja määrää on kaavailtu vieläkin pienennettäväksi. Käräjäoikeuksissa on puheenjohtajana joko laamanni tai käräjäoikeustuomari. Törkeissä rikosasioissa ( noin 7 % rikosasioista ) asioiden käsittelyyn osallistuu kaksi lautamiestä. Juttujen käsittely on uusittu kokonaan ja avustajina voivat 2013 alusta toimia vain asianajajat tai ns. lupalakimiehet. Toki jokainen voi hoitaa edelleen omaa asiaansa, mutta toivottavasti vastapuolena ei ole nokkelaa asianajajaa.
  
  Äreitä ukkotuomareita ei siis enää ole. Tuomioistuintuomarit ovat uutta sukupolvea ja liki puolet heistä on naisia. Juttujen käsittely on nykyisin perin toisenlaista kuin mitä se 1960-luvulla saattoi olla.
  
  
  

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  29.5.2016 klo 05:48
  Minusta olisi hyvä että oikeustajunnalla olisi edelleen merkitystä ainakin tuomion ankaruuteen nähden. En kannata anarkiaa, mutta en liioin sitäkään että tuli pitkä kakku kun oli huono juristi.

• ---

  nimimerkki

  T H

  30.5.2016 klo 22:56
  Oliko se Wanhan Wenäjän aikana kun kirjurilla oli melkoinen valta tuomioissa?
  Tuomio voi kuulua: "Armoa ei, Siperiaan". Tai "Armoa, ei Siperiaan".

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  18.6.2016 klo 08:14
  Mauri Sariola ei samalla lailla ole huikea nero ja palvonnan kohde kuin Richard Wagner, vaan sujuvakynäinen henkilö joka on luonut sankarikseen, komisario, myöhemmin rikostarkastaja Susikosken. Susikoski muistuttaa belgialaisen mestari Hergén Tinttiä tylsyydessään. Aivan muut henkilöt tuovat teoksiin syyn tutustua niihin. Ja juuri heitä kuvatessaan Mauri on parhaimmillaan. On Ala-Uotia ja muita neuvoksia, joista harva haluaisi myöntää olleensa Maurin inspiraation lähde.
  
  Nyt onkin aika kysyä että onko aika kypsä tehdä Mauri Sariolasta samantasoinen, ja yhtä kriittinen elämänkerta kuten Juhani Suomi teki Mannerheimistä. Erästä tämän palstan loisteliainta sananiekkaa lainatakseni Armoa ei, Siperiaan! Juha Pohjosen ja Oula Silvennoisen teosta joka kertoo kuinka Larry Alan Thornesta tuli 52:ksi suosituin suomalainen voisi käyttää mallina, meille joilla ei ole ollut tilaisuutta samalla lailla kunnostautua.
  

• ---

  nimimerkki

  T H

  21.6.2016 klo 19:21
  Joo, asioitsijat käsitelty. Aikoinaan hyvinkin merkittävissä rooleissa eri hommissa
  olivat. Ukkelon kanssa samaa mieltä että kunnon elämänkerta olisi Maurin
  tasoisista kirjailijoista hyvinkin paikoillaan. Saatikka elokuva jostain teoksesta.
  Tuo Sammatti-teema vielä odottaa itseään. Sariola-Joenpelto.

• ---

  Matti Nummenpää

  29.6.2016 klo 00:34
  Mauri Sariolan elämäkertaan on materiaalia kylliksi saakka. Joka asian omaksensa ottaa, ottakoon yhteyttä seuran toimistoon ja intendenttiin. Aineistosta saa elämäkerran ja vaikka väitöskirjan - tarvittaessa useampiakin.
  
  MS / Int.

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  13.1.2025 klo 09:53
  Mauri ei siis kovasti arvostanut näitä pääosin itseoppineita oikeudenkäyntiavustajia. Ei heidän osaamisensa tietenkään vahvimmillaan oikeussalissa ollutkaan, mutta eiköhän pääasiallinen tehtäväkenttä löytynytkin maalaisväestön avustamisessa erilaisissa hakuprosesseissa, valitusten tekemisessä ja muussa sellaisessa, riittävää kirjallista ilmaisua vaativassa byrokratiassa. Hyvinkin tarpeellinen ammattikunta lienee ollut vielä useampia kymmeniä vuosia sitten, kun pelkkä sujuva lukutaitokaan ei ollut vielä ihan itsestäänselvyys joka puolella Suomea. Eikös 'Täällä Pohjantähden Alla' -trilogiassakin Janne Kivivuori monen muun puuhansa ohella toiminut tällaisena paikallisena asioitsijana?
  
  Maurin suhtautuminen eri ammatteihin oli ylipäätään aika hierarkkinen, eikä se juurikaan ajan kuluessa muuttunut. Pääsääntö hänellä tuntui olevan, että mitä korkeampi koulutustaso oli henkilöllä takanaan, sitä luotettavampi ja kunnollisempi kansalainen tämä oli kaikin puolin. Toisaalta, jatkotutkintoja suorittaneita (lisensiaatteja ja tohtoreita) ei hänen tuotannossaan mitenkään vilisemällä ole, joku harva sellainen tai sellaiseksi pyrkivä kyllä löytyy.
  
  Eräs hänen eniten arvostamiaan ammatteja oli lääkäri - taitaa olla 'Tohtori Viitasen tapaus' ainoa kertomus, jossa lääkäri on yksiselitteisen paha osapuoli. Poikkeus tosin löytyy tässäkin ammattikunnassa: psykiatreista hän taisi parissakin yhteydessä vihjata, että kyseessä ei edes ole oikea lääkäri. Kirurgit olivat hänelle kai se oikea lääkärin malli. Lähes lääkärien tavalla arvostusta häneltä saivat tunnetusti osakseen lakimiehet ja -naiset, vaikka joku harva epäkelpo sattui siihenkin porukkaan. 'Rommelin poikien haudassa' sellaisia taisi olla peräti tuplaten, ja vielä avioparina? Tuomarit sitten tietysti olivat kaiken arvostelun yläpuolella. Poliisipäällystö oli myös lähes poikkeuksetta kelvollista, mutta kun mentiin konstaapelitasolle, niin kuvaukset alkavat olla epätasaisempia, löytyy ainakin yksittäistapauksena peräti murhamieskin. Taitaa olla niinkin, että kirjailijamme omakohtaiset kokemukset juuri konstaapelitasosta eivät olleet pelkästään myönteisiä.
  
  Ammattiupseereita esiintyy tarinoissa melko usein, mutta useinkin vähemmän mairittelevassa sävyssä. Heidän muuta ammattitaitoaan Mauri ei aseta kysymyksenalaiseksi, mutta taidon hoitaa ihmissuhteita ja etenkin kyvyn johtaa reserviläisiä hän tuo esiin vähintään epäluuloisesti. Sotarikoksiin syyllisiäkin löytyy ainakin parissa, kolmessa kirjassa. Reserviupseerit puolestaan ovat sankarinomaisella jalustalla, mutta kyseessähän ei olekaan mikään varsinainen ammatti.
  
  Aivan pohjanoteerauksena Maurin ammattihierarkian arvoasteikolla lojuvat yksityisetsivät, jollainen esitetään myönteisessä valossa muistaakseni ainoastaan yhdessä kirjassa. Tusina ei taida riittää kun puhutaan niiden mainintojen määrästä, jossa Mauri tämän ammattikunnan lyttää. Onko näin silmiin pistävän ja usein toistuvan vahvan asenteellisuuden taustalla jokin omakohtainen kokemus, vai onko se vain tyylikeino korostaa tiukasti lain puitteissa virkamiesvastuulla toimineen rikostarkastajan työtä ja asemaa? Onhan kyseessä kuitenkin ammattimaisesti harjoitettuna luvanvarainen ja koulutusta edellyttävä, ihan laillinen ammatinharjoittamisen muoto. Huvittavaa hiukan on, että mm. Kuusaman tähdittämissä parissa kirjassaan Mauri kuitenkin antaa toimittajan touhuta ikään kuin yksityisetsivänä, eikä näe tällaisessa toiminnassa mitään moitittavaa. Toimittaja toki onkin eräs niistä ammateista, joihin kirjailijamme ylipäätään suhtautuu arvostavasti, ei aina kumminkaan ihan yksioikoisen ylistävästi.
  
  Insinöörit esiintyvät kirjoissa niin ikään myönteisessä valossa, samoin yrittäjät .- jos viime mainitut vain ovat menestyneitä ja elämäntavoiltaan "reipasotteisia". Kaupallisen koulutuksen saaneiden ja/tai kaupallisella alalla toimivien osalta kuvaukset heilahtelevat enemmän: löytyy rikollisia tai ainakin epäluotettavia hahmoja enemmän kuin teknisen alan toimijoista. Positiivisia kuvauksia saavat osakseen myös lentäjät ja kauppalaivaston päällystöön kuuluvat - viime mainittuja Mauri tituleeraa 'upseereiksi'. "Kansitason" merenkulkijoissa esiintyy taas toivomisen varaa vaihtelevasti. Kirkonmiehet jäävät melko rauhaan kuvauksissa, mutta ihan pelkästään myönteistä kuvaa ei kirjailijamme mielestäni heistäkään tarjoile. Maanviljelijöitä vilahtelee kertomuksissa usein, ja heidän "kunnollisuutensa" on sidoksissa maaomistuksen kokoon - mitä isomman tilan isäntä, sitä kelvollisempi mutta myös itsetietoisempi kansalainen. Opiskelijat ovat yleensä boheemeja, opiskeluistaan sivuun suistuneita, toisinaan kansakoulunopettajiksi jonnekin sivukylälle ajautuneita. Kuvataiteilijat ovat ylipäätään epäilyttävää väkeä, yhteiskunnan tuella eläviä haihattelijoita - elleivät edusta vahvasti klassista realistista ilmaisutyyliä ja lisäksi käyttäydy porvarillisten tapojen ja arvojen mukaisesti.
  
  Ammattien kirjo on luonnollisesti runsaassa tuotannossa moninainen, edellä vain osa siitä, mutta kuitenkin se osa, joista olen uskaltautunut muistinvaraisesti jonkinlaista tyypittelyä tekemään. Lukupiiriläiset korjannevat ja täydentävät omalta osaltaan.

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  13.1.2025 klo 11:07
  Pari negatiiviseen sävyyn esitettyä lakimiestä löytyy myös romaaneista Ampiaiskesä (”perseenleimaus”) ja Elämän makeus, mutta nämä lakimiehet olivat jo ulkonäöltäänkin vastenmielisiä.
  
  Useammassa kirjassa löytyy myös myönteiseen sävyyn esitetty evp. upseeri pankinjohtajana. Yleensä hän ei välitä muodollisuuksista, on räväkkä, joustava ja reilu. Näissä on ollut ainakin yhtenä esikuvana Pentti Railio (Bulevardin punapää). Tosin yksi evp. upseeri ja vielä Mannerheim-ristin ritari ei ottanut Mauria vastaan, kun tämä haastatteli ritareita kirjojaan varten.

• ---

  Matti Nummenpää

  13.1.2025 klo 15:27
  Tässä luettelo kaikista Mauri Sariolan romaaneista esiintynestå ammateista tai titteleistä.
  Onhan niitä melkoinen määrä. Lineekö Suomen ennätys yhden kirjailijan romaaneissa esiintyneistä titteleistä.
  
  
  aatelismies
  abiturientti
  adjutantti
  agrologi
  agronomi
  akateeminen sihteeri
  alikersantti
  alivaltiosihteeri
  alokas
  aluejohtaja
  aluelääkäri
  aluemetsänhoitaja
  amanuenssi
  amiraali
  annostelija
  apostoli
  apteekkari
  apulainen
  apulaisnimismies
  apulaispäällikkö
  apulaisverosihteeri
  apulaisylilääkäri
  apulaisylilääkäri
  arkkitehti
  arvostelija
  asemakirjuri
  asemamies
  asemapäällikkö
  asentaja
  asentajaoppilas
  asiainhoitaja
  asianajaja
  asioitsija
  autoilija
  autokoulunomistaja
  autonkuljettaja
  baarimestari
  betoniraudoittaja
  DI
  diakoni
  diktaattori
  diplomi-ekonomi
  diplomi-insinööri
  Doktor
  dosentti
  edustaja
  ekonomi
  eläinlääkäri
  emännöitsijä
  emännöitsijä
  emäntä
  erotuomari
  erämies
  eräpoliisi
  esikuntavääpeli
  etsivä
  eversti
  everstiluutnantti
  faktori
  farmaseutti
  filosofi
  filosofian maisteri
  filosofian tohtori
  filosofikeisari
  finanssiministeri
  geologi
  gynekologian prof.
  haastemies
  hallitusneuvos
  
  hallitussihteeri
  hammaslääket. kand.
  hammaslääkäri
  henkivakuutusasiamies
  henkivartija
  herastuomari
  herra
  herrasmiesbaarimestari
  herttua
  herttuatar
  hevosmies
  hintti
  hoitaja
  hoitajatar
  hotellin isäntä
  hotellin omistaja
  hotellinjohtaja
  hovijalokiviseppä
  hovimestari
  hovimies
  hovineiti
  hovioik. ausk.
  hovioikeudenauskultantti
  hovioikeudenneuvos
  hovitallimestari
  hummerimaanviljelijä
  huoltokapteeni
  hyttiemäntä
  hävittäjälentäjä
  ikäjätkä
  insinööri
  iskelmälaulajatar
  isännöitsijä
  isäntä
  jalkapalloilija
  jalkaväenkenraali
  jobbari
  johtaja
  johtajaopettaja
  johtokunnan jäsen
  johtokunnan puheenjohtaja
  joutomies
  junailija
  järjestösihteeri
  jääkäri
  jääkärivääpeli
  kaaderivänrikki
  kabinettiministeri
  kabinettisihteeri
  kadetti
  kadettiupseeri
  kaivertaja
  kalastaja
  kamariherra
  kamarijunkkari
  kampaamon omistaja
  kamreeri
  kandidaatti
  kansakoulun opettaja
  kansalliskirjailija
  kansan parantaja
  kansanedustaja
  
  kansleri
  kansliapäällikkö
  kanslisti
  kanttiininhoitaja
  kapellimestari
  
  kapteeni
  kapteeniluutnantti
  kartanonherra
  kassanhoitaja
  kauneussal. omistajatar
  kauppaedustaja
  kauppaneuvoksetar
  kauppaneuvos
  kauppatieteen maisteri
  kauppias
  kaupunginpalvelija
  kaupunginviskaali
  keihäänheittäjä
  keisari
  keisarinna
  keittiömestari
  keksijä
  kelloseppä
  kemian maisteri
  kenraali
  kenraaliadjutantti
  kenraalieversti
  kenraalikuvernööri
  kenraaliluutnantti
  kenraalimajuri
  keramiikkataiteilija
  kersantti
  kihlakunnantuomari
  kiinteistönvälittäjä
  kirjailija
  kirjakauppias
  Kirjanpitäjä
  kirjojenkeräilijä
  kirkkoherra
  kirkonrakentaja
  kirvesmies
  kitaristi
  kk-ampujan apulainen
  komentaja
  komisario
  komissaari
  komissario
  kommodori
  kondottieeri
  konemestari
  konepäällikkö
  koneteknikko
  konstaapeli
  konsulaatin sihteeri
  konsuli
  konttorikonemek.
  konttoripäällikkö
  konttoristi
  kornetti
  korpraali
  kortistonhoitaja
  kotiapulainen
  koulupoika
  koulutyttö
  kreivi
  
  kreivitär
  kriminaalilab. esimies
  kruununvouti
  Kruununvuokraaja
  kukkakauppias
  kulkumies
  kulkusälli
  kultaseppämestari
  kulttuuritoimittaja
  kuningas
  kuningatar
  kunnallisneuvos
  kunnanlääkäri
  kunniakonsuli
  kuritushuonevanki
  kuvaaja
  kuvanveistäjä
  kuvernööri
  laamanni
  laborantti
  lady
  lainopin kand
  lainopin kandidaatti
  lainopin ylioppilas
  laivaemäntä
  laivakokki
  laivalääkäri
  laivanvarustaja
  lakimies
  lakitieteen tohtori
  laturi
  laulaja
  laulajatar
  lautamies
  lehtinainen
  lehtivalokuvaaja
  lehtori
  lentoemäntä
  lentoinsinööri
  lentomestari
  lentoperämies
  lentäjä
  leskirouva
  liikejuristi
  liikemies
  liikennöitsijä
  liikkeenharjoittaja
  lordi
  lossivahti
  lotta
  lukkoseppä
  luutnantti
  lähetti
  lähettiläs
  lähettiläs
  lähetyssaarnaaja
  läkkiseppä
  lämmittäjä
  lääk. kand.
  lääk. lis.
  lääket. ja kir. tri
  lääket. kand.
  lääket. lis.
  lääketieteen tohtori
  lääkintäluutnantti
  lääkäri
  lääninkomisario
  lääninlääkäri
  lääninrikosetsivä
  lääninrikoskomisario
  lääninrikospoliisin pääll.
  maaherra
  maalaisasioitsija
  maalaiskonstaapeli
  maalari
  maalivahti
  maallikkosaarnaaja
  maanmittausinsinööri
  maanviljelijä
  maanviljelysneuvos
  maatalousministeri
  maataloustyömies
  maatyömies
  maisteri
  majatalon omistaja
  majatalonpitäjä
  majuri
  mallisuunnittelija
  Mannerheim-ristin ritari
  markiisi
  markkinamies
  marsalkka
  matematiikan maisteri
  matruusi
  mekaanikko
  merenkulkuneuvos
  merikadetti
  merikapteeni
  merimies
  merkonomi
  mesenaatti
  metsänhoitaja
  
  metsänvartija
  metsäpäällikkö
  metsäteknikko
  metsätyömies
  metsätyönjohtaja
  ministeri
  Mr.
  munkki
  muotisuunnittelija
  muurari
  mylläri
  myyjätär
  myymälän omistaja
  myyntipäällikkö
  mökinmies
  naisapostoli
  naiskanslisti
  naistoimittaja
  naparetkeilijä
  neiti
  nikkari
  nimineuvos
  nimismies
  nimismies
  nimituomari
  nissetyttö
  nuohooja
  nuorempi konstaapeli
  näyttelijä
  näyttelijätär
  odontologian kandidaatti
  ohjaaja
  oik. kand.
  
  oikeuskansleri
  oikeuslääkäri
  oikeusministeri
  oikeusneuvos
  oikeusneuvosmies
  olympiavoittaja
  ompelija
  oopperalaulaja
  oopperalaulajatar
  opas
  opettaja
  opiskelija
  oppikoululainen
  oppilas
  osastopäällikkö
  osuusliikkeen hoitaja
  ovenvartija
  palkkasoturien päällikkö
  palvelija
  palvelustyttö
  pankinjohtaja
  pankkivirkailija
  panssarijääkäri
  panssarikenraali
  panssarimies
  panssarintuhooja
  panssarivaunun ajaja
  pappi
  parakkivahti
  paroni
  pastori
  patruuna
  pehtori
  peltiseppä
  peruskoulunopettaja
  perämies
  pientilallinen
  piika
  pikkupoika
  pikkuvirkamies
  pirssisuhari
  pirtutrokari
  pitäjänluutnantti
  poliisimestari
  poliisiministeri
  poliisineuvos
  poliisipäällikkö
  
  poliisitarkastaja
  poliisivalokuvaaja
  poromies
  portieri
  porttivahti
  posteljooni
  postikonttorin hoitaja
  postimerkkikauppias
  postineiti
  postinhoitaja
  presidentti
  prinsessa
  professori
  prokuristi
  propagandaministeri
  proviisori
  puheenjohtaja
  puhelinvälittäjä
  puliukko
  punaupseeri
  puoluesihteeri
  puolustusministeri
  puosu
  purseri
  pursimies
  puutarha-apulainen
  puutarhuri
  pääjohtaja
  pääkassanhoitaja
  pääkonsuli
  pääluottamusmies
  päämajoitusmestari
  pääministeri
  pääopas
  pääportieri
  pääsihteeri
  päätoimittaja
  rajajääkäri
  rajamajuri
  rajavartiolaitoksen pääll.
  rakennusmestari
  rakennusmestarinrouva
  rakennusurakoitsija
  ratsumestari
  
  ratsumies
  ratsutilallinen
  rautaosastonhoitaja
  rautatievirkamies
  ravintolan omistaja
  rehtori
  renki
  renkipoika
  reservin luutnantti
  reservin yliluutnantti
  rikosetsivä
  rikoskomisario
  rikostarkastaja
  rikostutkija
  risteillypäällikkö
  ritari
  rouva
  rovasti
  ruhtinas
  ruhtinatar
  runoilija
  ruustinna
  saarnaaja
  sahanomistaja
  sahatyömies
  sairaanhoitaja
  salakuljettaja
  salaneuvos
  sanomalehtimies
  seikkailija
  sekatyömies
  senaattori
  seurapiirilääkäri
  sihteeri
  siivooja
  sijaiskansleri
  sisar
  sisäkkö
  sitomonjohtaja
  sotahaukka
  sotamarsalkka
  sotamies
  sotapäällikkö
  sotavanki
  sotilasmestari
  sotilasvirkamies
  stuertti
  Suomen marsalkka
  suurhiihtäjä
  suurlähettiläs
  suurmestari
  suutari
  syyttäjä
  sähköasentaja
  sähköttäjä
  säveltäjä
  säästöpankinjohtaja
  taidemaalari
  taistelulentäjä
  taiteilija
  taksimies
  talollinen
  talollisentytär
  talonmiehenrouva
  talonmies
  talonpoika
  taloudenhoitaja
  taloudenhoitaja
  taloudenhoitajatar
  talousneuvos
  taloustieteilijä
  taloustirehtööri
  tanssija
  tarjoilija
  tarjoilijatar
  tarkastaja
  tarkka-ampuja
  tasavallan presidentti
  tehtailija
  teknillinen johtaja
  tekninen johtaja
  teollisuusmies
  teollisuusneuvos
  teologian lisensiaatti
  terroristi
  terveyssisar
  tiedotuspäällikkö
  tilanhoitaja
  tilanomistaja
  todellinen valtioneuvos
  todistaja
  tohtori
  tohtorinna
  toimistoapulainen
  toimittaja
  toimitusharjoittelija
  toimitusjohtaja
  
  toimituspäällikkö
  toimitussihteeri
  toimiupseeri
  tulenjohtaja
  tulkki
  tullivirkamies
  tuntikirjuri
  tuomari
  tuottaja
  tutkija
  tykistökenraali
  täti
  uimahyppääjä
  uittopäällikkö
  ulkoministeri
  upseerikokelas
  urheilutoimittaja
  vahtimestari
  vakoilija
  valantehnyt kielenkääntäjä
  valkokaartilainen
  vallesmanni
  valokuvaaja
  valt. yo
  valtakunnandrotsi
  valtakunnankansleri
  valtaneuvos
  valtiomies
  valtionkansleri
  valtionneuvos
  valtiosihteeri
  valtiotieteen maisteri
  valtiotieteen ylioippilas
  valtiovarainministeri
  vankilanjohtaja
  vapaaherra
  vapaaherraatar
  varanotaari
  varatoimitusjohtaja
  varatuomari
  varatuomari
  vartija
  varusmiesalikersantti
  vastaanottoapulainen
  vastaava lentoemäntä
  virkailija
  viulunsoittaja
  vouti
  vt nimismis
  vuokraemäntä
  vuorineuvos
  vänrikki
  vääpeli
  ykköskassa
  yksityisetsivä
  yksityissihteeri
  yleismies
  yliadjutantti
  ylietsivä
  ylihoitaja
  ylihovimarsalkka
  yli-insinööri
  Ylijohtaja
  ylikersantti
  ylikomisario
  ylikonemestari
  ylikäskynhaltija
  yliluutnantti
  ylilääkäri
  yliokomisario
  ylioppilas
  ylioppilaskorpraali
  yliperämies
  ylipoliisipäällikkö
  ylipäällikkö
  ylitarkastaja
  yöhoitaja
  yövartija
  

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  16.1.2025 klo 16:50
  Komea on tosiaan lista! Vaikka ottaisi poikkeuksellisen laajan tuotannon määränkin huomioon. Mutta millä keinoin intendenttimme on tämän vaikuttavan luettelon saanut koottua?
  
  Yksi asia tuossa luettelossa jäi vähän mietityttämään. Maurihan on kirjoittanut Esko Laukkona romaanin 'Mene toiselle tähdelle rakastamaan', jossa liikutaan merivartioston tehtäväalueella. Mutta 'merivartija' -ammattinimikettä en luettelossa huomannut. Aika etevä onnistuminen Maurilta, jos hän todella tämän tarinansa yhteydessä onnistui tuon ammattinimikkeen täysin sivuuttamaan. Toisaalta, en sitä ihan kauheasti ihmettelekään: muistaakseni hän tuntuu hieman sotkevan puolustusvoimat ja raja- ja merivartiolaitoksen tekstissään, ja muistaakseni jopa kirjoittelee 'sotilaista' merivartijoita tarkoittaessaan.

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  16.1.2025 klo 18:52
  Raja- ja merivartijat ovat rajapinnalla, ovatko sotilaita vai eivät. Rajavartiolaitoksen upseerit ja aliupseerit ovat ainakin sotilaita ja palvelevat sotilasarvoilla.
  
  Rajavartijoita tiedän olevan varusmieskouluttajina rajavartiolaitoksen alaisissa varuskunnissa ja olipa eräs rajavartiomestari komppanian vääpelinäkin. Tuskin hän on ainoa laatuaan, vaikka rajavartiolaitoksen varuskunnat ovatkin vähentyneet. Aikoinaan oli värvättyjä ja rivirajavartijoilla oli kyllä samanlaiset kauluslaatat kuin armeijan värvätyillä, eli kauluslaatta, keskellä pitkittäin reunaviivan värinen poikkiviiva tai kaksi ja leijonanappi. Hihassa oli sitten sotilasarvomerkki. Nykyäänhän univormut ovat erilaiset. Omana varusmiesaikana muistelen, kun jäimme värvättyjä ja saattoi olla jo harmaantunutkin mies hihassaan alikessun arvomerkit. Naureskelimme, että siinä on uusia ryhmänjohtajia.
  
  Kyllä Maurin aikoihinkin merivartijoita kutsuttiin merivartijoiksi eikä merisotilaiksi.
  
  Muistan erään tyypin esittäytyneen ammatiltaan rajamieheksi ja myöhemmin selvisikin, että hän oli erään rajavartioston apulaiskomentaja ja arvoltaan everstiluutnantti.

• ---

  Matti Nummenpää

  16.1.2025 klo 23:30
  Shuh on aivan oikeassa. Merivartija todella mainitaan kyseisessä kirjassa s. 116. Tämä on kuitenkin nimilista ja mukana ovat ainoastaan ne ammatit, jotka ovat jonkin henkilön ammatteja. Siis joko etunimi tai sukunimi tai molemmat yhdistyneenä titteliin. Ei pelkkiä ammatteja. Esimerkiksi saman kirja sivulla 7 on Kellojen tarkastaja, mutta sitäkään ei ole ammattiluettelossa, koska hänen nimeään ei ole mainittu.
  
  MS - int

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  20.1.2025 klo 09:14
  Kaipasin intendentin listaan ainakin vanginvartijaa ja työsiirtolan päällikköä, mutta tuo edellinen kommentti selvittikin niiden puuttumisen. Ammattinimikkeet mainitaan Maurin useasti kertomassa rattijuoppoustuomion suorittamisen yhteydessä. Rajavartiolaitoksen suorittavan portaan titteleitä taitavat vielä nykyisinkin olla rajavartija, ylirajavartija ja rajavartiomestari. Tiedän ainakin yhden rajavartiomestarin, joka on sotilasarvoltaan reservin yliluutnantti, mutta työssään hänellä oli virkapuvussaan rajavartiomestarin arvomerkit. Käsittääkseni nykyistä rajavartiomestaria ei mitenkään rinnasteta armeijan sotilasmestariin.

• ---

  Matti Nummenpää

  20.1.2025 klo 09:53
  Vanginvartijaa ei todella ole nimellä varustettuna. Tästä kokoelmasta puuttuvat nämä myöhemmin tehdyt novellikokoelmat ja vastaavat. eli Laulu seis, sanoi Susikoski , Ivalon pamaus ja
  Tutkinut rikostarkastaja Susikoski. Eikä Pirun portaat, joka ei olekaan Maurin kirjoittama. Jos nämä lisättäisiin, niin varmaan lista kasvaisi pulolella.
  
  MS - int

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  20.1.2025 klo 16:19
  Rajavartiolaitoksen rajavartijoiden tittelit ovat muistaakseni nuorempi rajavartija, vanhempi rajavartija, ylirajavartija ja rajavartiomestari. Heitä on myös varusmieskouluttajina ja ainakin tämä yksi on ollut (tai voi olla vieläkin) komppanian vääpelinä.
  
  Tiedän erään oikean kaukopartiomiehen, joka kutsuttiin monien muiden tavoin sotien jälkeen rajavartiolaitoksen palvelukseen. Eläkkeelle hän jäi sotilasmestarina rajavartiomestarin tehtävästä ja kauluksessa olivat sotilasmestarin natsat. Tästä tosin on aikaa kymmeniä vuosia, mennään Maurin aikoihin. Onko tämä rajavartiomestari nimikkeenä vähän vääpelin tapainen eli se voi olla sekä arvo- että tehtävänimike? En tiedä, onko nykyään rajavartiomestarin tehtävissä aliupseereita aliupseerin arvomerkein..
  

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »