Lukupiiri

Mauri Sariola ja musiikki.

• ---

  nimimerkki

  T H

  13.12.2014 klo 14:26
  Heitän tässä ennen Joulua aiheen; Mauri Sariola ja musiikki. Kaikki ai-
  heet huomioidaan. Wagner tietysti ja muut. Tanssimusiikkikaan ei ulkona
  asiasta.

• ---

  nimimerkki

  PPP

  15.12.2014 klo 07:36
  Maurilla oli vähän ristiriitainen suhtautuminen musiikkiin. Jossakin päiväkirjatekstissä hän ihaili jotain pianokonserttoa, mutta piti toisessa yhteydessä sinfonioiden kehujia teeskentelijöinä. Valssi Tuulten häät tulee esille monissa yhteyksissä. Sillä lienee Maurille tavallista suurempi merkitys.

• ---

  Matti Nummenpää

  15.12.2014 klo 10:40
  John Hallin "Tuulten häät" on Sariolalle merkittävä. Sariolan kirjassa "Joka tuulen kylvää" on vaikuttava kuvaus aiheesta. Laitoin kopion kyseisestä jaksosta lukupiirin etusivulle joululahjanovellin alapuolelle.
  
  "Äänisen aallot" on myös Maurille tärkeä. Se esitetään aina Mauri Sariola -seura ry:n tilaisuuksissa ensimmäisenä musiikkikappaleena.
  
  MS / Int.

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  15.12.2014 klo 11:55
  Ottaessaan kantaa musiikkiin tulee Kirjailija varmaan joskus lähestyneeksi asiaa esittäjän kautta. Jos esittäjänä on Elvis Epämiellyttävä, on tuotos helposti ulvontaa ja vonkunaa. Samanlaista käsittelyä saa myös Beatles. Myös Arja Saionmaan/Soili Saarensuon lauluesitysten eteen muistelen liitetyn vähemmän mairittelevia määreitä. Mitäs menee laulamaan vallankumouslauluja. Kiekuu ja riekkuu! Pitäisi edes puseronsa säädyllisesti napitettuna. Kun kuitenkin osaa laulaa jos haluaa.
  
  

• ---

  nimimerkki

  T H

  15.12.2014 klo 20:36
  Hienoa että Tuulten häät huomioitiin. Vaan mistähän löytyisi ko. kappale
  vaikkapa YOUTUBESTA? En ole onnistunut sitä esille saamaan. Kuin yhden
  ainoan kerran posetiivikappaleena. Että sävel osapuilleen muistissa.
  
  Joka tuulen kylvää tanssiaiskohtaus on klassikko. Moni meistä miehistä on
  saman kokenut. Kyllä se hivelee kun onnistuu....

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  15.12.2014 klo 22:04
  Ei lienekään vaikea löytää kun luulen minäkin sattuneeni kohdalle. Googlelta vain pyysin "die Hochzeit der Winde", ja hän antoi ensin juuri sen TH:n mainitseman posetiiviversion. Sitten ihan lähietäisyydellä löytyi englanninkielisellä nimellä (Wedding of the winds tai ainakin jotain sinnepäin) ison puhallinpoppoon soittamana yli 11 minuuttia valssia. Kuvakin on mukana, siinä viftaa porukan pomo etualalla paitahihasillaan. Soittokunnan nimi on Banda de Musica Zunni.
  Jos ulkomaankielistä kirjoitusta oikein tulkitsin, siis jos, olisi tätä sävelmää ainakin osittain käytetty elokuvassa Trapeze. Jos näin on niin kolmen neljäsosan tahdissa köysien varassa keinuvat Burt Lancaster, Tony Curtis ja tietenkin Gina Lollobrigida.
  Ottakoon joku juutuub-taitoisempi paremmin selvää asiasta.

• ---

  nimimerkki

  T H

  16.12.2014 klo 05:12
  Hyvä, Serambleri! Tuoltahan löytyi kai helposti jo 10 versiota. Aika paljon
  kuitenkin sen ajan konemusiikkia. Sopi kyllä hyvin siihenkin. Vaan sanoitettu
  versio ei tullut vastaan, millään kielellä.
  
  Uutta oli tämä elokuva Trapetsi. Siis lähinnä se, että liittyy tähän elokuvaan.
  Oman aikansa suosikkien tähdittämä. Tullut joskus tv;stäkin.
  
  Kaiken kaikkiaan Tuulten häät on harvinaista herkkua Suomessa missään
  muodossa. On se tarjonta nykyisin kovasti toisenlaista. Vanhukset kun pis-
  tetään väkisin räppäämään joka välissä. Tv 1 väliohjelmana vaikkapa.

• ---

  nimimerkki

  T H

  16.12.2014 klo 11:58
  Näin amatöörinä musiikin suhteen joskus ihmetyttää tämä kapellimestarin
  rooli konserteissa. Joka on suuri ja merkittävä. Kummallista asiassa on se, että
  harvat soittajat edes vilkaisevat tämän mestarin suuntaan. On nuotitkin ja
  soittopeli katseltavana. Joku kuitenkin pitää olla huitomassa porukkaa edes
  jonkinmoiseen järjestykseen.
  
  Se, että homma sujuu voi olla hyvän harjoittelun ansiota. Siis etukäteen teh-
  tynä. Ja loppu onkin vain eräänlaista teatteria???
  
  Mielestäni nämä kapellimestarin nimitykset ja roolit ja palkkiot ovat näin
  nähtyyn työhön nähden vähintäänkin kohtuullisen suuret. Musiikkiasiantun-
  tijat voivat tämänkin asian selvittää. Vaan melkein joka suuremmassa konsertissa tämä kapellimestari on touhua johtamassa. Hyvin tai huonosti.

• ---

  nimimerkki

  T H

  17.12.2014 klo 19:19
  Richard Wagner nyt tällä osastolla hieman paitsiossa. Luullakseni myös
  Maurin teoksista/päiväkirjoista löytyy tähän liittyvää. Näin maallikkona voisi
  olla tarpeen kuulla hieman jotain tähän suuntaan viittaavaa?

• ---

  Matti Nummenpää

  17.12.2014 klo 21:32
  Ylläpitäjä on muokannut tätä viestiä.

  Eipä kovin paljon löydy Wagner -mainintoja romaani- tai päiväkirjatuotannosta.
  
  Susikoski Ahtojäissä 1. painos, sivu 61:
  Tuo arjalainen valkyyria. Joka on kuin Wagnerin oopperasta karannut! Paitsi että hän on liian lihava... ja tuskin osaa laulaa.
  
  Viimeiset ritarit 1. painos. sivu 197
  Ovathan kosken kuohuja käyneet ihailemassa muun muassa Venäjän keisarinna Katarina II, Alexander Dumas vanhempi ja Richard Wagner. Viimeksi mainittu haltioitui näkymistä niin, että suunnitteli jopa Imatra-aiheista oopperaa.
  
  Kolmannen valtakunnan kuningatar 1. painos Prologi sivu 9 (kirjan alku)
  Mitä Richard Wagner tähän asiaan kuuluu? Aiotteko haastaa kuolleen säveltäjän todistamaan puolestanne?
  Valtiorikosoikeudenkäyntiä varten asetettu erikoistuomioistuin oli vuoden 1924 huhtikuun 26. päivänä kokoontunut jalkaväen koulutuskeskukseen, Blutenburgstrassen varrelle Mὒncheniin. Syytteeseen oli joutunut muun muassa kenraali Ludendorff, mutta kumouksellisten puuhien päätekijäksi oli silti katsottu tuntematon ensimmäisen maailmansodan korpraali Adolf Hitler. Tulisessa ja uhmailevassa puoliustuspuheessaan hän oli maininnut Tannhäuserin säveltäjän nimen.
  Oikeuden puheenjohtajan välihuomautus oli kuitenkin vain heikosti ivallinen. Ainakin eräässä suhteessa syytettyyn oli pakko suhtautua myönteisesti. Hän ei näet paennut vastuuta. Kun muut syytetyt eivät väittämänsä mukaan olleet tienneet mistään mitään, eivät aikoneet mitään eivätkä halunneet mitään, niin Hitler päinvastoin ilmoittautui vallankaappaushankkeen sieluksi.
  Oikeuden puheenjohtajan huomautukseenkin hän vastasi:
  - Kyllä Richard Wagner kuuluu tähän asiaan. Seisoessani ensi kertaa hänen haudallaan sydämessäni pulppuili ilo ja ylpeys sen miehen vuoksi, joka ei suinkaan antanut hautapaateensa kirjoittaa: "Tässä lepää hänen ylhäisyytensä paroni salaneuvos Richard von Wagner."
  Pyyhkäisten tummat hiuksensa otsalta sivuun ja tuijottaen oikeuden puheenjohtajaa suoraan silmiin syytetty jatkoi enteellisesti:
  - Wagner jäi ilman arvonimiä Saksan historiaan. Niin jään kerran minäkin.
  
  Päiväkirjoissa tai Suruttomassa Sariolassa ei mainintoja ole. Lehtikirjoituksissa on jonkin verran. Näistä on aiemmin ollut puhetta.
  
  MS / Int.
  
  
  
  

• ---

  nimimerkki

  PPP

  10.11.2015 klo 21:19
  Tuulten häät löytyy Youtubelta Lepakot-orkesterin (Dallape) esityksenä vuodelta 1939.

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  24.5.2023 klo 08:09
  Sattuipa silmiini tämä jo hyvän aikaa hiljaiseloa viettänyt lukupiirimme keskustelu Maurista ja hänen suhteestaan musiikkiin. Näin Euroviisujen jälkitunnelmissa saattaa olla ajankohtaista hieman palata aiheeseen.
  
  Mikään musiikkimieshän ei kirjailijamme kaikesta päätellen ollut. Teoksissaan on musiikillisuutta melko vähän, eikä muistaakseni päiväkirjoissakaan siihen suuresti ole viitattu tai puututtu. Mauria ei ilmeisesti voi musiikin harrastajana pitää, hän lienee kuulunut siihen suureen enemmistöön, joka piti ehkä radiota päällä kotioloissa ja autossa kiinnittämättä sieltä tulevaan musiikkitarjontaan mitään syvällisempää tai analysoivampaa huomiota. Selvää kylläkin on, että miehen musiikkimaku ei uutta pontta enää ainakaan 60-luvulta eteenpäin saanut, kyllä hän vanhempaan suomalaiseen ja kai saksalaiseen musiikkiin oli mieltynyt. Elvikset ja Beatlesit... huh! Taitaa päiväkirjoissa olla jokin närkästynyt puuskahdus autoradiosta kuullusta Pelle Miljoonan biisistäkin Samoin olen muistavinani hänen kommentoineen lyhyesti jossain dekkareistaan sen aikaista Euroviisuilua. Jossain varhaisimmista Susikoski-dekkareista taitaa myös olla maininta autoradiosta kuultuun sävelmään, joka auttoi rikoshetken määrittämisessä. Mutta eipä juuri muuta tule näin äkkiseltään mieleeni.
  
  Oli hänellä silti mielisävelmiäkin, kuten tässä lukupiirin keskustelussakin on esiin tullut. Tuo "Tuulten häät" lienee hänen "lemppareitaan", ties mistä syystä. Epäilemättä taustalla oli jokin hyvin henkilökohtainen siihen liittyvä muisto. Sävelmän on suomeksi esittänyt ensimmäisenä ilmeisesti Dallape 30-luvun lopulla. Kyse on instrumentaalikappaleesta, johon en tiedä sanoitusta tehdynkään. Tyylipuhdas ja helposti tanssittava valssi kyllä, vähän liian nopea vaan omaan makuuni ja verkkaisenpuoleiseen tanssityyliini... Itse en sävelmää mitenkään erikoisen mieleenpainuvana osaa pitää. Toinen hänelle ilmeisesti muistoja kovasti mieleen nostanut musiikkikappale oli "Äänisen aallot", tuo Yleisradiomme sodan jälkeen pitkään kieltolistallaan pitämä jonkin verran hurmoshenkinen sävelmä, jonka sanat ja sävel ovat melkoisessa ristiriidassa keskenään. Melodia on mahdottoman kaunis ja herkkä, sanat taas naiiviudessaan aivan kauheat ("taiston temmellys" ja sodan "sorea soitto" ja urhot vartioimassa uuden huomenen saavan Äänisen rantoja...). Näiden kahden lisäksi en kyllä äkkiä muita Maurille läheisiä soitantoja mieleeni saa.
  
  Mauri siteerasi laulujen sanoja kirjoissaan usein jotenkin puuskittaisesti, yhdessä teoksessa niitä saattoi olla useita, toisissa sitten taas ei yhtään. Vaikuttaa siltä, että välillä hän suorastaan intoutui niitä hyödyntämään. Yhteinen piirre noissa lainauksissa oli kuitenkin se, että ne lähes aina olivat jotenkin väärin, joskus jopa vain vähän sinne päin. Maestromme luontainen suurpiirteisyys ilmeni tässä yksityiskohdassa jopa huvittavana selvällä tavalla. Joten ei musiikki miehen korvien ohi mennyt, mutta ei siihen toisaalta suuresti tarttunutkaan. En muista hänen romaaniensa päähenkilöidenkään olleen kovasti musiikista kiinnostuneita tai sitä harrastaneita. Ei tainnut Susikoskikaan juuri konserteissa käydä, ei tule semmoista tapahtumaa ainakaan äkkipäätä mieleen. Laulutaitoa ei rikostarkastajallamme ollut, mutta muuten ei musiikintajussa sinänsä ollut moittimista. Leo Olavi sen paremmin kuin kukaan muukaan Maurin romaanien päähenkilöistä ei soittopelejä osannut käyttää, ja mainintoja soittamisesta saa tuotannosta muutoinkin hakemalla hakea. Haitari toki jossain kohdin tarinoissa vilahtaa, ehkä flyygeli ja pianokin, mutta niihin se sitten jääkin.
  
  Mauria henkilökohtaisesti tunteneilla on varmasti hänen musiikillisuudestaan paljon perusteellisempi ja laajempi käsitys kuin itselläni, omat käsitykseni perustuvat tietysti puhtaasti hänen tuotantoonsa ja muiden hänestä laatimiin kirjoituksiin.
  
  
  
  

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  25.5.2023 klo 00:50
  Vahvasti omaelämäkerrallisessa romaanissaan "Joka tuulen kylvää" Mauri antaa päähenkilö Esko Arran löytää hylätystä talosta Äänislinnasta keväällä 1944 rikkinäisen gramofonin ja yhden ehjänä säilyneen levyn: "Säteilevä keskipäivän hetki... Ympärillä kattoja ja puiden vehreyttä, kaukana horisontissa Äänisen kimallus... Hän oli uteliaana asettanut neulan jo pahasti särisevälle levylle. Hochzeit der Winde - Tuulten häät..." (s.132).
  
  Kerran Mauri sai mieluisan vieraan Vuorimiehenkadun bunkkeriinsa ja soitti heti jollekin kaverilleen, että voitko uskoa Äänisten aaltojen säveltäjän istuvan tuossa minua vastapäätä...
  Kyllä Georg de Godzhinskyn sävellys oli Maurille läheinen, kuten se on Mauri Sariola-seurallekin. Sanoitus oli aikansa lapsi, Suur-Suomea kun oltiin tekemässä, mutta en yhdy nimimerkki Shuhin mielipiteeseen, että sanat olisivat "aivan kauheat".
  
  Muista Maurille läheisistä kappaleista tulee mieleen ainakin "Mandshurian kummut". Seuratessaan kotona tv:stä laulukilpailuja, Maurilla oli kilpailukappaleista selvät mieltymykset. Taisivatpa Tuulan kanssa joskus jotain syksyn säveltä äänestääkin. Mauri oli tv:ssä mukana Vesa Nuotion vetämässä "Levyraadissa" ja valmistautui ennakolta huolellisesti kirjoittamalla arvostelut kotona valmiiksi - siis lauluja vielä kuulematta!
  
  Maurin postuumisti ilmestyneessä teoksessa "Nuoruuden komentosilta" päähenkilö Esa Lehmus käy kuuntelemassa oopperalaulajattaren esitystä ja lähettää tälle kukkia. Myöhemmin pääsee läheisempäänkin kanssakäymiseen ja keskusteluissa tulevat esiin "Windsorin iloiset rouvat" ja "Kreivitär Mariza". Totta kyllä, että Esa Lehmusta kiinnosti enemmän laulaja kuin laulut.
  
  "Taivas yksin tietää" kirjassa on sivuosassa "viulutyttö", joka soittelee instrumenttiaan lentokapteeni Ruokosen - tietysti entisen hävittäjä-ässän - talossa ja aiheuttaa tietämättään pienen mustasukkaisuusdraamankin.
  
  Hyvin monessa Maurin kirjassa on pätkiä laulujen sanoituksista ja kuten nimimerkki Shuh mainitsee, ne ovat lähes aina jotenkin väärin. Onpa laulujen nimiä ja siteerauksia sanoituksista päässyt Maurin kirjojen nimiksikin. Ja kirjojensa nimistä Mauri oli aina erikoisen tarkka. Eräässä pokkarissa murhaaja on orkesterin kapellimestari, joka toimii samalla myös ensiviulun soittajana.
  
  Niin, että kyllä musiikilla oli osansa Maurin elämässä. Vuorokauden vaihduttua uudeksi kesäpäiväksi tässä alkaa mielessä soida Kerttu Mustosen unenomaiset, haaveelliset sanat, joihin uskoakseni suomalaisen sotilaan on aikanaan vieraalla maalla ollut helppo yhtyä:
  "Hiljaa tuutii Ääninen aaltojaan, uupuu rantaan satujen saarelmaan.
  Sua kaukaa, armain, täällä muistelen - kerran noudan onnemme venheeseen.".

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  16.6.2023 klo 00:23
  Kuten ”puttonen” toteaa, musiikilla oli Maurille suuri merkitys. Silmäilin ”Sammatin kuun” loppua. Mauri seurasi Eurovision laulukilpailuja ja oli vahingoniloisen pettynyt , jos sellainen kappale voitti jolla ei ollut Maurin mielestä mitään menestymisen mahdollisuutta, kuten esim. Huilumies ja Reggae Ok.
  
  Syksyn sävelistä Mauri totesi 9.10.1978: ”Kun toinen toistaan kamalampien ”Syksyn Sävel” -renkutusten jälkeen sitten samana iltana katselee samasta televisiosta, miten itävaltalainen Frans Schubert -kvartetti esittää Felix Mendelssonin jousikvarteton Es-duuri opus 12, niin johan päätä huimaa! Frakit, siistit hiukset, hienot ilmeet, keskittynyt kaunis soittotaito. Verrattuna…no olkoon!”.
  
  22.11.1981: ” Arja Saijonmaa vetäisi eilen TV:ssä loisto-orkesterin säestämänä mm. Kullervo Linnan ja Usko Kempin ikivihreät. Soitin molemmille vanhoille herroille — ilahtuivat.” Jossakin kohdassa päiväkirjaansa, jota en löytänyt tähän hätään Mauri muistaakseni kirjoittaa ihaillen Saijonmaan esittämästä” Elämää juoksuhaudoissa”, vaikkei tämän vallankumouslauluista pitänytkään.
  
  26.2.1982: ”Kullervo Linnan (s. 1911) 70-juhlakonsertti/TV. Anita Välkki lauloi Oskar Merikantoa upeasti. Täytyy soittaa Anitalle. Hyvä homma muutenkin. Oli rummuissa maestro itse — nuorekkaana ja solakkana! Soitin Anitalle. Siellähän Metropolitan tähti oli yhtä hyvällä tuulella kuin ennenkin. Ihan kunnon nainen.” Tuosta Linnan konsertista löytyy youtubella ainakin Teijo Joutselan ja vahvistettujen Humppaveikkojen esitys ”Laitakaupungin lapsi”. Kuvan laatu vain on melko heikko.
  
  Vaikkei Mauri paljoa jääkäreistä kirjoittanut, useammassa kohdassa tulee esille ”Jääkärimarssi” Maurin mielimarssina, joka todella onkin ehkä hienoin sotilasmarssimme, niin laulettua kuin instrumentaaliesityksenäkin, kunhan sitä ei esitetä liian laahaavasti. Toisena tulee mielestäni ”Suomalaiset Tarkk’ampujat”. Ostettuaan videot, Mauri nauhoitti mm. ” Lauantaitanssit”, tosin ohjelman mainoskatkolla on Maurin kirjan mainos ja jonkun sotilassoittokunnan konsertin. Levyraadin ensimmäinen esiintyminen tyssäsi juontaja Jaakko Jahnukaisen kuolemaan. Vesa Nuotion aikana Mauri sitten esiintyi ohjelmassa. Jukka Virtasta Mauri kehui älykkääksi mieheksi, mutta ei pitänyt tämän ulkoasusta ”risupartoineen”.
  
  Kyllä Maurin musiikkimaku oli melko monipuolinen ja vaihteli tilanteen mukaan, kuten meillä monella muullakin.

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »