Lukupiiri

Mauri Sariolan ja Kalle Päätalon yhteydet

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  10.7.2017 klo 13:38
  Koillismaalta juuri palanneena tuli mieleen tällainen aihe. Yleisesti lienee tiedossa ainakin Maurin käynti sairaalassa Kallea tervehtimässä toukokuussa 1970: "Päätalo osastolla 42, Meilahden sairaalassa. Sappi leikattu kokonaan pois - uskoo, että se sydämen tahtia helpottaa. Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi - mutta ihmisenä Kalle on rehti ja rehellinen mies" (Parempi kerta rutina kuin ainainen kitinä, sivu 275). Kallen mukaan Mauri kuoli samassa sairaalassa ja ehkä jopa samassa huoneessa ollessaan hoidettavana samasta sairaudesta.
  
  Molempien ollessa Gummeruksen kirjailijoita, yhteyksiä muodostui sitä kautta. Maurin lähettämät kirjeet ja sähkeet rohkaisivat Kallea hänen kirjailijanuransa alkutaipaleella. Kallea huvitti, kun Maurilta saattoi tulla kaksi sähkettä peräkkäin ja niillä oli väliä vain sen verran, että saapuivat erillisessä kannossa. Jälkimmäisessä luki, että "jatkoa edelliseen". Mauri mainitsee Kallen usein päiväkirjoissaan ja sävy on kunnioittava, ihaileva ja Kallen menestystä ihmetteleväkin. Kallen suosiosta on edelleen osoituksena, että Päätaloviikon pääjuhla kokosi tänäkin vuonna yleisöä salin täyteen. Molemmilla kirjailijoilla on nykyisin nimikkoseuransa ja "tuplajäseniäkin" lienee jonkun verran.
  
  Koillismaalla tuli kierrettyä "Ölökyn ähkäsy", joka on kymmenen kilometriä pitkä vaellusreitti Julman Ölkyn kanjonijärven ympäri. Mietin siellä laavulla mustunutta nuotiomakkaraa ahmiessani ja todellisten vaeltajien hölskytellessä tomaattipussikeittojaan, että Maurilla oli ajatus sijoittaa seuraava Susikoski "Kallen maisemiin". "Susikoski ja Julma Ölkky" oli ainakin työnimenä jo olemassa. Koillismaalla Susikoski vaeltelee myös teoksessa "Sumua Susikosken yllä". Tänä keväänä valmistunut riippusilta Julman Ölkyn yli tuntuikin oikein tutulta. Viereinen tomaattikeittopussin hölskyttelijä alkoi muistuttaa ranskalaisperäistä insinööriä ja huomasin seuraavani taitteleeko ukko kävellessään kuusennäreitä.

• ---

  nimimerkki

  Mika

  12.7.2017 klo 11:42
  Molemmat lukeutuvat suosikkikirjailijoihini, vaikka genre onkin täysin erilainen. Päätalon Iijoki-sarja on kuuluisa jo nyt, ja tulee nousemaan todellisen kulttisarjan arvoon niiden suomalaisten keskuudessa, jotka ovat kiinnostuneet maansa historiasta. Kuten Juice Leskinen aikoinaan sanoi: "Jos ei ole lukenut Päätaloa, ei ymmärrä suomalaisuudesta mitään.."
  
  Niille, jotka eivät vielä tunne Päätaloa, sanoisin, että kirjojen kerrontatyylin tajuaminen vie hetken. Jos selviää ensimmäisestä sadasta sivusta, sen jälkeen sivuja alkaa suorataan ahmia. Näin kävi ainakin minulle.

• ---

  nimimerkki

  PPP

  13.7.2017 klo 09:16
  Molemmat ovat myös minun lempikirjailjoita ja molempien kirjoihin palaan ajan uudelleen. Päätalon osalta käy monesti niin, että kun haluaa tarkistaa jonkun yhden asian, niin huomaakin lukeneensa kymmeniä sivuja. Joidenkin Sarioloiden kohdalla on tullut luetuksi koko kirja, vaikka nykyään tuppaa tietokoneella roikkuminen viedä aikaa oikeiden kirjojen lukemiselta, ikävä kyllä.
  
  Siinä missä Sariola alter egoineen todennäköisesti liioitteli saavutuksillaan, lähinnä sodan melskeissä, teki Päätalo hyveen vaatimattomuudestaan. Taisi Kalle liioitella toiseen suuntaan. Päätalon Iijoki-sarjan kirjoja on luettu omaelämäkertoina. Joku viisas on sanonut, että romaanikirjallisuuden epäuskottavin muoto on muistelmat.
  
  Molemmat kyllä hallitsivat jaarittelunkin taidon, vaikka Sariola päiväkirjoissaan arvostelikin Päätalon kerrontatyyliä pitkäveteiseksi. Kyllä Maurillakin, varsinkin uransa loppuaikoina oli kirjoissa melkoisesti tyhjänpäiväistä täytetekstiä, jotka eivät vieneet tapahtumia ollenkaan eteenpäin. En tarkoita nyt juoneen liittymättömiä anekdootteja, jotka mielestäni (kuten olen aiemminkin kirjoittanut) kertoivat osuvasti tuolloisesta ajankuvasta. Siinä missä Päätalo kertoo köyhistä maalaisoloista lähteneen nuoren miehen ponnisteluja, Maurilla on näkökulma oppikoulua käyneen nuoren. Tietenkin ne ovat erilaisia.
  
  Sariolan kirjoista "vanrikki", "kapteeni" ja Jälleenrakennettu maa on kirjoitettu niiden olleen mahdollisesti Maurin jo 1930-luvulla kuolleen veljen kuvitteellista tarinaa tilanteessa, jossa elämä olisi jatkunut normaalisti. Koillismaa-sarjaakin voidaan pitää kaunisteltua kuvauksena Kalle Päätalon elämänvaiheista tilanteessa, jossa hän olisikin jäänyt sodan jälkeen Taivalkoskelle pien-/maanviljelijäksi. Vaikka ensituntumalta ei Sariolalla ja Päätalolla näytä olevan juuri mitään yhteistä kirjailijoita, on heillä kuitenkin.
  
  Silloin vielä, kun seuran jäsenluetteloa sai julkaista, eikös Kalle Päätalokin ollut siellä... Myös se kertoo molemminpuolisesta arvostuksesta. Maurihan osoitti päiväkirjoissaan arvostavansa suuresti Kalle Päätaloa.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  17.7.2017 klo 18:13
  Mauri ja Kalle tapasivat Gummeruksen juhlissa. Muitakin kirjailijoita oli samassa pöydässä ja siihen istui myös Martti Santavuori, joka oli muita läsnäolevia reilusti vanhempi. Syntynyt 1901. Santavuoren esitettyä nuoremmille kollegoille sinunkauppoja, Kalle kertoo, että tässä on nyt sama tilanne kuin Oulussa JR 53:n asevelijuhlassa, jossa hän oli mukana. Siellä everstiluutnantti Selinheimo (Iijoki-sarjassa myös nimellä Heimonmaa) kehottaa entisiä alaisiaan sinuttelemaan häntä, koska sodat ja komentosuhteet ovat heidän kohdallaan "Eldanka-järven jäätä".
  
  Eräs korpisoturiveteraani ei kuitenkaan ota opikseen vaan herroittelee Selinheimoa toistuvasti, jolloin Selinheimo tästä miehelle huomauttaa. Silloin korpisoturiveteraani kysyy silmät kosteina ja itkuisella äänellä eikö hän saisi sentään puhutella everstiluutnanttia edes sedäksi..
  
  Juttu naurattaa JR 53:n veteraaneja ja niin se naurattaa Kallen kertomana kirjailijoitakin. Mauri kohottaa lasiaan ja sanoo: "Otetaan sille, ettei tässä pöydässä kukaan kutsu Marttia sedäksi!".
  
  Ja lopuksi sadepäivän pähkinä: Mikä muu yhdistää Kalle Päätaloa ja Martti Santavuorta kuin että he ovat jo edesmenneet ja olivat Gummeruksen kirjailijoita?
  

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  2.10.2017 klo 15:48
  Ritva Ylösen kirjoittamassa tuoreessa Kalle Päätalon elämäkerrassa mainitaan Mauri Sariola yhden kerran sivulla 350 Kallelle läheisenä kirjailijakaverina yhdentoista muun kirjailijan joukossa.
  
  Useampi seuran jäsen on tiettävästi myös Päätalon tuotannon ystävä. "Kalle Päätalo - kirjailijan elämä" on heille tutustumisen arvoinen teos. Uutta tietoa Kallesta ei paljon ilmene, mutta tieto on nyt samoissa kansissa. Löytyy toki uusia nimiä Iijoki-sarjan henkilöiden takaa ja monet niistä ovat "kallemaisesti" lähellä toisiaan. Esimerkiksi luottamusmies Lanttupuro on oikealta nimeltään Naurisjoki, insinööri Sileharju on Rytövuori ja sokerina pohjalla Pursun Kalle - Kalle Kanerva!
  
  Mukava oli lukea myös näyte Kallen päivyrimerkinnöistä, joissa päivittäin valmistuneet liuskat, sään laatu ja lämpötila ovat tarkoin kirjatut. Lisäksi on lyhyesti merkitty päivän tärkeimmät tapahtumat. Jotenkin minua kosketti päivämäärän 14.41994 merkinnät: "Väinö K. siivosi ympäristöä. Kävi Veikko Moilanen".

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  10.9.2018 klo 10:24
  Sariolaa ja Päätaloa jonkin verran lukeneena minut on yllättänyt molempien kohdalla Ville Revon melkoinen merkitys. Päätalo kertoo perusteellisesti "muodottoman möhkäleen" muokkauksesta esikoisromaanikseen Ville Revon vahvassa ohjauksessa. Sariolan lääkäriromaani oli tiettävästi päättymässä päähenkilön päättämättömyyteen ja "liukenemiseen" lomamatkalle etelään, mutta Ville Revon opastus siivitti Maurin kirjoittamaan onnistuneen ja onnellisen työntäyteisen lopun.

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  11.9.2018 klo 00:43
  Morjensta! Omassa painoksessa “pArempi jAtkuva kitinä kuin kErtarutina” s. 256 on viimeinen siivu!
  
  Pää Kallea, Mauria ja Suomen vanhinta vänrikkiä (nykyisin tämän viestin lähettäjä) yhdistää se että ensimmäinen avioliitto ei mennyt aivan nappiin!
  
  Greetings from “East Virginia” born in Naistenklinikka, Helsinki 1950
  

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  11.9.2018 klo 11:37
  Asioillahan on taipumus selvitä ajan kuluessa. Miten lienee tuon Maurin kovasti hehkuttaman Suomen vanhimman vänrikin kanssa. Juttu on joskus aiemminkin askarruttanut tällä palstalla.
  Liekö tästä viikkoakaan, kun luin aviisista nekrologin, jossa muisteltiin erästä monitoimimiestä. Lopussa lueteltiin vainajan erilaisia tutkintoja, tehtäviä ja muita saavutuksia. Eräs niistä oli reservin vänrikki. Lähtijä oli ehtinyt täyttää 86 vuotta. Mietin, että olisikohan tuossa vapautunut Suomen vanhimman vänrikin vakanssi. Jos näin on, niin kukahan lie seuraava....
  Vastaus olikin lähempänä kuin luulinkaan.
  
  

• ---

  nimimerkki

  PPP

  11.9.2018 klo 17:47
  Mauri Sariola ei ole koskaan ollut Suomen vanhin vänrikki. Itse tarjoaisin sitä arvoa jääkärivänrikki Karl Albinus Johanssonille (1896-1992). Ylennykset: vääpeli 1919, vänrikki 1941. Monia vanhoja jääkärivääpeleitä ylennettiin jatkosodan aikana vänrikeiksi, vanhimmat yli 50-vuortiaina.

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  22.4.2022 klo 13:54
  Kalle Päätalo on ihan kuvan kera Ilta-Sanomien nettiotsikossa 22.4.2020. Kirjailija katselee Tampereella Sammonkadulla taloa, jonka vastaavana mestarina hän toimi silloin kun ihmisiä oli telineillä.
  Jutun aihe on se, että Oulun yliopistosta on julkipantu kirja nimellä Kalle Päätalo tutkijoiden silmin. Tekijä on lehtori Maija Saviniemi. Lainaus kirjasta tehdystä arviosta: "Kirja tarkastelee Päätalon merkitystä henkiloiden kuvaajana, kielen käyttäjänä ja tallentajana sekä ihmisten heikkouksien ja vahvuuksien peilaajana."
  
  Alkoi tuntua kovin tutulta, kuvaushan sopii täsmälleen siihen, mitä Mauri Sariola -seuran lukupiirin yhdestä toimialasta joskus historiikissa kirjoitetaan: "Lukupiiri on vuosien ajan tarkastellut Mauri Sariolan merkitystä jne..." On oltu nääs ajan hermolla peilailemassa ihmisten ja kielen ominaisuuksia....
  
  Kukapa muuten muistaa, missä yhteydessä tuo Sammonkatu 39 on aikoinaan ollut lukupiirin keskusteluissa esillä?

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  22.4.2022 klo 14:00
  Täsmennys edelliseen. Vuosi luuli olevansa karkausvuosi ja pääsi karkaamaan. Serambleriassa eletään vallitsevan tavan mukaan vuotta 2022 vaikka vanhoja muistellaankin.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  7.9.2022 klo 01:39
  Myöhään nähty harvinainen elokuva laittoi kommentoimaan aikaisin. "Onnentyttö" vuodelta 1983 ohjaajana Kari Franck! Näyttelijöinä mainioita vanhoja tuttuja, joista moni on jo muuttanut toisille estraadeille. Juuri 75-vuotispäiväänsä viettänyt Irina Milan esitti laulajaa mikä hänelle hyvin sopikin. Heti muistui mieleen ne kaksi vanhaa varista istumassa hiljaa pellonaidalla.
  
  Matti Pellonpää, monien Kaurismäki-filmien vakiokasvo, näytteli parissa pienessä roolissa myös Kalle Päätalon kirjojen pohjalta tehdyissä elokuvissa. Tarja-Tuulikki Tarsala teki unohtumattoman roolin pienviljelijän vaimona Mikko Niskasen "Kahdeksassa surmanluodissa". "Nevö foget!".
  
  Eniten kiinnitti huomiotani kuitenkin mies, jonka sanoja olen joskus siteerannut onnistuneen ravintolaillan päätyttyä, Siinä vaiheessa, kun on päädytty teille tai meille: "Eikö tänne sitä varten ole tultu, että annetaan ja otetaan..". Eikä ole sanoja niin usein jouduttu käyttämään, etteikö niitä tulevaisuudessakin ilolla lausuisi. Ne ovat työnjohtaja Musta-Pekan sanat Mikko Niskasen elokuvassa "Nuoruuteni savotat", kun Musta-Pekka jakaa Kallelle ja hänen kaverilleen hakkuupalstoja Hankinnan savotalla.
  
  Samainen "Musta-Pekka" on poliisi Lehkonen elokuvassa "Vodkaa, komisario Palmu" ja onpa hän laulanut komeasti Suomen euroviisukarsinnoissakin. "Liehuva liekinvarsi" on tietenkin Markku Blomqvist (23.12.1933-20.7.2000). Illan elokuvassa hän esitti kirjailijaa ja tulipa mieleen, että jos Mauri Sariolasta olisi hänen eläessään tehty elokuva, niin 1980-luvun Markku Blomqvist olisi ollut hyvä valinta pääosan esittäjäksi. Wikipediassa ei Blomqvistin filmografiassa mainittu elokuvaa "Onnentyttö" ollenkaan, vaikka hän oli siinä keskeisessä roolissa.
  
  Markku Blomqvist pääsi siis euroviisukarsintoihin, mutta Irina Milan selvisi vielä pitemmälle eli Amsterdamiin vuonna 1980 Suomen edustuskappaleen taustalaulajaksi. Huonoja eivät olleet kaveritkaan: Paula Koivuniemi ja Maarit Hurmerinta. Kappale oli nimeltään "Huilumies" ja solistina hiljakkoin edesmennyt Vesa-Matti Loiri.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  12.11.2022 klo 19:05
  Kalle Päätalon syntymästä tuli eilen kuluneeksi jo 103 vuotta. Messukylän kirjastossa tarjottiin perinteiset Kallen kahvit. Kirjailija Antti Heikkinen puhui Päätalosta arvostavasti ja kunnioittavasti. Kuulijoita oli yllättävänkin paljon. Taivalkoskelaisetkaan eivät olleet suurta poikaansa unohtaneet, vaan lähteneet liikkeelle oikein "loistolla". Vähemmän Päätaloa lukeneille mainittakoon, että tuo "loisto" tarkoittaa linja-autoa. Ihan tuo veti Päätalo-fanin hiljaiseksi, kun Kallen sisko Aune, 88v - edelleen hyvässä kunnossa - kävi tilaisuuden päätteeksi kättelemässä Antti Heikkisen.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  13.6.2023 klo 10:50
  Maurin kirjojen sankarit ovat yleensä jo nuorena saaneet paljon aikaan. Lähes poikkeuksetta nuorella miehellä on akateeminen loppututkinto, työkokemusta, runsaasti ulkomaanmatkoja ja sodissakin on ehditty kunnostautua vähintään muutaman upseeriylennyksen verran.
  
  Päätalon Kalle kertoi useimmiten itsestään. Vaatimatonta oli vaellus, joskin sitkeää ja seisoihan siinä lopulta kiitos Kallenkin varsitiellä. Löytyypä Kallen tuotannosta kuitenkin mies, joka ei kuvia kumarra ja saa aikaiseksi.
  
  Vikke Nilo on 17-vuotias lääkärin poika Etelä-Suomesta, joka jo pikkupoikana avusti isäänsä leikkauksissa. Nuorilta naisilta leikattiin umpisuolia ja sukkulamatoja, Rasputiinilta vasen kives ja Venäjän keisarilta munanpohjatyrä. Vikke oli lukenut puoli vuotta tuomariksi ja toisen puoli vuotta papiksi. Lukkarin koulua hän oli käynyt toista vuotta, mutta erotettu määräajaksi kun hoilasi maanantaina kohmelopäissään rumaa rallia. Metsänhoitajaksi Vikke yritti myös opiskella ja meneillään olivat eläinlääkärin opinnot. Upseerikoulu Haminassa oli keskeytynyt tärkeän matkan takia. Työkokemustakin oli ehtinyt karttua. Kätevä Vikke oli pitänyt runsaan vuoden Oulussa kellosepänliikettä ja toiminut kolme vuotta junapelurina Helsingin ja Kemin välillä. Lisäksi Viken "humeetivesi oli kirkasta ja huljahteli nuoskeana" eli hänellä oli hyvä mielikuvitus.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  1.7.2023 klo 23:03
  Kalle Päätalo-seuran vuosittaisessa päätapahtumassa Päätaloviikolla pidetään tietokilpailu Päätalon tuotannosta kuten Mauri Sariola-seuran vuosijuhlassa Maurin tuotannosta. Ensimmäisen kerran kilpailtiin vuonna 1989 ja kun koronavuonna 2020 ei kilpailua järjestetty, niin perjantaina 7.7.2023 pidettävä kilpailu on järjestyksessään 34:s.
  
  Sariola-seurassa on vuosittaista tietokilpailua pidetty vuodesta 1997 alkaen. Päätalo-kisan on voittanut 10 eri henkilöä - Sariola-kisan on voittanut 6 eri henkilöä. Tämän vuoden huhtikuussa pidetty Sariola-kisa oli järjestyksessään 27:s, sillä koronavuonnakin 2020 ehdittiin kilpailla Vääksyn Tallukassa ennen rajoituksia. Tulevan perjantain Päätalo-kisan kysymykset ovat kirjoista "Viimeinen savotta" ja "Kairankävijä". Kisaan osallistuu vähintään kaksi Mauri Sariola-seuran jäsentä.

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  5.7.2023 klo 20:39
  Toivotan Mauri Sariola-seuran jäsenille menestystä Päätalo-kisassa.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  11.7.2023 klo 10:23
  Päätaloviikon maanantaina Mikko Alatalo lauloi ja laulatti Taivalvaaralla. Tiistaina bongailtiin Iijoki-sarjan ihmisiä hautausmaakierroksella. Keskiviikkona käytiin Kuhmossa talvisodan tantereilla mm. paikassa, jossa kaatui 19 taivalkoskelaista 4.2.1940. Torstaina käveltiin "Riitun marsi" Kallioniemestä Tyrämäelle ja takaisin muistellen vuoden 1941 maaottelumarssia sekä Riitun ja tyttärensä Martan tekemää kerjuureissua, jolloin he kulkivat saman reitin ja paluumatkan vieläpä - onnekseen - raskaiden kantamusten kanssa. Perjantaina tietokilpailtiin Taivalkosken teatterissa "voimalla seitsemän miehen". Lauantain pääjuhlassa sisätautiopin emeritusprofessori Jukka Mustonen mainitsi puheessaan kirjailija Mauri Sariolan.
  
  Tyrävaaran takana Soutunivaan menevän tien varrella sijaitsevalla Laurinlähteellä oli tarkoitus täyttää viikolla jotenkin tyhjentynyt Hennessy-pullo hiekkapohjasta pulppuavalla jääkylmällä lähdevedellä virkistykseksi automatkalle. Se jäi kuitenkin haaveeksi. Aiempina vuosina kirkkaana päilynyt iso hete oli nyt vihreän liman peittämä jorpakko. Tien toisella puolen seisoi pöyhkeänä nykyaika - vedenottamon pömpeli.

• ---

  Matti Nummenpää

  13.7.2023 klo 12:40
  Ja niinhän siinä kävi, että sariolaseuran jäsen Veijo Vexi Toivanen voitti jälleen Päätalopäivien tietokilpailun. Aiheena oli tällä kertaa Vikke Nilon ihmeelliset seikkailut. Lukupiiri onnittelee!
  
  Ms - Int

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »