Lukupiiri

« aihelistaan

Susikoski ja Julma Ölkky

  • nimimerkki

    Jarmo

    20.8.2017 klo 18:56
    Onko kenellekään tietoa, kuinka valmiiksi Maurin sai kirjan ”Susikoski ja Julma Ölkky”, joka hänellä oli työn alla ennen kuolemaansa? Hän suunnitteli jopa lähtevänsä Kuusamoon varmistamaan, että ”tulee tienviitat ja kaikki kelomännyt oikein” (ref. Mauri & Me 2/2017, sivu 28). Olisihan se aikamoinen uutinen, jos kirjan liuskoja löytyisi ja ne jossain muodossa julkaistaisiin…

  • Matti Nummenpää

    24.2.2018 klo 10:09
    Sariola kuoli 9.8.1985. Hän lähetti kirjeen vähän ennen kuolemaansa Ilta-Sanomille. Hannes Markkula teki tästä jutun 12.8.1985. Etusivulla oli otsikko "Erilainen Susikoski jäi kesken". Itse juttu on otsikoitu "Mauri Sariolan testamentti: Keskenjäänyt Susikoski olisi ollut ihmisläheisempi".
    Tässä Markkula kertoo, että kesken jääneen kirjan piti olla erilainen kuin muut Susikosket. Hän suunnitteli "lämpöisempää, turvallisempaa ja ihmisläheisempää" kirjaa. Tässä kirjassa Sariola vaihtoi Kuusamon Julman-Ölkyn maisemat Sammatin kesähuvilansa luontoon ja kirjan työnimi oli "Susikoski Sammatissa".

    MS / Int


  • nimimerkki

    puttonen

    28.2.2018 klo 15:26
    Maurin viimeisen kesän kirjeistä eräs on päivätty Sammatissa 28.6.1985 ja osoitettu Seuran Hannu Holvakselle, joka oli Maurin ystävä "siten kuin eri ikäpolven ihmiset voivat keskenään olla".
    Löysin Holvaksen tekemän lehtijutun, jonka olen aikanaan tallettanut "Sammatin kuun" kansipaperin alle. Pitkän juttunsa Maurista Hannu Holvas päättää seuraavasti: "Mauri Sariolan ongelma kirjailijana oli liika ahkeruus ja kerran omaksutun ajatusmaailman säilyttäminen ajan virtauksista piittaamatta. Joskus nämäkin paheet luettaneen hänelle vielä kunniaksi.".

    Maisteri Hannu Holvas
    Seura

    HV .Huh! Kun tuli hurjien Sammatin kesäjuhlien jälkeen mieleen Heikki Asunnan runo, joka alkaa suunnilleen seuraavasti:
    Niin tyhjä maa ja autiot on huoneet
    on vieraat kellarini kuiviin juoneet
    ja leivän syöneet viime murikkaan
    ja sitten vuorollansa menneet menojaan
    vain ystäväni suru kuhkii kartanolla...

    Voi, voi, eikö tässä koskaan mitään opi?
    Mutta onhan ilo nähdä Eva Braun
    ylösnousemuksen päivänä!
    Parhain terveisin Mauri Sariola

    PS. Maailman lyhyin päiväkäsky:
    NO NYT, POJAT!
    Kenraalimajuri Aaro Pajari 29.6.1941
  • nimimerkki

    Shuh

    13.4.2025 klo 08:25
    Ihmisläheisempää, turvallisempaa ja lämpöisempää Susikoskea Mauri siis pyöritteli mielessään viimeisinä aikoinaan. Mitähän se olisi käytännössä merkinnyt ja olisiko sellainen Maurilta syntynyt? Jonkinlaista "funteeraavaa" otetta rikostarkastajan mielenliikkeisiin lupaili takakannen teksti jo dekkarissa 'Susikosken omatunto' v. 1979, vaan kovin vähäiseksi tuo mietiskely kirjassa jäi. Taisi jotain poliisityön syvimpään olemukseen liittyvää pintapuolista tuumailua parissa lauseessa olla, mutta kyllä kyseessä aika tavanomainen Susikoski-tarina kokonaisuutena oli. Mielenkiintoista olisi kyllä tietää, huomasiko Mauri tuossa vaiheessa tarvetta ylipäätään jollain tavalla syventää sankarinsa henkilökuvaa.

    Jotenkin en jaksa uskoa, että Mauri olisi kumminkaan kovin humanismin leimaamaa kirjaa pystynyt enää tuossa vaiheessa synnyttämään, ei ainakaan Susikoski-tarinana. Kyllä poliisimiehemme oli jo niin urautunut ja muotonsa löytänyt, että sellaisena hän olisi varmasti saagansa loppuun saakka taivaltanut. Mitään merkittävää uudistumista on vaikea kuvitella enää tuossa vaiheessa tapahtuvan jo siksikin, että kertomusten taso oli 80-luvulla jos ei ihan romahtanut niin selvästi heikentynyt kuitenkin. Korjausliikkeen tarvetta oli siis selvästi olemassa, mutta epäilen, että sellaiseen ei kirjailijamme olisi enää kyennyt. Jos tarinaan jokin humanismin värittämä lause tai parikin olisi löytynyt, niin se ei vielä mitään käänteentekevää muutosta saagaan olisi merkinnyt. Tuskinpa leimaavasti edes tuohon yhteen kirjaan.

    Ehkä jonkinlaista ihmisläheisyyttä Mauri uskoi löytävänsä siitä, että tapahtumat siirtyisivät Kuusamosta Sammattiin, hänelle rakkaisiin mökkimaisemiin. Jos ymmärsin oikein, niin alun perin kertomuksen tapahtumat piti sijoittaa Kuusamoon, mutta Mauri siirsi tapahtumaympäristön Sammattiin? Vai molemmissako tapahtumien oli määrä liikkua? Vaikka kukapa sen varmasti voi tietää, jos Mauri ei ehtinyt ajatuksiaan edes osaksikaan paperille siirtää, mielessään taisi vasta juonikuvioita pyöritellä? Ei ole tainnut jäämistöstäkään mitään tähän suunnittelemaansa dekkariin liittyvää aineistoa löytyä?

    Pakko on kai kyyninen olla ja todeta, että eiköhän maestrollamme ollut tuossa 80-luvun puolivälissä paras luomiskausi jo kaukana takana päin. Taiteilijaeläke tuli varmasti tarpeeseen, mutta sen turvinkaan tuskin olisi sitä kirjailijan kauan haikailemaa "suurta romaania" syntynyt. Eiköhän rahareikiä ollut sen verran jo valmiiksi, että niihin olisi tuo eläke vaivattomasti uponnut ja tuskin riittänytkään. Joten kyllä kirjoja olisi vielä varmasti useampiakin ilmestynyt, mutta tuskinpa niiden laatu olisi yleisesti ottaen juurikaan viimeisten vuosien tasosta noussut. Ei ainakaan mitä tulee Susikoski-tarinoihin.
« aihelistaan

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »

Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.
Susikoski ja Julma Ölkky