Lukupiiri

Marraskuu 2017 Nimismies on ammuttu

• ---

  Matti Nummenpää

  4.11.2017 klo 11:49
  Ylläpitäjä on muokannut tätä viestiä.

  Yle Areena
  https://areena.yle.fi/1-4275842
  
  Nimismies on ammuttu
  
  Rikostarkastaja Olavi Susikoski saa komennuksen toiselle paikkakunnalle tutkimaan nimismiehen toimia. Perillä odottaa yllätys Susikoski onkin äkkiä keskellä murhatutkimusta. Mauri Sariolan kirjoittaman kuusiosaisen jännityskuunnelmasarjan on ohjannut Aino-Liisa Raine.
  
  Rooleissa:
  Rikostarkastaja Olavi Susikoski - Kauko Helovirta.
  Maisteri Sulo Kiuru - Esa Saario.
  Poliisineuvos Pentti Heikkilä - Leo Riuttu.
  Kahvilaneiti - Rauni Ranta.
  Maanviljelijä Arvo Taavitsainen - Kaarlo Juurela.
  
  Ensilähetys: 1974.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  7.11.2017 klo 11:13
  Mukavaa kuunneltavaa. Leppoisasti soljuu tarina. Murhaajankin Maurin tuotantoa lukenut tietää melkein heti. Juoni kun on tuttu eräästä Susikoski-kirjasta. Eipä paljasteta sitä, mutta vihjataan sentään, että samasta syystä kuin nimismies on ammuttu, piti kirjassa hukuttaa kirkkoherra.
  
  Mauri on päiväkirjoissaan sitä mieltä, että Esa Saario olisi ollut Susikosken radioäänenä nyt kuultavaa Kauko Helovirtaa parempi. Olisin taipuvainen olemaan samaa mieltä. Helovirtaa on aina mukava kuunnella, mutta hänen äänensä on iloisempi, innostuneempi ja sosiaalisempi kuin etäisemmän, virkamiesmäisemmän ja kyynisemmän rikostarkastajan kuvittelisin olevan.
  
  Vaikka maurimaiset sanonnat: "Perillähän se nähdään" ja vertaukset "tulisilla vaunuilla taivaaseen menevästä Eliaasta" ovat tuttuja, niin ainakin minulle uusi, hauska sanonta löytyi majatalon emännän kuvaillessa vallesmannia naisasioissa: "Kuin vanha koira ruokakupilla - ei syö ite, mutta ei antais toisillekaan!".
  
  Kuunnelman nimestä muistui mieleen suuren elokuvaohjaajan hieno oivallus kotimaisen elokuvan loppuhuipentumana. Surmattuaan pienen maaseutupitäjän neljä konstaapelia, alkoholisoitunut ampuja kävelee naapuritaloon ja sanoo: "Soittakaa nimismiehelle!".

• ---

  nimimerkki

  PPP

  12.11.2017 klo 09:26
  ”Nimismies on ammuttu” kuunneltu ja täytyy tunnustaa, että kun aloitin kuuntelua makuuasennossa kuulokkeet korvilla, nukahdin, niin verkkaista oli kerronta eli alku ei ollut kaikkein mukaansa tempaavinta Sariolaa. Kuunnelman edetessä juttu parani. Tiivistämistä tämäkin olisi kaivannut, mukana paljon tuomaan kuunnelmien tyypillistä turhaakin ympäristön kuvailua tyyliin: ” Tuossahan tuo talo onkin”, ”Ai tuo punainen mökki tuossa orapihlajaidan takana?”. Kyse oli kuitenkin lienee ajan tyylistä ja kun Mauri sai korvauksen liuskojen mukaan, niin mikäs siinä.
  
  Kuunnelmassa tuttuja piirteitä Maurin muusta tuotannosta: jälleen ihmelaukaus ohimoon, eläkeikää lähestyvän ja virkaansa kyllästyneen nimismiehen epäillyt epäselvyydet, suhde taloudenhoitajaan, pommi moottoritilassa, kaksinnaiminen, reittä pitkin ökytaloon noussut kulkumies jne. Pommeja pystyy tekemään ja ihmelaukauksia ampumaan kuka tahansa.
  
  Pankin isännistössä istuvat kaikki jutun paikalliset henkilöt aina varatuomarista reittä pitkin vävyksi ökytaloon nousseeseen kulkumieheen asti.
  
  Täytyy kallistua nimimerkki puttosen ja Maurin itsensä arvioon sopivasta Susikoskesta. Vaikka Kauko Helovirta mielestäni yksi Suomen parhaita radioääniä olikin, oli hän turhan eloisa paremminkin yksitotisena tunnetuksi Susikoskeksi. Jo aiemminkin lukupiirissä mainittu, kuunnelman maisteri Kiuru, Esa Saario olisi voinut olla sopivampi, ellei sitten ”Jonkerin pamauksen” Susikoski, tämän kuunnelman ylikonstaapeli Grönholm Kosti Klemelä?
  Muissa rooleissa myös tunnettuja näyttelijöitä mm. Leo Riuttu, Kaarlo Juurela, Sakari Jukka, Tiina Rinne, Pentti Irjala, Pekka Autiovuori, Pekka Laiho ja Martti Järvinen. Kolme viimeksimainittua hulttioveljeksinä. Onko suunnitelma Esa Saarion haastattelusta seuran lehteen edennyt?
  
  Mielenkiintoista ajankuvaa oli myös postin kulku. Keski-Suomesta lähetetty kirje oli perillä Varsinais-Suomessa seuraavana päivänä. Miten olisi ollut nykyään, mikäli ei katoaisi matkalla?
  

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  18.1.2023 klo 10:18
  Kuuntelin tämän YLE Areenasta automatkojen ratoksi parissa erässä. Ensimmäinen Sariola-kuunnelma muuten, minkä muistan koskaan kuunnelleeni. Ei hassumpi viihdyke tutun tylsälle ajomatkalle. Ensimmäisen jakson verkkaisuus ja tarkoitukseton rupattelu aluksi harmitti, mutta seuraavissa jaksoissa meno tiivistyi. Olisikohan ollut niin, että Mauri ei jälleen ihan alussa ollut selvillä, miten tarinaa kehittelisi, ja siksi ensimmäinen kirjoitusrupeama meni häneltä tahalliseksi venyttelyksi kunnes sai lopulta juonesta kiinni. Kummallista jahkailevaa sanailua kumminkin oli alussa, kun ei meinannut millään Susikoski saada sanotuksi, minkä vuoksi maisteri Kiuru oli matkakumppaniksi värvätty.
  
  Kauko Helovirta on yksi radioäänisuosikkini, kuunnelkaapa vaikka erinomaista kuunnelmasarjaa 'Knalli ja sateenvarjo', mutta nimimerkit Puttonen ja PPP ovat kommenteissaan kyllä oikeassa siinä, että hän on ehkä hieman liian ilmeikäs Susikosken ääneksi. Mukava kuunnella, mutta ei sovi täsmälleen siihen mielikuvaan, minkä rikostarkastajastamme kirjojen perusteella saa. Kummallisen ärtyisä ja töykeäkin hän tässä on, vaikka sellainen luonteenpiirre miehestä kyllä löytyy kirjojenkin perusteella, ehkä ei ihan näin korostetusti kuitenkaan. Maisteri Kiuru on mieleenpainuvan rento hahmo, vaikka Susikoski vieressä äksytteleekin. Pekka Autiovuori taas vuosia myöhemmin oli Helovirran pitkäaikaisena mainiona parina em. 'Knalli ja sateenvarjo'-hupailussa, kumma kyllä en meinannut miehen hyvin persoonallista ääntä tunnistaa.
  
  Vaikka ei tietäisi, kuka kuunnelman on käsikirjoittanut, niin Maurihan ilman muuta mieleen nousisi. Sen verran hänelle tyypillisiä asetelmia ja vuoropuheluja löytyy. Jokunen kuuntelijaa ihmetyttävä yksityiskohtakin löytyy: missä ihmeessä kulkumies Taavitsainen oli oppinut lämpöherätteisiä pommeja tekemään? Pitäisikö vastuuntuntoinen nimismies isoa Parabellumia, ja ilmeisesti vielä ladattua sellaista, työhuoneensa seinällä roikkumassa kenen tahansa saatavilla (vaikka ei asekaappi tuolloin vielä pakollinen ollutkaan)? Kulkiko posti tuohon aikaan muka niin nopeasti, että se yleisesti oli jo seuraavana päivänä perillä? Eikö tuolloin ollut voimassa se poliisin nykyään tiettävästi noudattama tutkinnallinen periaate, että ensimmäisenä henkirikospaikalla olleiden henkilöiden tekemiset ja motiivit selvitetään ensimmäisenä, kun maanviljelijä Taavitsainen näytti jäävän tutkijoiden epäilysten ulkopuolelle heti alussa?
  
  Nimimerkki Puttonen edellä vinkkaa, että kuunnelma käytännössä perustuu tai on ainakin läheistä "sukua" jollekin Maurin kirjalle. Tutulta kieltämättä tarina monilta osin kuulostaa, mutta en millään saa mieleeni, mikä kirja on kyseessä. Susikoski dekkari kumminkin epäilemättä on. On tuosta Puttosen arvuutuksesta sen verran jo aikaa, että kun kukaan ei ole vastausta antanut, niin voinee "alkuperäisteoksen" jo paljastaakin.
  
  Mukavasti tätä kuunnellen ajomatkat sujuivat. Sen verran tempasi mukaansa, että keskittyminen herpaantui ja pari peuraa pääsi ikävästi pimeyden turvin loikkaamaan eteen eräällä korpiosuudella. Pikajarrutuksella noista selvittiin. Tällä kertaa...

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  18.1.2023 klo 12:07
  Kirja on "Minä, Olavi Susikoski".

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  18.1.2023 klo 22:49
  Ainoa kirja, jossa rikostarkastaja kertoo tapahtumista itse: "Minä, Olavi Susikoski" on Maurin kirjoja sieltä paremmasta päästä. Radiokuunnelma "Nimismies on ammuttu" on saanut kirjasta reilusti juonta ja pohjaa. Kalevi Lokkila ja Arvo Taavitsainen ovat kumpikin maanviljelijöitä, tulleet kotivävyksi vauraaseen taloon, jossa on hakkaamattomat metsät. Kummankin vaimot - Hilkka ja Saimi - eivät viehätä ulkoisella olemuksellaan, mutta kun honkia humisee sydänmailla, niin vielä niitä ollaan reippaita poikia ja katsotaan isoa kuvaa, katsotaan tulevaisuuteen!
  
  Verrattavissa tapauksissa on "suljetun paikan arvoitus", itsemurhaksi lavastettu murha ja murhan motiivina murhaajalle kohtalokkaan asian paljastumisen estäminen. Niin Lokkila kuin Taavitsainenkin ovat naineet rikkaan talon tyttären vaikka ovat jo ennestään avioliitossa. Kummallakin miehellä on asiallinen syy tulla myöhemmälle rikospaikalle: Lokkila tulee lääkärille hammassäryn vaivaamana - Taavitsainen nimismiehelle tekemään ilmoitusta kalakämpällään tehdystä ilkivallasta. Murhan jälkeen kumpikin hämää ulkopuolisia samalla - varsin ovelalla tavalla. Kirjassa kunnanlääkärin taloudenhoitaja polkee paikalle pyörällä, kuunnelmassa "nimismiehen Martta" haetaan Susikosken autolla. Heillä on avaimet, joilla päästään sisälle.
  
  Eroavaisuuksiakin on. Taavitsaisen appiukko säilyttää henkensä - Lokkilan vaimon sairas isä saa lääkkeen, joka parantaa kaikki vaivat - lopullisesti. Susikosken hienoa autoa kehutaan ja kuunnelmassa se räjähtää, mutta rikostarkastajan rauhallisesta suhtautumisesta päätellen isompi kasko on voimassa.
  
  Kuunnelman ensimmäisessä jaksossa Susikoski ja Kiuru siteeraavat Pentti Haanpäätä ja Väinö Linnaa. Sanonta "asia on jämpti" on kuulemma "Tuntemattomasta". Kohtalaisen hyvin mainitun teoksen tuntevana olisin kyllä eri mieltä. Linnan toisessa pääteoksessa Akseli Koskela on pentinkulmalaisten mielestä jämpti mies, sellainen sanansa mittainen mies. Plutoonanpäällikkönä hän ohjeistaa miehiään vallankumouksen alkumainingeissa: "Kun joudutte ihmisten kanssa tekemisiin, niin on oltava kunnollisesti, mutta asiassa jämpti.".

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »