Lukupiiri

Nyt löytyy Mauri bongauksia

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  7.12.2017 klo 03:05
  Hesari on avannut aikakoneensa, jossa löyytyy tuhansia viittauksia sanoihin: Mauri Sariola. Nimikkokirjailijamme ei todellakaan ollut turha mies!
  
  

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  8.12.2017 klo 08:38
  Kyseessä on sellainen aarreaitta , että kokeikaa nyt arvoisat ystäväni kenellä lukuoikeus on. Hakusanaoilla mauri sariola löytyi ruhtinaalliset 2386 tulosta. Suuri osa niistä pitkiäkin juttuja ajoilta jolloin nimikkokirjailijamme työskenteli Hesarin rikostoimittajana. Toki koneesta löytyy myös asiasta kuin asiasta artikkeleita, joista kohde olisi mieluiten hiljaa, mutta valtamedia on armoton.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  16.3.2022 klo 10:36
  Mauri kirjoitti varsin hyvän Susikoski-kirjan "Surma surutalossa". Uutisankkuri Matti Rönkä on ainakin toistaiseksi jättänyt "tappajan näköiset miehet" ja kirjoittanut aivan erilaisen tarinan nimeltä "Surutalo". Eikä tuo hassumpi olekaan, vaikka kirja on minulta vielä kesken. Sivuilla 140-141 Kokkosen veljekset Jukka (päähenkilö) ja Timppa sanailevat: "Timppa kielsi minua vittuilemasta, kääntämästä puukkoa automiehen kipeässä haavassa. Timppa sanoi tottuneensa Mersujen arvokkaaseen kyytiin. Toki Passattikin oli saksalainen, mutta auto oli huonosti pidetty ja kulahtanut. "Kyllähän neljäsataa tuhatta kilometriä alkaa tuntua.". Sanoin, että veljeni alkoi Saksa-ihannoinnissaan kuulostaa Mauri Sariolan kirjojen hahmoilta. "Sanotaan Aatusta mitä sanotaan, niin junat kulkivat ajallaan ja autobaanalla on hyvä ajella", matkin.".
  
  Matti Rönkä on syntynyt 1959 ja kuten huomataan, niin Sariolaakin on tullut luettua. Hauskoja koulumuistoja nousi mieleen, kun Kokkosen Jukka joutui oppikouluun päästessään tyytymään vanhemmalta veljeltä Timpalta vapautuneeseen historiankirjaan "Vuosisadat vierivät". Kovin oli tuttua myös, että Jukkaa vähän häiritsivät Timpan sivun laitoihin piirtämät hyökkäysvaunut ja kirjan uusiksi raaputettu nimi: "Vuohiparat pierivät".

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  1.4.2022 klo 11:42
  Juuri ilmestyneessä Kalle Päätaloseura ry:n tiedote- ja jäsenjulkaisussa Päätalosanomissa on useita sivuja Mauri Sariolasta. Melkeinpä on kyseessä Sariola-teemanumero. Jouko Vahtolan pitkä viiden sivun artikkeli on otsikoitu "Mauri Sariola ja Lappi". Seppo Simolan kolmen sivun jutussa muistellaan Sariolan päiväkirjateosten pohjalta "Mitä Mauri Sariola kirjoitti Kalle Päätalosta?".
  
  Lehdessä on myös Sariola-seuran entisen puheenjohtajan Seppo Simolan puhe Päätaloviikon lukijatapahtumassa 10.7.2021. Siinä mainitaan Mauri Sariola moneen kertaan ja kerrotaan Maurin ja Kallen tapaamisista niin Gummeruksen juhlissa kuin Meilahden sairaalassakin. Päätalolla ja Sariolalla on yhteisiä lukijoita. Nämä "kaksoisagentit" ovat jäseninä molempien nimikkoseuroissa.

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  11.4.2022 klo 16:22
  En sitten tullut filmiä katsoneeksi, havaitsin kyllä, että tarjolla on kotimainen elokuva ja Leo Jokela. Piti vaan mennä levittelmään tuhkaa kinoksille että aurinko paremmin puraisee. Iltapäivällä vasta luin arvion lehdestä. Näin Hesari:
  " Suomi 1957. Kyllikki Saaren murha -50 -luvun lopulla oli niin populaari tapaus, että sen pohjalta voitiin tehdä jopa komediaelokuva, joskin lopputulos oli sitten aivan onneton. Leo Jokela on kuvareportteri Takola ( Aarre Kuusama), joka tutkii kadonneen Annikki Niemen (Annikki Haahti) tapausta. Ohjaaja on Ville Salminen." Suluissa olevat nimet tulivat lukiessa mieleen.
  Hämeen Sanomat:
  "--Rikosdraamassa Taas tyttö kadoksissa (1957)Jokela esittää toimittajaa, joka jymyuutinen mielessään ryhtyy tutkimaan kadonneen naisen tapausta. Inspiraatio elokuvaan tuli Kyllikki Saaren kohumurhasta, joka muistetaan hyvin yhä. Alunperin mukana oli suoria viiteitä tosielämään, mutta ne poistettiin Valtion elokuvatarkastamon vaatimuksesta. Moinen tuntuu nykyään oudolta."
  
  Sumusta Nousee Risti ilmestyi "säällisen ajan kuluttua", 1968. Elokuvan Annikki Niemestä lukiessani tuli mieleen, että SNR:n päähenkilö taisi myös olla Annikki, olihan se.
  Mietin, mitenkähän huolella elokuva on ollut Summassa Sariolassa katsottuna ja onko filmin idea vaikuttanut SNR:n syntyyn.
  Muistan, että lukupiiri olisi kirjasta joskus keskustellut, en selaamalla löytänyt. Liekö samassa (sumu)pilvipalvelussa missä ristikin? Mielikuvani on, että innostuimme kirjaa kehumaan parhaaksi Kuusama-kirjaksi.
  Joku varmaan tietää asiasta, kertoisiko muillekin?
  
  

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  11.4.2022 klo 21:33
  Kyllä Sumusta nousee risti on ehdottomasti paras Kuusama-kirja, koskapa Älä kaikista ruusuista huoli ei sitä ollut.
  
  Taas tyttö kadoksissa! löytyy YleAreenassa ilmeisesti ihan pysyvästi, vaikkei Serambleri sitä kysynytkään. Leo Jokelan lisäksi elokuvassa esiintyivät nuori Leni Katajakoski ja poliisina Heikki Savolainen, Laineen ”Tuntemattoman” Hietanen ja television Susikoski 1960-luvulta. 1960-luvun suomalaisia TV-sarjona tuskin enää löytyy mistään.

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  12.4.2022 klo 11:01
  Sen siitä saa, kun löysästi sanailee. Tietysti piti olla, että "innostuimme kehumaan kirjaa Kuusama-kirjoista paremmaksi." Sori siitä. (Muistan, että Pikku-Myy kiipesi korkealle vuorelle ja piiloutui paistinpannun alle.)
  Sitähän ei ollut tarkoitus kysyäkään. Huonosti muotoiltu. Yritän uudelleen.
  
  Jos joku tietää tai luulee tietävänsä ko elokuvan ja SNR kirjan yhtäläisyyksistä ja asiasta aikojen kuluessa mahdollisesti esitetyistä arvioista, kommenteista tai näkemyksistä, niin kertoisiko muillekin. Olisiko Sariolan mielessä mahtanut pyöriä kymmenen vuotta aiemmin tehdyn elokuvan asetelma kun hän laittoi tutkijatoimittaja Kuusaman esittämään esimiehelle huikeaa juttuideaa?
  

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  13.4.2022 klo 23:32
  Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut viisastella Seramblerille. Sariolan Kuusama-kirjoissa on suuri laadullinen ero Sumusta nousee ristin hyväksi. Vai pitäisikö sanoa neuvostoliittolaisittain, kun Ford voitti Ladan kahden osallistujan Arkangelin rallissa, että Lada saavutti kunniakkaan toisen sijan, kapitalistisen Fordin tullessa toiseksi viimeiseksi.
  
  Anssi Arohonka on kirjoittanut hienon kirjan ”Longe rariss! Antikvaarisen kirjakauppiaan muistelmat” (Warelia 2021). Siinä hän kertoo, kuinka Mauri Sariola kutsuttiin Hämäläisen osakunnan kirjallisuuskerhon ja osakunnan reserviupseereiden yhdessä järjestämään keskustelutilaisuuteen aiheena sotakirjallisuus. Kutsu ajoittuu Suomalaisen kavaljeerin valmistumisen aikoihin. Mauri kieltäytyi kutsusta, koska ajatteli olla vielä viikon mökillä, kirjoittaa siellä yhden Susikosken ja lähtevänsä sitten ”korruptiomatkalle” Egyptiin. Osakunta sai tyytyä Arohongan mukaan Yrjö Keinoseen ja Jukka L. Mäkelään. Onkohan tilaisuus ajoitettu oikein? Lisäksi Arohonka kertoo Maurista laajemminkin, Maurin kirjoista antikvariaatista ja Maurin kokemasta arvostuksen puutteesta. Lisäksi hän kertoo Sariola-seurasta ja mainitsee Sariola-seuran, Arto Paasilinna-seuran, Kalle Päätalo -seuran ja Mika Waltari - seuran olevan suurimmat kirjailijanimikkoseurat, mutta hieman erehtyy mainitessaan niiden olevan suunnilleen yhtä suuria.
  
  Oulun yliopiston Suomen Ja Skandinavian historian emeritusprofessori Jouko Vahtola on julkaissut kolmessa eri julkaisussa lähes samansisältöisen artikkelin Mauri Sariolasta. Jo mainitun Päätalosanomien lisäksi on toisessa ketjussa mainittu Lapin kansan artikkeli tammikuulta 2020 otsikolla ”Naru kaulaan tai tukkijätkäksi pohjoiseen ” Suunnilleen saman sisältöisenä julkaistiin otsikolla Mauri Sariola ja Lappi artikkeli Jouko Vahtolan pohjoisen historiaa käsittelevässä teoksessa Pohjoisen historian lukemisto (Väyläkirjat 2021). Vaikka Suomi 24 -keskustelupalstalla väheksytään Sariola-seuraa, kirjoitetaan Maurista ihan professoritasolla.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  19.4.2022 klo 20:32
  Tulevana lauantaina 23.4 vietetään Mauri Sariola-seuran vuosijuhlaa liian lyhyen matematiikan mukaan joko 26:nnen tai 27:nnen kerran riippuen siitä, vietettiinkö vuosijuhlaa jo vuonna 1996. Tietokilpailua ei ainakaan näytä olleen, mutta 1997 on intendentti voittanut. Vuoden 2020 almanakasta (osuuspankin konttorista saatu - enää ei saa) totean, että 23.4.2020 nimipäiväänsä viettivät: Jyrki, Yrjö, Jyri, Jori, Jiri ja Yrjänä. Silloin 23.4 on ollut myös Kirjan ja ruusun päivä, Maailman kirjan päivä sekä Pyhän Yrjön päivä, partiolaisten kansainvälinen juhlapäivä.
  
  Pari vuotta vanhaa on siis tieto, mutta löytyypä uudempaakin. Seuran vuosijuhlapäivään sopivasti kannattaa vilkaista lauantaina myös Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset-lehti. Siinä lienee erään paluumuuttajan mietteitä ja uskoisin, että Sariola-seurakin mainitaan.
  
  Toisenkin muuttolinnun bongasin tänään. Ruskosuohaukka oli saapunut. Istui järven jäällä kevätauringossa, kunnes kyllästyi lokkien härnäykseen ja lähti rauhallisesti lentoon. Otti korkeutta, kaarteli aikansa ja katosi näkyvistä. Kiikaroitsijan mieleen tuli Maurin kaavailema nimi eräälle kirjalleen: "Kuin haukka taivaansineen". Siitä taisi tulla sitten ratsastaja tai kavaljeeri. Suomalainen kuitenkin.

• ---

  Matti Nummenpää

  19.4.2022 klo 21:19
  Vuonna 1996 pidettiin ainoastaan vuosikokous Helsingissä. Marraskuussa 1995 seura perustettiin, joten tässä oli väliä vain muutama kuukausi. Se oli ensimmäinen yhdistyksen perustamisen jälkeen. Vuosijuhlaa tietokilpailuineen ei silloin ollut.
  
  Intendentti on edelleen iskussa ja taistelee voitosta nuorempien haastajien joukossa. Nykyäänhän voittaja vaihtuu vuosittain, koska edellinen voittaja laatii kysymykset seuraavaan tietokilpailuun.
  
  MS - Int

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  10.3.2023 klo 20:48
  Pari tuoretta Mauri-bongausta. Eino Leinon, Onni Palasteen ja Mauri Sariolan joukkoon liittyy hieman myös Heikki Turunen sikäli, että uusimmassa teoksessaan "Simpauttajan hinta" (WSOY 2023) myös hän kirjoittaa Simo Hurtasta. Ei tosin kokonaista kirjaa, mutta mainitsee nimeltä toimittajakollegan ja lieksalaisen kapakan. Kummankin nimi on Simo Hurtta. Ravintola lienee sittemmin sulkenut ovensa.
  
  Menestysesikoisensa "Simpauttajan" (1973) henkilöhahmoja taustoittavassa uutuudessaan Turunen mainitsee Mauri Sariolan yhden kerran. Nuoret pohjoiskarjalaismiehet pohtivat pitäisikö alkaa kirjoittamaan dekkareita kuten Mauri Sariola.
  
  Muistelin, että uunituore rikostarkastaja manailee kirjassa "Sumua Susikosken yllä" heti alussa Tulilahden selvittämätöntä kaksoismurhaa, mutta hän mainitseekin, että "kolme retkeilijää murhattiin telttaansa". Kyse on siis Bodom-järven murhenäytelmästä. Jossakin kirjassa oletan Susikosken maininneen "risukasan alta löydetyistä tytöistä", joka sopisi Tulilahden tapaukseen.
  
  Tulilahden mysteerioon on tarttunut myös historioitsija Teemu Keskisarja uusimmassa kirjassaan "Tulilahti, tutkimuksia naismurhista" (Teemu Keskisarja ja WSOY 2023). Kaksi retkeilevää polkupyöräilijää on murhattu leirintäalueella heinäkuussa 1959. Tapauksessa on monia yhtäläisyyksiä kuusi vuotta aiemmin tapahtuneeseen Kyllikki Saaren murhaan. Raskaimmat epäilykset kohdistuvat "pikkurikolliseen" Runar Holmströmiin.
  
  "Kehonkieltä voi lukea monella tavalla. Kirjailija Mauri Sariola seurasi Helsingin Sanomien puolesta oikeudenkäyntiä ja myöhemmin totesi haastattelussa: "Runar Holmström oli vain pikkuvaras ja sitä paitsi tyhmä. Jos hän olisi ollut syyllinen, olisi hän ansainnut Oscar-patsaan loistavasta näyttelijäsuorituksesta." (sivu 125).
  
  "Runarin pienuus hämäsi kirjailija Sariolaa ja päivittelevää käräjäyleisöä. Runar vastasi ruumiinvoimiltaan jopa useampaa pidättäjää, vaikka nämä pääsivät yllättämään hänet." (sivu 205).
  
  Koko valtakuntaa kuohuttanutta kaksoismurhaa tutki keskusrikospoliisi ja Uudessa Kuvalehdessä 25.9.1959 Krp:n apulaispäällikkö Arvi Vainio julisti oman kuvansa ohessa: "Tulilahden rikos selviää varmasti". Tutkimusten keskiössä oli jo Kyllikki Saaren murhatutkimuksissa Isojoella mukana ollut komisario Axel Skogman. Hän sanoi 1970-luvulla eläkeläisenä: "Ellei mitään uutta ja ihmeellistä tule päivänvaloon, kuolen siinä varmassa uskossa, että Runar Holmström oli syyllinen Tulilahden kaksoismurhaan. Olen hyvin, hyvin pahoillani siitä, etten saanut tilaisuutta näyttää sitä toteen niin vakuuttavasti, että epäuskoisimmat olisivat uskoneet.".
  
  Runar Holmström hirttäytyi lakanaansa sellissään Vaasan lääninvankilassa kesken kaksoismurhan oikeuskäsittelyn 8.5.1961.

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »