Lukupiiri
« aihelistaan
Ismo Kallio
-
Matti Nummenpää
4.2.2019 klo 19:51Näyttelijä Ismo Kallio on kuollut 83 vuotiaana.
Yrjö Norta teki Sariolan "Rotat pois laivasta" -romaanista elokuvan, joka sai nimekseen "Kolmas laukaus". Pääosaan komisario Susikoskeksi Norta valitisi nuoren turkulaisnäyttelijän Ismo Kallion, jolle tämä oli ensimmäinen kokoillan elokuva.
- Kerran Mauri tuli katsomaan kuvauksia, joita tehtiin Espoon kahvituvan läheisyydessä. kohtauksessa käytettiin Mersua, joka ei suostunut lähtemään käyntiin. Sitä hinattiin ja apuna kuvauksessa käytettiin kuvattaessa myös alamäkeä. Mauri suuttui näkemästään ja taisi sanoa kaikenlaista, painokelvotontakin.
Maurin romaanihan on hyvin vauhdikas ja tapahtumarikas, siinä olisi ollut ainesta laatuluokan filmiin. Ismo Kalliota harmitti aloittaa niin kehnosti, niinkin mukavassa ja mielenkiintoisessa osassa, Susikoskena.
"Ismo Kallio, nuori, lahjakas ja joustava turkulainen näyttelijä ei kohtausten kömpelyyden takia päässyt näyttämään taitojaan. Norta on filmintekijänä jäänyt kovasti ajastaan jälkeen. Sariolan käsikirjoituksesta hän on veistänyt pois joustavuuden ja elämän." Valma Kivitie, Elokuva-Aitta.
Ismo Kallion haastattelu kokonaisuuena on luettavissa Ampiaiskesä -lehdessä vuodelta 2001 otsikolla "Paatöntä ja suunnittelematonta touhua". Haastattelun on tehnyt Raimo Jokisalmi.
MS / int -
nimimerkkiputtonen
5.2.2019 klo 00:48Ennen kolmatta laukausta Ismo Kallio ehti toimia avustavissa rooleissa kolmessa elokuvassa. Koulutoverina, miehenä tansseissa ja ensimmäisenä häävieraana, kuten herra Google kertoo. Kerran seuran tietokilpailussa "Sysmän Susikoski" laittoi levyn soimaan ja kuunneltiin miesäänen laulua jonkin aikaa. Sitten Kari Piitulainen kysyi, kuka Maurin tuotantoon liittyvä henkilö siinä lauloi. Enpä tiennyt. Hän oli Ismo Kallio ja kappale "Arabi Ahab". Taisi MS / int saada pisteen.
Eräs toinen Ismo Kallion levyttämä kappale oli nimeltään "Seiska". Nimi tuo vääjäämättä mieleen toisen, eilen joukostamme poistuneen alansa taitajan. Ismo Kalliota en koskaan tavannut. Matti Nykäsen kohtasin työasioissa. Asiallinen ja kohtelias mies.
Maurin kirjan etukannessa ollaan hautausmaalla. Kirjan nimi: "Ne viulut vasta maksoi". Takakannen teksti alkaa pysäyttävästi: "Joskus tekee mieli uskaltaa, ottaa kunnon etunoja ja painaa sumun sekaan kuin suomalainen mäkikotka.". -
nimimerkkiT H
6.2.2019 klo 20:28Joo, Matti Nykänen oli aikansa Antti Rokka. Maurikin huomioi tämän urheilusaavutuksen. Vaikei oikein ollutkaan urheilumiehiä noin yleensä? -
nimimerkkiEekki
8.2.2019 klo 19:46Salaman muotoinen arpi kuunnelma yle-areenassa. -
nimimerkkiPPP
12.2.2019 klo 06:46Kolmas laukaus YLE Teema @ Fem tänään 12.2. Klo 22.20 ja uusintana torstaina 14.2. klo 13.45. -
nimimerkkiputtonen
12.2.2019 klo 19:22Neliosainen radiokuunnelma on ihan mukava tuttavuus. Joskus Susikoskeakin esittänyt Kauko Helovirta on pienessä roolissa kertojana ja rikostarkastajan saappaisiin on hypännyt Risto Aaltonen. Onkin mielestäni lähempänä kirjojen Susikoskea kuin Helovirta.
Aikanaan "Simpauttajassa" puisia naisia veistellyt Ahti Jokinen on edennyt "puulla parempiin päiviin" esittäen nyt sahanomistajaa ja kieron koronkiskurin roolissa Olavi Ahonen on omimmillaan. Rantasuon vanhana leskirouvana on itse "Niskavuoren Heta" Rauni Luoma ja terävän konstaapelin roolissa vilahtaa Seppo "Sämpy" Laine.
Lukiessani kirjan "nuorra miessä" ensimmäisen kerran, se tuntui todella jännittävältä. Aivan yhtä hyvin tämä ei kuunnelmana - ainakaan tässä iässä - toimi, mutta ihan kelvollisesti kyllä. Oikein mukavasti on ohjaaja Keijo Komppa suoriutunut. Varsinkin, kun otetaan huomioon, että kyseessä on Susikosken vaikein juttu. -
nimimerkkiputtonen
14.2.2019 klo 15:44TV-lehdessä 7/2019 seuraava Kirsi Jääskeläisen esittely otsikolla "Ismo Kallion läpimurtorooli": Kotimaisen dekkarikirjallisuuden jämäkkä suurmies Mauri Sariola työsti 30-vuotisen kirjailijauransa aikana lähes sata romaania ja dekkaria, joista osa julkaistiin salanimellä Esko Laukko. Mittavasta tuotannosta peräti 33 kertoo rikostarkastaja Olavi Susikosken seikkailuista. Edesmenneen näyttelijä Ismo Kallion muistoksi uusintana esitettävä Kolmas laukaus perustuu Sariolan 1956 kirjoittamaan Rotat pois laivasta. Susikosken rooli oli Kallion ensimmäinen suuri esiintyminen valkokankaalla. Yrjö Nortan ohjaama elokuva kertoo murhatapauksen tutkinnasta, johon Susikoski kesälomallaan puolivahingossa joutuu. Veneellä kalastamassa ollut isäntä ammutaan, ja pikkupaikkakunnalla sopivia syyllisiä tuntuu riittävän. Vuonna 1935 syntynyt Kallio menehtyi 2.helmikuuta pitkän sairastamisen jälkeen. Hän teki pitkän uran niin Kansallisteatterissa kuin myös televisiossa ja elokuvissa. Kallio näytteli muun muassa Risto Jarvan, Edvin Laineen ja Matti Kassilan ohjaustöissä. Renny Harlinin pitkässä elokuvassa Jäätävä polte (1986) Kallio esitti vankilan komentajaa. Kallio muistetaan muun muassa Mauno Koiviston kauden presidentti-imitaatioistaan, jotka toivat hänelle lempinimen Vara-Manu. -
nimimerkkiPPP
24.2.2019 klo 13:58Salamanmuotoinen arpi kuunneltu. Verkkaista kuunneltavaa, ei kannata kuunnella yötä vasten, uni saattaa yllättää. Vanhoina hyvinä aikoina näyttelijöillä olivat persoonalliset, toisistaan erottuvat äänet. -
nimimerkkiputtonen
2.3.2019 klo 20:41Tämän päivän Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa A.P.Sarjanto käsittelee kolumnissaan "Rikosdraama kasvoi aikuiseksi" nykyisiä rikos- ja draamasarjoja ja toteaa niiden merkittävästi kehittyneen. Sarjanto kehuu rikosdraamaa "Koukussa" ja sen käsikirjoittajaa Laura Suhosta sekä pääosien esittäjiä Matleena Kuusiniemeä ja Tommi Erosta. Tommi on muuten puttosen entinen työkaveri. Sarjannon juttu päättyy seuraavasti: "Nyt vain odottelen, koska nämä lahjakkaat tekijät tarttuvat Mauri Sariolan Olavi Susikoski-hahmoon ja tekevät sille samanlaisen päivityksen kuin ruotsalaiset Martin Beck-romaaneille. Toisaalta he voivat kyllä keksiä jotain paljon, paljon parempaakin.". -
nimimerkkiMagisteri
19.2.2025 klo 08:48Kolmas laukaus löytyy vapaasti katsottavissa elonetissa. Laittakaa hakusanaksi vaikkapa Kolmas laukaus elonet. Kulttuuriteko tämäkin. -
nimimerkkiShuh
1.3.2025 klo 15:54Edellä olevassa Puttosen kommentissa viitattuun komisario Beckiin on saanut tutustua viimeisten runsaan kymmenen vuoden aikana enemmän kuin tarpeeksi. Länsinaapurissa hänen hahmonsa varaan rakennettuja tv-elokuvia on suollettu kymmenittäin: jo yksin Peter Haberin tähdittämiä leffoja on tehty viitisenkymmentä. Suomen tv:ssa niitä on nähty kyllästymiseen saakka uusintoina ties montako kertaa. Nämä Haber-versiot eivät enää pohjaa alkuperäisiin teoksiin, vanhempia kirjoihin perustuneita 60- ja 70-luvulla tehtyjä elokuvaversioita olisikin siksi taas mielenkiintoista nähdä pitkästä aikaa.
Olen aikoinani koko Beck-kirjasarjan lukenut, jotkin osat pariin kertaankin. Sen elokuvapäivitys (ja tarkoitan nimenomaan näitä Haber-leffoja) on osin onnistunut, osin ei. Suureksi onnistumiseksi on laskettava, että elokuvista on riisuttu se marxilaisuuteen pohjaava yhteiskuntakritiikki, jota Sjöwall ja Wahlöö kirjoissaan varsin naivilla ja alleviivaavalla tavalla viljelivät. Niissä ei myöskään ole taustalla sitä yksipuolisen kriittistä ja ymmärtämätöntä asennetta poliisityöhön, johon nojaten kirjailijapari mielestäni jopa vastenmielisellä tavalla pyrki tekemään poliisiorganisaatiosta ja sen toiminnasta kaikin puolin epäonnistunutta ja naurettavaakin. Vain Beck tiimeineen edusti jonkinlaista järkevyyttä ja humanismia tuossa organisaatiossa. Monin kohdin tuntuu, että rikolliset saavat noissa romaaneissa enemmän ymmärtämystä ja ja jopa hyväksyntää osakseen kuin virkavalta. Kirjoittajapari aloitti Pohjoismaissa nyttemmin niin yleisen poliisiromaanien tyylisuunnan, jossa poliisien yksityiselämä ja yhteiskunnalliset ongelmat ja kehityspiirteet nostetaan tarinan keskiöön itse rikoksen selvittämisen ohella.
Pahin moka näissä Haberin tähdittämissä "päivitetyissä" Beckeissä on minusta se, että niistä puuttuu monia keskeisesti romaaneissa ja muistaakseni myös vanhemmissa elokuvaversioissa esiintyviä hahmoja. Itse asiassa Gunvald Larssonia lukuun ottamatta puuttuu koko Beckin ydintiimi: Beckin paras ystävä Lennart Kollberg, ehkä kollegojensa hieman aliarvostama pohjoisruotsalainen Einar Rönn ja muistihirmu Fredrik Melander. Jokainen näistä oli omanlaisensa persoona, jokaisella oli oma roolinsa rikosten selvittelyssä ja jokainen mielestäni olisi ansainnut siksi paikkansa uusissakin elokuvaversioissa. Ronskiotteisesta ja tylystä Gunvald Larssonista tuli Haber-leffojen myötä katsojien suursuosikki, mutta ei hän kirjoissa niin keskeinen hahmo ole lainkaan kuin mitä hänestä elokuvissa tehtiin. Onnistunut joskin romaaneista puuttuva lisä henkilögalleriassa on naiskonstaapeli Lena Klingström, jota onnistuneesti tulkitsi pitkään suomalaissyntyinen näyttelijä Stina Rautelin. Erinomainen tyyppi on niin ikään täysin elokuviin luotu Beckin omituinen naapuri Valdemar, joka säännöllisesti ilmestyy parvekkeellaan työpäivän päätteeksi rentoutuvan komisarion seuraksi pummaamaan ryyppyä ja tarjoamaan uskomattomia tarinoita ja elämänviisauksiaan - elokuvien lähes ainoa huumorihetki siis.
Miten sitten onnistuisi Maurin tuotannon "päivittäminen" elokuviksi? Onhan tästä lukupiirissämme aiemminkin mielipiteitä vaihdettu, eikä minulla mitään selvää "reseptiä" tietenkään asiaan olekaan, muutama mielipide toki. Tapahtumia ei välttämättä tarvitsisi tuoda tähän päivään, joskin sillä menettelyllä luultavasti säästettäisiin melkoisesti tuotantokuluja. Kenties tuollainen siirto myös puhuttelisi paremmin valtaosaa tämän päivän tv-yleisöstä, sen verran paljon aikaa on jo maestromme kirjallisesta tuotannosta ehtinyt vierähtää. Susikosken tueksi olisi joka tapauksessa luotava 2-4 alaisesta koostuva työryhmä, ei kukaan tosiasiassa vakavia rikoksia yksinään ratkaise, eikä tiukasti yhden päähenkilön ympärillä pyörivä ja häneen keskittyvä tarinointi varmaan riittäisi katsojien mielenkiintoa pitkään pitämään ylläkään. Poliisien yksityiselämän käsittely olisi minimoitava, ei kokonaan poistettava mutta rajattava niin, että siitä ei muodostuisi itse rikoksen ratkaisun veroista juonikuviota. Kuten olen jo aiemminkin todennut, en oikein jaksa uskoa Susikoski-dekkareista kovin monin taipuvan täyspitkäksi elokuvaksi; tunnin mittaisia tv-sarjan jaksoja niistä saisi sen sijaan hyvinkin. Kunhan rikostutkijoiden määrää lisättäisiin, eikä kaikin paikoin olisi haitaksi lisätä hieman tapahtumien vauhdikkuuttakin. Ja tärkeää olisi myös, että sarjan jaksoilla olisi jonkinlaista edes löyhää jatkuvuutta ja liitäntää toisiinsa, vaikkapa vain henkilöhahmojen kautta, mitään useampaa jaksoa yhdistävää juonikuviota en silti lainkaan kaipaa. Tuon jatkuvuudenhan Mauri harmillisesti Susikoski-saagastaan täysin unohti - luultavasti kuitenkin ihan tarkoituksella ja tahallaan.
Osallistu keskusteluun
Roskapostin esto ei onnistunut. Ole hyvä ja yritä uudelleen.