Lukupiiri

Syyskuu 2019, Lauri Törni

• ---

  Matti Nummenpää

  1.9.2019 klo 10:04
  Lauri Allan Törni (vuodesta 1954 Larry A. Thorne; 28. toukokuuta 1919 Viipuri – 18. lokakuuta 1965 Kham Ducin alue, Vietnam) oli kolmen maan armeijassa palvellut suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari. Hän palveli Suomen armeijassa kapteenina, kansallissosialistisen Saksan Waffen-SS-joukoissa 1941 Untersturmführerinä ja 1945 Hauptsturmführerinä (kapteeni) sekä Yhdysvaltojen armeijassa kapteenina vuodesta 1960. Näin Törni tuli elämänsä aikana saavuttaneeksi taistelukentillä kolmen eri maan armeijassa kapteenin arvon. Hän kuoli helikopterionnettomuudessa Vietnamin sodassa ja hänet ylennettiin kuolemansa jälkeen postuumisti Yhdysvaltain armeijan majuriksi.
  United States Army Special Forces nimesi Törnin vuonna 2010 1. rykmentin kunniajäseneksi. Joulukuussa 2006 Törni valittiin Suomen Sotilas -lehden lukijaäänestyksessä rohkeimmaksi Mannerheim-ristin ritareista. Ruotsalainen metalliyhtye Sabaton on tehnyt laulun "Soldier of 3 Armies", joka kertoo Lauri Törnistä.
  Lähde: Wikipedia
  
  MS / Int.
  

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  8.9.2019 klo 10:40
  Lauri Törni on yliarvostetuimpia Mannerheim-ristin ritareita. Hänen maineensahan alkoi kasvaa, kun tasavallan presidentti Mauno Koivisto kertoi palvelleensa Törnin konepistoolimiehenä. Törnin katoaminen lisäsi legendaarista mainetta.
  
  Vaikka Törni oli sotilaana ammattimies, mistä kertoo Törnin siirtyminen ensin Saksaan ja sitten Yhdysvaltoihin? Ei ainakaan suuresta isänmaallisuudesta. Mikä olisi Törnin kohtalo Nyky-Suomessa?

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  10.9.2019 klo 11:36
  Magisterin esittämät kysymykset ovat niin syvällisiä, että en yritäkään etsiä niihin vastauksia..
  Sen sijaan laitan tähän tuoreen bongauksen pienenä sanaleikkinä. Helsinkiläisten mainitaan joskus elelevän omassa kuplassaan ja tosiaan "omasta kuplastaan" morjestelee Maurikin eilisen Ilta-Sanomien sivulla 2 "50 vuotta sitten 9.9.1969" ja vakuuttelee ettei ole Esko Laukko, joka voi Maurin mielestä olla vaikka Kekkonen!
  
  No, "kupla" tuskin tässä tapauksessa on Maurin oma, sillä vekselivedollahan Maurin autot tapasivat kulkea. Lienenkö sitten tunnistanut automerkin oikeaksi, sen voinee intendentti automiehenä tarkastaa ja kenties siirtää kuvankin näille sivuille. Mikäli kyseessä onkin MB, BMW tai jopa BMV, niin silloin tämä juttuni on täyttä roskapostia, josta varoitellaan.

• ---

  Matti Nummenpää

  11.9.2019 klo 19:46
  Ilta-Sanomien koko juttu oli:
  
  "Esko Laukko voikin olla Kekkonen!"
  Vaikka Norjan pääministerin jatko on uunituore uutinen, lukijan katse löytää taatusti päivän kuumimman lukujutun.
  Leena Salminen Haastattelee epäilyttävän vaatimatonta Mauri Sariolaa, jonka väitetään olevan myös salapoliisikirjailija Esko Laukko:
  - Minä EN OLE Esko Laukko, vannoo Mauri Sariola.
  - Laukko matkii minua kuten nyt nähtävästi on matkinut Bill S. Ballingeriakin. Mutta hän kirjoittaa paremmin kuin minä. Jo tämä riittää minusta todistamaan. etten ole Laukko.
  - Luulen, että Laukko on joku korkeassa asemassa oleva julkisuuden henkilö, kuten Kekkonen, Simojoki tai Virkkunen.
  
  Mitä tulee jutun kuvituskuvaan, niin ei Maurilla enää 1969 varmaankaan ollut kuplaa, mutta 1961 oli. Tästä löytyy mainio kuvaus Suruton Sariola -kirjan sivulla 44 alkavassa luvussa Elämäni pöllisavotta. Tosin kuvakin on niin epäselvä, että siinä voi vilkutella Simojoki tai Virkkunen. Sitävastoin tässä kuvassa on varmasti Sariola ja kupla. Kuva on otettu hänen lapsuuskotinsa, Kosken koulun, myöhemmin Mauri Sariolan koulun pihalla. Valkoinen rakennus taustalla on Kosken Koulu. Jos etuseinää näkyisi vähän enemmän, siinä näkyisi paikka jossa nykyisin on Mauri Sariolasta kertova laatta.
  
  MS / Int.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  13.9.2019 klo 16:24
  Törni astui varusmiespalvelukseen vapaaehtoisena ja sai valita palveluspaikakseen kotimaakuntansa alueella Kiviniemen kasarmilla olevan Jääkäripataljoona 4:n. Siellä hän palveli konekiväärikomppaniassa ennen aliupseerikoulua. Huvittavalta kuulostaa, että myöhemmin elämänsä aikana kolmen maan armeijassa kapteeniksi kohonnut sotasankari komennettiin aliupseerikoulun jälkeen - eläinlääkintäaliupseerikurssille!
  
  Metsätyömiehenä ennen armeijaa työskennelleen Kalle Päätalon sijoittamista keittiömieheksi on joskus ihmetelty. Kalle kun oli väkivahva pioneeri, joka osasi käyttää puukkoa, sahaa ja kirvestä. Lapsuudessa nälkää nähnyt vielä kasvava nuorukainen pyrki kuitenkin itse keittiöpossuksi varmistaakseen päivittäisen energiatarpeensa. Soppatykkiä ehti suuntailla myös Lauri Törni - Talvisodan alkaessa hänet määrättiin talousaliupseeriksi.
  
  Törnin sotilasurasta on kirjoitettu paljon ja varmasti tullaan jatkossakin kirjoittamaan. Kortensa kekoon kantoi myös Mauri Sariola kertoen Törnistä teoksessaan "Marskin ritarit" otsikolla "Lakki kallellaan - vaikka vihreä baretti". Seitsemän sivun näppärä tarina siten kirjoitettuna, että näkökulma on "sotasairaalan päällikkölääkärin". Toinenkin yhteys Laurin ja Maurin välillä löytyy. Jukka Tyrkön teoksen "Lauri Törnin tarina" (Alea-Kirja Oy, 1982) kannessa on SA-kuva kolmesta sotilaasta ja kuvateksti kertoo: "Silloin joskus ja siellä jossakin. Oikealla luutnantti Holger Pitkänen, keskellä Mannerheimristin ritari, luutnantti Lasse Törni ja vasemmalla "vieras mies" kapteeni Pentti Railio.".
  
  Vieras mies ei tullut taloon vaan käveli Lapin sodassa saksalaisten puolelle esiintyen myöhemmin Norjassa jonkinlaisena agenttina "miljoonia markkoja" matkalaukussaan kanniskellen. Ruudinsavun hälvetessä Pentti Railio ilmestyi pankinjohtajaksi Helsinkiin. Kirjailija Sariola mainitsee "Bulevardin punapään" useasti päiväkirjoissaan ja poikkeuksetta ihailevassa sävyssä. SS-joukoissa taistellut pankinjohtaja yhdisti suurpiirteisesti "Laguksen radistiupseerin" pienet tilkkutäkit isoksi lakanaksi.
  
  Vähemmälläkin päätyy Maurin kirjoihin sankariksi: Osmo Rajala, pankinjohtaja ja entinen SS-mies kumoaa viskiä tutun kirjailijan Jussi Virvan kanssa romaanissa "Punainen laituri". Tiettävästi Pentti Railio kuoli loistoveneensä tulipalossa. Ajankohtaa en tiedä, enkä ole löytänyt miestä suomalaisten SS-vapaaehtoisten nimiluettelostakaan edes syntymäajan perusteella. Salaperäinen on mies. Pitänee toistaiseksi tyytyä Maurin luonnehdintaan hänestä: "Melkoinen mies tuo punapää Railio. Jos mies istuu yhdeksän kuukautta yksinäissellissä ja sen jälkeen lukee itsensä valtiotieteen maisteriksi ja hankkiutuu legendaariseksi pankinjohtajaksi, niin jo! Muistanpa hyvin, mitä hän aikanaan sanoi "Punaisesta laiturista": "Hyvä kuvaus, mutta yhtä naista en niin kauan piirittäisi." (Päiväkirjamerkintä 9.5.1968 "Parempi kerta rutina kuin ainainen kitinä).

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  14.9.2019 klo 14:27
  Pentti Railion muistokirjoitus oli Helsingin Sanomissa 19.10.1976. Mies oli kuollut 16.10. Tieto löytyy Hesarin aikakoneen kautta etsittynä. Aikakone ja mahdollisuus lukea vanhoja lehtiä onkin ainoa syy, miksi yleensä enää tilaan Hesaria, tosin vain viikkolehteä.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  14.9.2019 klo 22:17
  Kiitos Magisterille asiatiedosta. Katsoin "Sammatin kuusta" miten Mauri on päiväkirjassaan pankinjohtajaystävänsä poismenoon suhtautunut. Ei mitenkään. Ei sanallakaan. Tosin ei ole tiedossa kuinka tarkasti Maurin päivittäiset päiväkirjamerkinnät Reijo Ikävalko on kirjan sivuille toimittanut, mutta koko loppuvuonna 1976 ei Pentti Railiosta ole mainittu mitään. Muistokirjoituksen Hesarista Mauri on melko varmasti huomannut, mutta 19.10 hän iloitsee Kokoomuksen rynnistämisestä kunnallisvaaleissa ja kertoo äänestäneensä Marjatta Väänästä.
  
  Tuli mieleen aikaisempi tapaus (4.2.1975), jolloin Mauri mainitsi lyhyesti ja ohimennen aiemmin kovasti fanittamansa Erich Kempkan kuolleen. Seuraavassa lauseessa hän jo hekumoi Miss Suomi-kisojen "säihkyvän näköisillä tytöillä". Anne Pohtamo siinä voitti ja kruunattiin myöhemmin peräti Miss Universumiksi.
  
  Kenties Mauri vain noudatti näissäkin tapauksissa jossakin mainitsemaansa ohjettaan: "Mikä on mennyt, se on mennyt ja on suden suussa eikä sitä tuo takaisin ruikutus eikä marina.".
  
  

• ---

  Matti Nummenpää

  29.9.2019 klo 07:36
  Ylläpitäjä on muokannut tätä viestiä.

  Eipä ole Railion kuolemasta mainintoja alkuperäisessäkään päiväkirjassa.
  
  Pankijohtajan 50 vuotispäivästä on päiväkirjamerkintä 18.12.1968 : Siinähän vanha mukava Railio hymyilee omaleimaiseen tapaansa. Lähetin sähkeen ja toivotin vetävää laitamyötäistä. Reijo Ikävalkon koosteessa on myös: Pankinhohtaja Pentti Railio täytti 18.12.1968 50 vuotta. Mauri leikkasi HS:n syntymäpäiväjutun päivkirjaansa.
  
  Tämä juttu on seuraava:
  
  50 vuotta täyttää pankinjohtaja, valtiotieteen maisteri Pentti Railio Helsingissä, Jossa hän on myös syntynyt. Hän on tullut ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta lyseosta 1938, käynyt kadettikoulun 1940-41 sekä valmistunut valtiotieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta 1952. Kansallis-Osake-Pankin palvelukseen hän tuli 1947 ja toimi aluksi prokuristina pankin pääkonttorin ulkomaanosastossa. Helsinki-Bulevardin konttorin esimiehenä hän on toiminut sen perustamisesta lähtien eli v:sta 1951. Hän toimii useiden yhtiöiden johtokuntien jäsenenä ja tilintarkastajana.
  
  MS / Int
  
  
  
  
  
  
  
  
  

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  26.11.2019 klo 19:59
  Vielä tuosta salaperäisestä "Bulevardin punapäästä", pankinjohtaja Pentti Railiosta. Vaikuttaa vahvasti siltä, että hänestä tuli SS-mies vasta syksyllä 1944, kun loikkasi Lapin sodassa saksalaisten puolelle ja sai siellä SS-Hauptsturmfuhrerin arvon. Railio oli ennen loikkaustaan kapteeni ja näyttäisi siten olevan korkea-arvoisin Lapin sodassa asepukua vaihtanut suomalainen. Hän oli jopa kadettikoulun käynyt ammattisotilas ja ylennyt sotien jälkeen reservissä majuriksi..
  
  Pentti Railio on joidenkin lähteiden mukaan palvellut JR 33:ssa 19.6.1941 - 13.10.1944 eli siihen saakka, kun katsoi hyväksi vaihtaa puolta. Kaukasukselle "Terekille ja takaisin" hän ei ole SS-divisioona Wikingin joukoissa edennyt eikä häntä löydy suomalaisten SS-vapaaehtoisten luettelosta nimen eikä syntymäajan perusteella.
  
  "Punaisen laiturin" pankinjohtaja Ossi Rajala saattoi hyvinkin olla SS-miehenä Rostovissa ja huutaa apua kun "kymmenkunta venäläisakkaa kävi kimppuuni kun makasin haavoittuneena sorakasaksi romahtaneen talon vieressä" (sivu 56), mutta hänen esikuvaltaan muuten vaikuttava "Bulevardin punapää" ei siellä ole ollut.

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  15.12.2019 klo 07:31
  Kannattaa kuunnella YLE areenasta Elämäkerran takana: Lauri Törni. Dosentti Oula Silvennoinen kertoo siitä, miten kuva Lauri Törnistä on muuttunut vuosien varrella ja kohonnut lähes myyttisiin mittoihin.
  
  Itse olen huomannut, että Törni liitetään lähes väkisin kaikkiin mahdollisiin Mannerheim-ristiyhteyksiin, nyt viime vuosina ainakin teoksiin Martti Peltomaa: Sissiritarit (Amanita 2014) ja Heikki Lehtonen: Sodassa kuolleet Mannerheim-ristin ritarit 1941 - 1945 (Minerva 2019). Molemmat ovat ilman Törniäkin tutustumisen arvoisia teoksia.

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  2.3.2020 klo 19:26
  Pidettiin veljeskunnan viinehtimön labrassa viisastenkerhoa. On hankkeilla tärkeä aluevaltaus. Kunnioitettu prelaattimme, pienen seurakunnan kirkkoherra emeritus kertoi kirkkonsa luottamuspyhien kysyneen, että saiskos teiltä kunnon ehtoollisviiniä. Ajatushan kohahdutti. Pitäisi olla sopivan muhevaa mummojen suuhun ja samalla tulisi tuotteesta löytyä potkua pappaosaston makumieltymyksien takia. Sen verran toki vaan, että Tunturilla kotionsa pääsevät..tästä me kokoustettiin. Ensi-ilta olisi jo pääsiäisenä, että molekyylimaakareilla on loppuhionnassa kiirettä. Lupaavia eriä on jo ollut useita kokeilussa. Emeritus tykkäsi.
  
  Mitäpä tämä Törniin?
  Sitä vaan, että kyllästyin atomien valensseihin kun en mitään kemiasta tajunnut, ja otin käteen päivystäjän pöydällä ajelehtineen aikakauslehden. Lehti avautui erään kirja-arvioinnin kohdalta. No joo, taas jotain Marskin ritareista, paljonhan heistä on kirjoitettu ja osin ihan syystä. Olin jo kääntämässä sivua. Sattui siinä kuitenkin katseen alle tekstin palanen. Kävi kuin sille Runebergin kuvaamalle ylimieliselle ylioppilaalle, joka löytämästään vanhasta resukirjasta luki savolaisten urhojen sotatöistä: Jag läste en rad, läste två, mitt hjärta började att slå.
  On tehty jälleen kirja Lauri Törnistä.
  
  Kirja on nimeltään "Mannerheim-ristin ritari, vihreiden barettien sankari" Readme.fi, Helsinki, 2019 . Tekijä on Vanhassa Raumassa asuva Kari Kallonen. Hän on monipuolinen kulttuurihenkilö, toimittaja, tutkija, tietokirjailija, musiikkituottaja, säveltäjä...eikä tässä vielä varmaan kaikki.
  Hän tehnyt yhdessä Petri Sarjasen kanssa Lauri Törnistä kolmiosaisen elämäkertasarjan (1997-1999)
  Se tekstinpala, joka sai syömmeni lyömään menee näin: "K. on tutkinut arkistoja, joista on löytynyt uutta ja ennen esillä olematonta aineistoa. Tämä aineisto puhdisti lopullisesti Törnin maineen kahden dosentin mustamaalaukselta ja tietojen vääristelyltä. Herrat dosentit olivat omissa kirjoituksissaan päättäneet Törnille väärän syntymäajan ja kuolinpaikan..."
  Kallosen kirjan mukaan näiden kirjoituksissa oli myös paljon muitakin virheellisyyksiä.
  
  Arvioinnin laatija mainitsee Kallosen olleen mukana sinä retkikunnassa joka lopulta löysi helikopterin tuhoutumispaikan. Törnin käyttämä konepistooli pystyttiin identifioimaan Suomen Keskusrikospoliisissa.
  
  Arviointi on laaja. En ryhdy siteeraamaan lähemmin. Jos on mielenkiintoa, niin ostamaan.
  
  Siitä asiasta muistan kuulleeni, että venäläiset lupasivat jatkosodan loppuvaiheissa Törnistä kolme miljoonaa suomenmarkkaa.
  Pirteä uutinen on kuvaus Lasse-pojan itsepäisyydestä. Hän ei koulussa laulanut edes uhattuna luokalle jäämisellä. Ille faciet!
  Kirjan lopussa on luettelo kunniamerkeistä. Lähdeluettelo on myös mittava. Erityisen arvokkaana kirjoittaja pitää luetteloa Törnin jääkäreistä aikavälillä 3.12.1943 - 15.11. 1944.
  
  Kannessa on kuulemma hieno kuva nuoresta kapteenista. Nimi on painettu kultakirjaimin.
  Arvioinnin lopussa seisoo: Kirjan luettuaan voi vain todeta "kunnia sankarille"
  Ne kuusi mustaa hevosta tykin lavetin edessä antoivat majurille (post mortem) hyvän kyydin.
  
  Arvioitsijan nimi ja tekstin juurevuus muistuttaa eräästä nuoruusaikaisesta tuttavuudesta. Sopisi olemaan veikkonen, jonka kanssa kilvoiteltiin useinkin sitä, kuka saa isopistoolin piipun pidettyä juuri laukaisuhetkellä(se näet riittää, sanoi Ukko-Pekka) oikeassa suunnassa, laukauksesta toiseen, vaikkapa 60 kertaa peräkkäin. Saattoi kehveli minut häpeämään kerta toisen perään. Kehittyikin itse sitten hyvälle kansalliselle tasolle. Minä en.
  

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  30.3.2020 klo 18:53
  Sain karanteenilukemiseksi kaverilta lainan. Mainitsen asiasta tällä Törni-palstalla, kun sekä kirjassa että täälläkin kaksi salamaa iskee tulta ja Törnikin mainitaan.
  Kirja on nimeltään Kiitoskortti Hitleriltä. Tekijät Jari Vilen ja Markku Jokisipilä. Minerva 2020. Jokisipilä on tunnettu tutkijana, Vilen muuten tunnettu.
  Kyseessä on SS-Rottenführer Jorma Laitisen(1918-1999) päiväkirjojen (1941-1943) saattaminen kirjaksi ja sitominen väliteksteillä vapaaehtoisjoukon vaiheisiin ja kyseisen ajan Suomen ulko- ja sotilaspolitiikkaan.
  Kannattaa lukea, jos vielä ei.
  Laitinen on tehnyt kulttuuriteon. Päiväkirjat ovat lähes päivittäistä muistiinmerkintää, aidon oloista kerrontaa. Voisi sanoa tyyliin " mitään siitä salaamatta, sitä mitenkään muuttamatta jne", no, mistäpä me sitä tiedämme... Mahtavaa, että tekstit on kirjoitettu, ovat säilyneet ja nyt tutkijoille annettu.
  Muistiinpanoissa on sisältöä. Laitinen oli ylioppilaspoika kulttuurikodista, osasi saksaa ilmeisen hyvin. Nämä olivat hyviä eväitä asioiden ymmärtämiseen ja muistiin merkitsemiseen. Joku voi luettuaan tuumata, että ohhoijaa, perin puuduttavaa. Juu, onhan siellä päiviä toistensa kaltaisia. Sellaista sota on, kai. Välillä kyllä ammutaan ja pommitetaan kovasti. Kuraa on ja välillä kylmä. Laitinen haavoittuu, mutta toivutetaan. On myös viiniä, laulua ja on naisiakin.
  
  Tekijöiden oheistekstit antavat hyvän tiivistetyn käsityksen suomalaisen SS-vapaaehtoisjoukon perustamisesta, toiminnasta ja lakkauttamisesta. Vastaus kysymyksiin "mitä-miten-miksi hemmetissä" selviää.
  Alaotsikko voisikin olla "Suomalaisen SS-pataljoonan kehitys diplomaattisesta tarpeettomuudesta ulkopoliittiseksi rasitukseksi."
  
  Niin, siitä kiitoskortista on kirjassa kuvakin.
  

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  6.8.2021 klo 13:01
  Lauri Törnistä muodostuu hänestä kirjoitettujen kirjojen perusteella aika arvoituksellinen kuva. Erittäin rohkea ja epäilemättä tehokas sotilas, jonka henkisestä tasapainosta voidaan kyllä olla perustellusti useampaa mieltä. Kuvaava on eräässä teoksessa hänestä annettu luonnehdinta: "sodan vammauttama mies". Eikä kyse ole fyysisestä vammasta... Eivät tainneet esimieskyvytkään olla loppujen lopuksi kovin kummoiset, ainakaan hänen miestensä muistelujen mukaan, presidentti Koivistokin totesi, ettei hän muista heitä oikeastaan johdetun ollenkaan. Muistaakseni Törni muuten yritti SS-joukkoihin heti alkuvaiheessa ja pääsikin koulutukseen saakka, mutta potkittiin sieltä pois, kun saksankieli ei mennyt "nuppiin" vaaditulla tavalla. Sodan loppuvaiheessa SS-joukkoihin pääsyn rima oli sitten jo niin alhaalla, että rekrytoituminen onnistui. Kovin suuresta arvostelukyvystä ei tosin ollut kyse, jos ulkomaalaisena vielä tuossa vaiheessa hakeutui ao. joukkoihin. Mutta mikäli tieto Maurin kaverin Railion samanlaisesta siirtymisestä SS:ään sodan viime metreillä pitää paikkansa, ei ilmiö ollut täysin ainutlaatuinen.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  8.8.2021 klo 10:37
  Maurin kaverin kapteeni Pentti Railion (reservissä majuri) siirtymisestä saksalaisten puolelle kerrotaan mm. Niilo Lappalaisen teoksessa "Vaarallisilla teillä - viimeiset suomalaiset SS-miehet" (WSOY 1988). Hänen mainitaan olleen eversti Arvi Kurenmaan komentaman JR 33:n 10.komppanian päällikkö loikatessaan.
  
  Mannerheim-ristin ritareista kirjoitetaan edelleen paljon. Vuonna 2019 on ilmestynyt kirja ainakin kolmesta ritarista. Harri Mustonen on kirjoittanut lentäjäritareista: "Hävittäjäkomentaja Eka Magnusson" ja "Kohtalona taivas". Jälkimmäinen kertoo ritari Lauri Nissisen tarinan. Erkki K. Laitisen teos on nimeltään "Marskin ritari Honkaniemi, miljoonalinnake ja muut sodan ihmeet". Ritari Toivo Honkaniemen lisäksi kirjassa kerrotaan mm. Talvisodan Marjapellonmäen taisteluista ja ns. "Mannerheim-linjan" linnakkeista, jotka menetettiin viholliselle. Vieläkin tuoreempi teos on Jukka Kyöstin "Jääkärikenraali Antero Svensson 1892-1946 Mannerheim-ristin ritari 5" ja Jarkko Kempiltä on tulossa syksyllä "Arvi Liikkasen sotatie - Mannerheim-ristin ritari 114". Marskin ritareita oli 191. Ainakin 60 heistä on joko kirjoittanut muistelmansa tai joku toinen on kertonut heidän tarinaansa kirjallisessa muodossa.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  13.4.2024 klo 12:14
  Kirjailija Jarkko Kemppi kirjoittaa teoksessaan "Mannerheim-ristin ritarit sodan jälkeen": "Vuonna 2017 Törnin nimi nousi esiin uudessa yhteydessä. Osasto Lauri Törnin perinnekilta toteutti yhdessä alkoholivalmistaja Pramia Oy:n kanssa hankkeen, jonka tuloksena markkinoille tuotiin Törni-viina. Sopivan alkoholin valinta oli loppujen lopuksi helppoa. Vodka oli turhan venäläistä, konjakki liian herraskaista, viski liiaksi jenkkityylinen. Viinit ja samppanjat eivät tulleet kysymykseen. Törni-viinan etiketissä on SA-kuva, jossa Törni seisoskelee kapteeni Pentti Railion ja luutnantti Holger Pitkäsen välissä. Kuva on otettu 27.heinäkuuta 1944 Tolvajärven pohjoispuolella. Kuvassa Törni nojailee Suomi-konepistooliinsa.".
  
  Tästäkös innostuin. Että Alkon viinapullon kyljessä on Maurin suosikkipankinjohtaja, joka tiettävästi korkeimpana suomalaisena upseerina loikkasi taistelutilanteessa vihollisen puolelle! Kiiruhdin paikalliseen viinapuotiin. Hyllystä ei Törni-viinaa löytynyt. Tiedustelin myyjältä, että missä on ja onko kolme soturia etiketissä? Viinaa rupesi löytymään lähiseudun myymälöistä, mutta pullojen kyljissä pasteeraili vain Lauri yksin. Jätin tilaamatta ja heräteostokset tehtyäni palasin kotiin.
  
  Asia jäi vaivaamaan ja tutkin Jarkko Kempin kirjoitusta uudelleen. Huomasin jutun yhteydessä viitteen "Ilta-Sanomat 26.5.2017". Tätä kautta selvisi, että "Bulevardin punapää", kapteeni Pentti Railio ja luutnantti Holger Pitkänen eivät alkuaankaan olleet Törni-viinapullon kyljessä vaan Lauri Törni oli yksin poimittu SA-kuvasta etikettiin heidän keskeltään. Eikä Laurikaan kelvannut Alkon hyllyille sellaisenaan vaan hänet piti ensin riisua aseista. Sotilaan työkalu, konepistooli johon Törni vasemmalla kädellään nojailee, on häivytetty etiketin kuvasta. "Valvira sanoi meille, että aseella ja sankariteolla ja miehisyydellä ei saa myydä viinaa", kertoo Osasto Lauri Törnin perinnekilta ry:n puheenjohtaja Pasi Niittymäki.

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »