Lukupiiri

007 rakastettuni

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  22.7.2022 klo 15:20
  Mauri ehti oman tuotantonsa ohella tekemään jonkin verran käännöstöitäkin. Niistä ei ole taidettu tässä lukupiirissä mitään mielipiteitä vaihtaa, joten jospa koettaisin pään avausta. Heti kärkeen on kyllä todettava, että minkäänlaista tietotaitoa en kirjallisuuden kääntämisestä omaa enkä sen tekniikkaa tunne, joten kovin amatööripohjalta ja tietämättömänä asiaa lähestyn.
  
  007 on romaanina täysin eri tarina kuin saman niminen elokuva. Ainoat yhdistävät tekijät ovat salainen agentti nimeltä James Bond ja melkeinpä sivulauseenomaisesti mainittu rikollisjärjestö Spektre, joka ei itse tarinaan kylläkään liity mitenkään, ja joka ainakin elokuvissa kulkee hieman toisin kirjoitettunakin Spectre. Lukukokemuksena romaani on kyllä jännittävä, ja se antaa Bondista koko lailla uskottavamman kuvan kuin elokuvat. Kirjassa ei pelastetakaan koko maailmaa, pelastettavaksi riittää yksi viehko nuori nainen vakuutuspetosta junailevien gangsterien kynsistä. Mutta siitä ei sen enempää. Olisi tietysti mukava tietää, mitä Mauri noin ylipäätään ajatteli tästä maailmanmaineeseen nousseesta agentista, en muista hänen näitä Flemingin tarinoita koskaan missään kommentoineen.
  
  Lähdin etsimään kirjasta "maurimaisuuksia". Siis sellaisia sanontoja, ilmaisuja ja sananvalintoja, joita voi pitää Maurille tyypillisinä. Enpä sellaisia juuri huomannut. Jossain kohdin olin kyllä aistivinani tutunomaista sanankäyttöä, mutta kyse voi olla vain odotusteni ohjaamasta luulottelusta. Montaa tällaista kohtaa en kirjassa edes havainnut. Itse asiassa tyyli oli mielestäni aika kaukana Maurin tavasta kuvata asioita.
  
  Ihmettelemään jäin ennen kaikkea sitä, missä ja milloin Mauri oli hankkinut kääntämiseen käsittääkseni tarvittavan vahvan käytännön englannin kielen taidon. Koulussa lienee hänen aikanaan ollut saksa lähes yksinomainen pitkä vieras kieli. Oliko kuitenkin jo englantikin oppiaineena? Yliopistossa hän saattoi englantia varmaan halutessaan opiskella, mutta kun sen opiskelun kanssa ylipäätään oli muutenkin vähän niin ja näin, niin mahtoiko hän kovin aktiivisesti kieliopintoihinkaan osallistua? Muistaakseni hän kyllä vietti opiskeluaikanaan Englannissa hanttihommissa jonkun kuukauden, sielläkö kieli riittävän käyttökelpoiseen tasoon jalostui? Vai oliko hänellä näissä käännöstöissä joku itseään etevämpi ja kielitaitoisempi avustaja? Vai kävikö kääntäminen saksan kautta, se lienee ollut hänen vahvin vieras kielensä?
  
  Mauri ei näistä käännöstöistään juuri mitään muistaakseni mainitse muistelmissaan tai julkaistuissa päiväkirjoissaan. Voisi helposti kuvitella, että eivät ne hänelle mikään intohimo olleetkaan. Itse tekstiä tuottamaan tottuneena muiden kirjoitelmien kääntäminen tuskin jaksoi kirjailijaamme inspiroida. Maurin luonteen ja kirjoittamistavan tuntien ei tarkka ja varmaan pakostakin hieman verkkaisempi työtahti hänelle ehkä niin mieluisaa puurtamista ollut. Mutta rahaa toki tuli siitäkin.
  
  Yhdessä suhteessa '007 rakastettuni' kyllä vertautuu Maurin myöhempään tuotantoon. Kirjassa on 209 tekstisivua, mutta varsinaiseen rikostapahtumaan päästään vasta sivulla 96. Mikään ei siihen aikaisemmin johdattele eikä lukija löydä mitään etukäteisvinkkiä siitä, mitä tuleman pitää. Joten kyllä näitä ylipitkiä johdatteluja osasivat kansainvälisesti paljon kuuluisammatkin kirjailijat kuin Mauri teoksiinsa sovittaa.

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  22.7.2022 klo 17:19
  Kyllä Sariolan käännöksistä on tällä palstalla keskusteltu. Tunnustan täällä epäilleeni kirjailijan kielitaitoa suhteessa tuohon suoritukseen. Ihmettelin, mistä tarvittava aika repien ovat nuo (useat) käännöstyöt syntyneet, miten ja millä välillä on kerrytetty tarvittava kielitaito. Yhden kirjan kääntäjäksihän on merkitty Anja Sariolakin.
  Mitään varsinaista asiaan selvyyttä tuonutta en muista tällä palstalla löytyneen. Mielestäni tulos oli vaimea ratkaisematon, samoin kuin on jäänyt (toistaiseksi?) selvittämättä "kirkonlämmittäjärunonkin" todellinen tekijä.
  
  Aiheesta voisi olla hyvä keskustella. Jospa joku vaikkapa kustantajataholta "muistaisi jotain".
  
  Kirjan kieli on mielestäni aivan kelvollista maurisuomea. Muistan myös etsineeni lukiessani edellä mainittuja "mairismeja". Mielikuvani on, että heikolla menestyksellä. Nyt en voi muiden kiireiden takia tukeutua seramblerian turvallisuussyistä kaukosijoitettuun keskusvarastoon. Muistan kyllä tehneeni kirjaan merkintöjä mahdollisista maurismeista, mutta niiden todistusvoima jäi aika häilyväksi, voisiko leikisti sanoa, indisiotasolle.
  Kun alkaa oikein muistella, epäilee itseään, mikä toki on hyvä sinänsä. Epäilys heräsi jo siitäkin, että onhan tämä nyt puheena oleva kirja se (The spy, who loved me) jossa rosvojoukko tulee autioon hotellimotelliin ja kauhistuttaa yksinäisen omistajattaren. Sitten tulee paikalle "valkealla ratsulla, jolta oli kaviosta kenkä irronnut" James Bond. Loppu onkin rutiinia.
  Hyvä kun asia tuli kaivetuksi keskustelun sedimentistä.
  
  Siis hommiin, kirjalliset arkeologit!

• ---

  nimimerkki

  Susikoski vs James Bond

  24.7.2022 klo 14:48
  Pelkästään kirjoihin tuketuen sanoisin että kyse on huippumiehistä - ja kirjoittajista. Toisin sanoen Ian Flemingistä ja Mauri Sariolasta.
  
  Siinä kun James Bond sekoilee, Susikoski ratkaisee jutun. Teksti rohkaisee hakeutumista poliisilaitoksen palvelukseen.
  
  Itse luen kirjoja vain kielillä, joilla ne on kirjoitettu. Kääntäessä kyvyt eivät riitä ja taitavat palkkiotkin olla kehnonpuoleisia?
  

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  26.7.2022 klo 11:10
  Serambler on aivan oikeassa, kyllä kyse on samasta kirjasta, jota hän muistelee. Päähenkilönä oleva nuori nainen ei tosin ollut omistajatar vaan tilapäisesti apulaiseksi palkattu motellivieras, jota koetettiin hyödyntää suunnitellussa rikosessa. Eilen muuten tuli tv:stä elokuvana tämä '007 rakastettuni', jolla ei siis todellakaan ole mitään tekemistä kirjan tarinan kanssa. Ihan hyvä Bond-leffa, mutta Bond-tytön rooliin olisi pitänyt istuttaa sivuhahmona esiintynyt upea Caroline Munro eikä kovin veretön ja ponneton Barbara Bach... no, asiaan.
  
  Olemme Seramblerin kanssa näköjään aika lailla samalla tapaa tätä Maurin käännöstyötä lähestyneet. Ja kyllä itsellänikin vahvoja epäilyksiä on siitä, että Mauri ei ihan yksinään noista käännöstöistä selvinnyt. Todisteita ei kyllä ole. Anja Sariolan esiintyminen kääntäjänä yhdessä tapauksessa muistaakseni johtui verotuksellisista syistä, siitä olen maininnan jossain lukenut. Olisiko seuran hallussa tai tiedossa esim. Maurin koulu- tai opiskelutietoja, jotta näkisi edes sen, mitä kieliä ja millaisin arvosanoin hän suoritti? Pelkästään koulutiedoilla ei luultavasti onnistunutta käännöstä aikaan saada, mutta viitettä kielitaidosta se antaisi.

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  26.7.2022 klo 13:23
  Kirjailijan kieliopintoasiaa ja opintojen antamaa kääntämiseen tarvittavaa suorituskykyä olen siis tumiskellut minäkin. Saksa oli sen ajan kieli, saksaa painettiin päähän sota-aikanaToijalassa. Tämä näkyy selvästi Maurin tuotannossa, sitaatit, henkilöt, tapahtumat. Latinaakin hän varmaan sai myös opiskella; tuotannossa taajaan lentelevät latinalauseet viittaavat tähän. Asiaa toki voi auttaa lentävien lauseiden sanakirjakin. Veikkaan silti opiskelua jo koulussa, aloittelevan lainlukijan perustiedostahan on kysymys. Olisihan Mauri päässyt/joutunut latinan alkeiden ääreen jo Hämeenlinnan Lyseossa, olisihan tuo pitänyt hoksata, lapidaariset labor improbus....Mitään suurta innostusta englannin ja ruotsin opiskeluun ja käyttöön en tuotannosta ole ollut havaitsevinani. Hän hallitsi varmaan kyllä perustaidot kummassakin.
  Jossain päiväkirjan kohdassa(?) Mauri mainitsee aloittaneensa englannin sanontojen opiskelun, dosis oli yksi päivässä. Ojasta allikkoon taisi kääntyä brittikielellä paistinpannu-teemalla.
  
  Alkoi vaivata muistikuva, että olisin joskus hankkinut (kai sitten vaan aikonut hankkia) tuon
  The Spy, who... kirjan vakoillakseni kääntäjän uskollisuutta, mutta kaiketi jäi hanke haaveeksi sittenkin. Pitäisiköhän käväistä antikvaarilta kysymässä. Nyt vaan ei ehdi vertailevaan tutkimukseen, koska kantarellit, lakat, tatit ja mustikat.

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  6.10.2023 klo 16:13
  Olemme tässä nimim. Seramblerin kanssa uskaltaneet hieman kyseenalaistaa Maurin englannin kielen taitoa. Tai paremminkin ihmetelleet sitä, missä hän ehti ja pystyi saavuttamaan ammattimaiseen käännöstyöhön tarvittavan valmiuden. Maurin julkaistuja päiväkirjoja tässä viime aikoina sieltä täältä selaillessani olen törmännyt parissakin kohdin asiaa ehkä hieman valaiseviin mainintoihin.
  
  Päiväkirjojen ensimmäisessä osassa sivulla 136 Mauri kiittelee viitseliäisyyttään, kun hän aikoinaan Kittilässä ja Norvajärvellä opetteli alustavasti englantia öljylampun valossa; sivulla 205 hän vielä toistaakin tyytyväisyytensä tästä perussanaston hankkimisesta. Ilman keskustelukumppania ja/tai äänitallenteita luulisi ääntämisen opettelun olleen melko hankalaa, jos vaikka sanavarastoa pystyikin kartuttamaan. Kiinnostusta kielen opiskeluun näytti riittäneen varttuneessakin iässä: päiväkirjojen toisessa osassa sivulla 49 mainitaan, miten hän alkoi yhtäkkiä parin viikon ajan kirjoittaa päiväkirjojaan englanniksi ja kasvatti siinä sivussa vielä päämäärätietoisesti sanavarastoaankin eläinten nimillä. Edelleen sivulla 83 mainitaan, miten hän alkoi päättäväisesti opiskella englanninkielisiä sanontoja: jokaisen päivän aluksi hänen oli tarkoitus opetella ja päiväkirjaan kirjoittaa jokin uusi sanonta. Miten pitkään tämä innostuksen puuska kesti, siitä ei selvyyttä tosin löydy. Perussanaston hallinta epäilemättä riitti ainakin välttävästi asioiden hoitoon ja keskusteluihinkin miehen lukuisilla ulkomaanmatkoilla, joten taito varmasti pysyi yllä ja kehittyikin ajan mittaan ainakin tuommoisen turistienglannin tasolla. Varmaan hän myös luki kirjallisuutta alkuperäiskielellä jonkin verran.
  
  Ilmeistä kiinnostusta Mauri siis englannin kieltä kohtaan tunsi, tarkempi syy tähän ei tosin ole tiedossa. Minään anglofiilinä kun häntä tuskin voi pitää. Vähintään kohtalainen kielipää hänellä täytyi kumminkin olla, kun pystyi ilmeisesti täysin itseopiskelun voimin tuommoisenkin taidon hankkimaan. Tietoa siitä, opiskeliko hän englantia mahdollisesti myös yliopistossa, ei ole. Eri asia sitten on, saavuttiko hän itseopiskelun avulla sellaisen kielitaidon, että kykeni sen turvin tekemään ammattimaisesti käännöstöitä. Suhtaudun siihen ajatukseen edelleen epäluuloisesti. Mitenkään epätodennäköistä ei ole, että hän noissa käännöstöissään sai apua joltain taholta.
  
  Mielenkiintoista muuten on, että saksan kieli - jota hän sentään oli useampia vuosia koulumaisesti opiskellut - näyttäytyy ainakin päiväkirjoissa hänelle vähemmän merkityksellisenä ja vähemmän käytössä olleena kuin englanti. Luulisi olleen päinvastoin. Ehkä kyse on kuitenkin vain päiväkirjojen julkaisukuntoon saattamisen yhteydessä tapahtuneen karsinnan ja valikoivuuden seurauksesta, eräänlaisesta "näköharhasta".
  

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »