Lukupiiri

Salaman muotoinen arpi

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  7.2.2023 klo 10:37
  Kuunnelma perustuu Maurin ehdottomasti parhaimpiin Susikoski-tarinoihin kuuluvaan 'Susikosken vaikein juttu' -dekkariin vuodelta 1967. Tuosta kirjasta olen mielipiteeni ilmaissut tällä forumilla jo aiemmin, joten siitä ei sen enempää. Loistoteos. Kuunnelma on tietysti jonkin verran erilainen niin kuin sen pitää jo teknisen toteutuksenkin vuoksi olla. Kirjan tasolle se ei kuitenkaan yllä, jos tuommoinen vertailu nyt ylipäätään mahdollista ja järkevää on.
  
  Kuunnelma on vuodelta 1979. Siihen nähden heti alussa esiintyvät rekiajelut ja tukkien vetäminen pitkin talvitietä hevospeleillä vaikuttavat hieman jälkijättöiseltä ajankuvaukselta. Kuusikymmenluvun lopulla varmaan vielä puunkorjuu hevosvoiminkin oli pienessä mitassa melko tavallista, mutta kyllä 70-luvun lopulla homma jo hoitui lähes poikkeuksetta koneellisesti, ainakin eteläisessä Suomessa. Oli traktoreita joka talossa, ja urakoitsijoilla metsäkoneet. On tainnut kirjailijamme ajantaju tässä kohdin hieman pettää, kuuntelija kun kumminkin sijoittaa tapahtumat omaan aikaansa ellei muuta ole aihetta olettaa.
  
  Kylmänkankean ruumiin siirtäminen ja piilottaminen löytöpaikan lähistölle koskemattomaan lumihankeen on kyllä semmoinen operaatio, että sitä en usko olevan mahdollista jälkiä jättämättä tehdä. Ja kun tuota siirtelyä vielä tehtiin ainakin pariin otteeseen. Eikä ollut tuiskua eikä lumisadetta jälkiä peittelemässä.
  
  Risto Aaltonen on jälleen ääneltään persoonallinen, kärsivällinen mutta tiukka rikostarkastaja Susikoski. Olavi Ahonen on herkullinen hahmo vanhana ketkuna koronkiskurina, jota kuitenkin sahanomistaja Rimpiläinen (Ahti Jokinen) onnistuu perusteellisesti höynäyttämään. Väistämättä vain tuosta Ahosesta nousee mieleen hänen roolinsa Uuno Turhapuron isänä - hahmona, joka on itse asiassa Uunoa itseään mehevämpi! Toinenkin Turhapuro-leffoista tuttu näyttelijä, joka vieläpä on esiintynyt niissä kaikissa, on Elli Castren, tässä rouva Rimpilänä. Valitettavan harvoin televisiossa saati elokuvissa on tämä Elli nähty, noita Turhapuroja lukuun ottamatta. Martti Pennanen vetää roolinsa nimismies Suvisena rehevästi hänkin. Huumoria tarinaan tuo Leo Riutun esittämä vanhuudenhöperö hammaslääkäri Grönqvist pienessä roolissaan. Erikoisen nautittavaa kuultavaa ja ehkä jopa koko kuunnelman parasta antia on Topi Reinikan esittämän pummin taidokas äänenkäyttö viinabassoineen, mutinoineen, kähinöineen ja omanarvontuntoisine huomautuksineen. Oma äänisuosikkini Kauko Helovirta on mukana kertojana jaksojen alussa.
  
  Merkillisen pitkään tarinassa viivähdetään Rimpiläisen lesken luona ja ihmetellään rouvan taideharrastusta ja sen tuotoksia. Mutta pääseepä Mauri tällä tavoin tuomaan esiin mielipiteensä tuolloisen nykytaiteen luonteesta ja sen tekijöistä.
  
  Loppu ei kuunnelmassa ole yhtä onnistunut kuin mitä se on kirjassa. Siinähän sahanomistaja tunnustaa moninaiset rikoksena mutta ei huomaa lainkaan, että monipolvisesta poliisitutkinnasta huolimatta mikään ei itse asiassa todista hänen syyttömyyttään tarinassa "kummituksena" esiintyvän merimiehen kuolemaan. Joten epäilys jää elämään... Hiukan keinotekoinen ja oikeastaan irrallinen lisä kertomukseen on lopussa ratkeava "vihreän paperilappusen mysteeri". Vajaa neljä tuntia tätä kuunnellessa menee, mutta voisi sen ajan turhemminkin käyttää. Näyttelijäsuoritukset ovat joka tapauksessa hyviä, eihän noista mainioista äänistä enää puutu kuin Pekka Autiovuori...

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »