Lukupiiri

Rikos Maurin tuotannossa

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  12.4.2023 klo 10:55
  Mauri oli rikoskirjailija. Ja kun tuotanto on harvinaisen runsas, niin erilaisia rikoksiakin mahtuu kirjoihin melkoinen kirjo. On murhia ja tappoja, kai kuolemantuottamuksia ja joku silkka vahinko ja onnettomuuskin; taitaa löytyä myös sellaisia mielenkiintoisia kertomuksia, joissa jo rikoksen olemassaolokin jää kyseenalaiseksi. Henkirikos tai ainakin sellaisen epäily on aina pääosassa, mutta sen sivussa löytyy vakuutuspetosta, kavallusta, murtoa, varkautta, väärennöstä ja ties mitä. Ne saattavat olla surmatyön motiivi tai jonkinlainen sivujuonne, mutta pääasiaksi ne eivät koskaan nouse. Kattavaa listaa niistä on mahdotonta pikaisesti tehdä. Niinpä lähestynkin asiaa toiselta suunnalta ja paljolti muistinvaraisesti: mitä rikostyyppejä Mauri karttoi tuotannossaan ja miten rikoksia kuvasi. Pintaraapaisuksi jää silti aineiston laajuuden vuoksi. Poikkeuksettomia ja tyhjentäviä linjanvetoja en tässä suhteessa saa aikaan, mutta joitain huomioita ja ehkä pääsääntöjäkin kyllä.
  
  Ammattimainen rikollisuus ei nouse Maurilla mitenkään vahvasti esille. Rikolliset ovat lähes aina muita kuin tämän "alan" ammattimiehiä ja -naisia. Rikoskin on yleensä ainutkertainen, tai ainakaan tekijä ei ole vastaavanlaiseen sortunut montaa kertaa. Sarjamurhaajaksi katsottavia kyllä löytyy, mutta harvoja. Raha on toki usein motiivina tekoon, mutta varsinaisesti kyse ei ole syyllisen pitkäjänteisestä "ansiotoiminnasta", vaan eteen tulleesta tilaisuudesta vaurastua epärehellisellä tavalla. Enemmänkin amatööritoimintaa siis. Tilaisuus tekee tappajan, vaikka mistään puhtaasti hetken päähänpistosta ei toisaalta useimmiten kyse olekaan. Sivurooleissa kyllä saattaa esiintyä epärehellisyyteen toistuvasti taipuvaisia laitapuolen kulkijoita, mutta eipä juuri päähenkilöissä. Naiset ovat hyvin edustettuina syyllisten joukossa, eivät toki samassa määrin läheskään kuin miehet.
  
  Järjestäytynyttä rikollisuutta ei Mauri taida varsinaisesti edes mainita missään tarinassaan. Liigat ja jengit olivat hänelle vieras rikollisuuden toteutustapa. Nykyisin jo inflaation kärsinyttä 'mafia' -sanaa hänen tuotannossaan ei taida esiintyä missään. Joissain kertomuksissa hän saattaa kyllä viitata rikoksentekijöiden taustalla häärivään 'rahamieheen', muistaakseni ainakin huumekauppaan liittyen, mutta vähissä nämä maininnat ovat. Huumekauppa ja sen ympärillä tapahtuva rikollisuus eivät mitenkään korostu tuotannossa, vaikka ei kirjailijamme sitä täysin unohtanutkaan ole. Yleensä rikoksen suunnittelija ja toteuttaja ovat sama henkilö tai henkilöryhmä. Joka tapauksessa syyllisten määrä on pääsääntöisesti pieni, useimmiten yksi henkilö.
  
  Seksuaalirikokset puuttuvat tuotannosta täysin. Ihan heti en semmoisia kumminkaan muista. Niitä ei ole sen paremmin päärikoksena kuin sivujuonteenakaan. En ihmettelisi Maurin ajatusmaailmaa ja maailmankuvaa hieman tuntien, että hän saattoi hyvinkin pitää tämän lajin rikollisuutta niin vastenmielisenä kuvattavana, että ei halunnut sitä omaan tuotantoonsa sisällyttää. En muista edes mainintaa tai viittausta tämmöisiin rikoksiin häneltä löytyvän.
  
  Vakoojatarinoita Mauri ei myöskään rakennellut. Semmoiseen rikollisuuden lajiin taitaa kyllä löytyä heikko viittaus teoksessa 'Napapiirin prinsessa', mutta siinä nyt on niin montaa eri rikostyyppiä sotkettu toivottomaksi sekasotkuksi muutenkin, että kyllä sinne yksi vakoiluepäilykin hyvin joukkoon mahtuu. Jos en ihan väärin muista, niin jossain yhteydessä Mauri lausuu peräti jotain vähättelevää tämän kirjallisuuslajin jännityskertomuksista. Sinänsä kyllä asia hieman pistää miettimään, koska Helsingin asema eräänlaisena Euroopan "vakoilukeskuksensa" Wienin ohella oli hyvin tiedossa jo 60-luvulla. Sen pohjalta olisi hyvinkin voinut saada aikaan menestysromaanin. Vaan oliko niin, että koko aihe oli tuolloin jonkinlaisen itsesensuurin peitossa? Ei taida meikäläisellä vakoiluviihteellä juuri kummoisia perinteitä ollakaan.
  
  Katurikollisuus eli ryöstöt, varkaudet, pahoinpitelyt, ilkivalta jne. loistavat poissaolollaan nekin. Maurin kirjoissa tavallinen kansalainen saa kulkea öisellä kadulla turvallisin mielin ja poiketa vaikka pikkuhuppelissa nakkikioskille pelkäämättä joutuvansa pahoinpidellyksi. Olikohan 'Ja sitten oli kohiseva koski' -romaanissa kuitenkin kohtaus, jossa päähenkilö joutuu kadulla jonkin tupakkaa pummaavan huligaaniporukan uhkailun kohteeksi, mutta karkottaa nämä vilauttamalla taskussaan kantamaansa pistoolia? Muuta vastaavaa kohtausta en muista. Ei katujen turvattomuus Maurin elinaikanakaan mikään itsestään selvyys ollut, etenkin muutama vuosi heti sodan jälkeen oli pääkaupunkiseudullakin melkoisen rauhatonta aikaa tässä suhteessa.
  
  Maurin kuvaamat rikokset olivat kokonaisuudessaan melko "siistejä", kliinisiä ja pienimuotoisia. Niissä ei herkutella raadollisilla ja sadistisilla yksityiskohdilla, mikä tuntuu olevan nykyisin vastenmielinen ja lähes poikkeukseton valtavirta rikoskirjallisuudessa: mitä kammottavamman ja iljettävämmän ja luonnottomimman tappotavan keksii, sitä parempi. Ne eivät myöskään ole mitään mittasuhteiltaan uskomattomia "maailmanpelastustarinoita", jollaisia myös joka vuosi romaanimarkkinoillemme ilmestyy. Ei ole kokonaisen yhteisön olemassaolo uhattuna, saati että sankarin pitäisi kantaa huolta kansallisesta ellei peräti koko maailman turvallisuudesta. Maurin rikoksista puuttuvat tällaiset yliampuvat raamitukset, ne pysyvät siinä suhteessa uskottavissa ja maanläheisissä rajoissa. Rikoksia tekevät hänen kirjoissaan myös siinä mielessä (uskaltaisinko sanoa) "tasapainoiset ihmiset", että vain harvoin taustalta löytyy selviä persoonallisuushäiriöitä, pahoja luonnevikoja saati silkkaa mielisairautta. Epämiellyttäviä luonteenpiirteitä toki saattaa syyllisellä olla piilevän murhanhimonsa lisäksi, mutta aina ei ole sellaisiakaan Pari kertaa puhdas erehdys johtaa tekijän päästämään päiviltä aivan väärän henkilön kuten esim. teoksessa 'Susikoski ahtojäissä', mutta täysin sivulliseen henkilöön henkirikos harkitusti kohdistuu vain hyvin harvoin. Rikolliset ovat useimmiten varsin yhteiskuntakelpoisia yksilöitä muiden silmissä, jopa lähipiirinsä ja tuttaviensa arvostamiakin, tyypillisesti keskiluokkaista väkeä. Alkoholismi tai muu päihdeongelma ei näitä vaivaa, poikkeuksena tosin tulee mieleen pahasti huumekoukussa oleva nuori opiskelija, taisi olla dekkarissa 'Susikoski sulhaspoikana'.
  
  Henkirikos Maurin tapaan oli siis motiiviltaan selkeä, suhteellisen "siististi" toteutettu, lähipiirin tai ainakin tuttavien aikaansaannosta ja luonteelta ainutkertainen joskin useimmiten harkitusti tehty ja suunnitelmallinen. Maestromme ei pyrkinyt herkuttelemaan epämiellyttävillä yksityiskohdilla, eikä lukijan tarvitse kokea inhoa tai ahdistusta tarinoita lukiessaan. Ero tämän päivän kotimaisiinkin rikosromaaneihin ja tv-sarjoihin on tässä suhteessa huomattava.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  12.4.2023 klo 17:43
  Maurin Susikoski-kirjoissa yleisin murhan tekotapa on ampuminen. Kiväärillä, pistoolilla tai jopa haulikolla. Myrkyttäminen on myös suosittua ja muutaman kerran lyödään astalolla päähän. Uhri heitetään myös koskeen tai nykäistään sinne kalastusvälineellä, pudotetaan parvekkeelta, työnnetään junan alle tai kaivoon. Voidaan myös ajaa autolla yli, räjäyttää miinalla, kuristaa, hirttää tai ihan vaan säikäyttää.
  
  Kerran Susikoski joutuu tukalassa tilanteessa ampumaan kolminkertaisen murhamiehen.
  
  Sen verran Shuhin ansiokasta selontekoa täydennän, että kyllä seksuaalirikoskin sentään Maurin tuotannosta löytyy. Kyseessä on nuoren naisen raiskaus, jonka seuraukset aiheuttavat tilanteen, joka mahdollistaa murhaajalle tilaisuuden ovelaan tekotapaan. Enempää juonta paljastamatta kerrotaan vain kirjan nimi: "Sumusta nousee risti".

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  12.4.2023 klo 21:24
  Sanotaan lyhyesti näin, että Maurin kirjojen sankareiden otteet vastakkaisen sukupuolen kanssa täyttäisivät monesti nykykatsannolla seksuaalirikoksen tuntomerkit, mikäli vastakkainen osapuoli olisi niin halunnut. Ja eikö aviorikoskin ollut rikos aina sodanjälkeisiin vuosiin asti?

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  15.4.2023 klo 22:53
  Eiköhän se tosiaan rikoslain tuntema rikos ollut vuoteen 1948 saakka. Ja muistaakseni vuoteen 1987 saakka se oli yksi avioeroperusteistakin. Kun viime mainittu poistui, niin Maurin syvästi halveksima ammattikunta eli yksityisetsivät menetti ison siivun toimeksiannoistaan.

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  18.4.2023 klo 22:01
  Rattijuopumus oli rikos, johon Mauri suhtautui kirjoissaan erittäin kevyesti ja vähättelevästi. Rattijuopumus ei Maurin kirjoissa vaikuttanut ajotaitoon ja kiinnijääminenkin oli pelkkää huonoa tuuria. Rangaistuksia Mauri piti kovina ja epäoikeudenmukaisena ja kovia rangaistukset nykymittapuun mukaan olivatkin: työsiirtolaa ja saiko jossakin kirjassa kunnanlääkäri vuosien ajokiellon.
  
  Laukausten hinnassa Susikoski juopottelee valikoidussa seurassa aamuyölle ja oli ennen virka-aikaa autollaan liikkeellä? Taivas yksin tietää -romaanissa lentokapteeni joi itseltään muistin illalla ja oli aamuvarhain liikenteessä ja ajelipa vielä työpaikalleen ja suoraan lentokoneen ohjaimiin, ellen väärin muista? Koivulahden lento-onnettomuuden lentäjiä luonnehditaan samassa kirjassa korkeintaan krapulaisiksi ja eikö promilleja ollut kahden pintaan? Aina roiskuu…- kirjassa rikas konsuli yliajetaan. En kyllä muista, oliko kuljettajalle alkoholia veressään?

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  20.4.2023 klo 13:33
  Tuli muistikuva suurta päivää juhlistavasta ministeristä, (huomenna jo maaherra in spe) joka koko päivän juotuaan lähtee ravintolasta. Mahtimies komentaa uskollisen kuljettajansa mahtiauton takapenkille, änkeytyy rattiin, painaa käynnistintä (niinhän se oli ennen oikeissa Autoissa), vaihtaa Koskelan tavoin kakkoselle, painaa kaasun pohjaan ja rysäyttää laivansa kaupan näyteikkunaan takapyöriä myöten.
  Tuossa voisi nähdä jotain korrelaatiota elimistön kemiallisen totaalipuudutuksen vaikutuksesta ajoneuvon hallintaan.
  Ceterum censeo: Maurin paras kirja.
  
  Magisterin muistelemassa kosulintappokirjassa taisi juonittelu perustuakin siihen, että ajetaan nimenomaan selvin päin suojatien ulkopuolella toikkaroivan papparaisen yli, Ennalta arvaamaton tilanne, lievä tuottamus. Tuomari vielä evästää, että olkaapa jatkossa tarkempi, noista vanhuksista kun ei koskaan tiedä.
  Toinenkin asia puoltaa päihteettömyyttä. Selvänä osuukin varmemmin.
  Not guilty.

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »