Lukupiiri

Mauri ja Veikko Huovinen

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  2.11.2023 klo 18:50
  'Hyvästi Sammatin kuu', sivulla16 löytyy maininta pvm. 1.11.1971: Huovinen lähetti Maurille kirjansa, joka oli samana syksynä ilmestynyt, runsaasti keskustelua herättänyt ja kirpeää arvosteluakin osakseen saanut 'Veitikka', henkilökuva Adolf Hitleristä. Mauri kummastelee, mistä telepatiasta oikein on kyse, kun kertoo heittäneensä edellisen Huoviselta saamansa teoksen takkaan Sammatissa. Mikä tämä tulen ruoaksi joutunut kirja oli, se ei päiväkirjasta ilmene, mutta edellinen Huovisen niin ikään hyvin menestynyt ja elokuvaksikin muokattu kirja oli 'Lampaansyöjät' vuodelta 1970. Ehkä kyse oli juuri siitä?
  
  Mielenkiintoiseksi päiväkirjamerkinnän tekee se, että *Veitikan' voisi uskoa loukanneen Maurin arvomaailmaa pahasti. Ei hän Hitlerin kaikkia tekoja hyväksynyt, mutta kyllä hän selvästi diktaattoria arvosti. Myös Saksa ja saksalaisuus sijoittuivat hänen maailmankuvassaan korkealle. Huovinen tekee 'Veitikassa' näistä kaikista pirullista pilaa sekä suoraan että lähes nerokkaan salakavalasti. Lukijathan eivät aikoinaan monessa kohdin tienneet, oliko kyse faktasta vai kirjailijan fiktiosta. Joko Huovinen ei tuntenut kollegansa ajatus- ja arvomaailmaa kovin hyvin, tai sitten hän halusi tätä jostain syystä hieman provosoida. Selville ei käy, mitä mieltä Mauri kirjasta oli. En suuresti ihmettele, jos hän olisi kirjan kuitannut hänelle tunnusomaisella tuhahduksella 'hösh'. Kyllä hän kirjaan varmaan ainakin jonkin verran tutustui.
  
  Millainen mahtoi mestarimme suhde tähän "Sotkamon ääneen" ylipäätään olla? Waltariahan Mauri arvosti hyvin korkealle, käsittääkseni myös Linnaa; Päätaloa ehkä vähän varauksellisemmin, mutta arvosti kuitenkin. Kaikkiin näihin hän piti myös harvakseltaan yhteyttä, taisi pitää Huoviseenkin. Jotenkin voisi kuitenkin kuvitella, että tämän huumori ei ollut sitä lajia, joka olisi maestroamme erityisesti puhutellut?

• ---

  Matti Nummenpää

  13.11.2023 klo 16:08
  
  Kyllä suhteet olvat kunnossa. Ainoastan Susikosken omatunnossa on maininta Huovisesta. Sivulla 185:
  Siellä on muuuan Veikko Huovisen teos, jossa on tietty novelli. Tai sanottaisiinko huiman satiirinen kertomus. Siinä on keskushenkilönä vanha korpaimaitten kihlakunnantuomari. Ja käräjille tuodaan nuori aviovaimo, joka on tappanut iäkkään aviomiehensä. Tapettu aviomies oli ollut täysi sika. Hän oli kiusannut vaimoaan alhaisella, iljettävällä ja perverssiläkin tavalla. Kun sitten ryhdyttiin rustaamaan päätöstä, lautamiehet olivat hämillään ja ukkotuomaikin mietti synkein ilmein. Muta lopulta tämä vanha kihlakunnantuomari sano paukautti: "Ja saatana! Nyt minä teen päätöksen."
  Nainen vapautettiin, ja hän sai tapporahan miehestään.
  
  Suruttomassa Sariolassa sivulla 104: Liikutaan Veikko Huovisen ikuistamilla Konsta Pylkkäsen maisemila. Aivan varmasri siellä on vielä paikallaan se ontto aarnihonka, jonka sisään Konsta luotaisen uteliaisuutensa yllyttämänä ryömi katsomaan, miltä maailma sieltä käsin katsottuna näyttää...
  Ja sivulla 139. Jos Huovista saa lainata - tolkun nainen eikä mikään vallankumoushengetär.
  
  Sammatin kuussa on lukuisia meskintöjä Huovisesta. Sivun 16 lisäki sivuilla 26, 27, 47, 83, 90, 102, 113, 131, 148, 2014, 209, 210, 247
  
  Sivulla 83 Veikko Huovinen lähetti kirjansa: Vapaita suhteita. Kiitetty heti ja kerrottu samantien jokunen kasku Kuirista. Huovisen jutut hyviä
  
  Mauri Sariolalle lähetetyssä "Vapaita suhteita" on Veikko Huovisen kirjoittama omiste:
  
  Mauri Sariolalle
  Kiittäen monesta muistamisesta, hyvää virettä toivottaen.
  Sotkamo, 210.10.6791 (päväys on todella tämä. Sariolan päiväkirjamerkintä on 23.1.1976.)
  Veikko Huovinen
  
  Sivulla 102: Ainakin Veikko Huovisen Humusavotta - kirjailijan päiväkirja on paikka paikoin vallan riemastuttava teos. Purskahidn jokusen kerran ääneen nauramaan sitä lukiessani. (en tosin kohdassa, jossa Huovinen pohtii onko hän vai Sariola valtakunnan pääfasisti tai -rasisti!
  
  Sivulla 113: Soitin tuossa ilman aikojani Veikko Huoviselle Sotkamoon. Humoristi kuin mikä.
  
  s. 209 Ihan naivi juttu. Sitä vastoin Veikko Huovinen! On heti tuore ja raikas ote. Ja kerronnassa suurten metsien tuulahdus.
  
  MS-int
  
  
  
  
  

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »