Lukupiiri

Susikoski ja Derrick

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  25.3.2024 klo 09:30
  Olen tässä viime viikkoina katsellut aikoinaan televisiosta tallentamiani saksalaisen poliisisarja Derrickin jaksoja. Mieleen on noussut epäilys, että ovatkohan sen käsikirjoittajat tutustuneet Maurin Susikoski-dekkareihin ja niistä omineet aineksia omaan sarjaansa, niin paljon yhteisiä piirteitä näillä luomuksilla tuntuu keskenään olevan. Toki erojakin löytyy, mutta yleisilme on kovin samanlainen molemmissa.
  
  Etenkin tämmöinen oletus kumpuaa päähenkilöiden samanlaisuudesta. Molemmat ovat kookkaita, liikkeiltään ja toimiltaan harkitun rauhallisia ja verkkaisia, huolitellusti pukeutuneita, käytökseltään muodollisen kohteliaita, työlleen täysin omistautuneita melko huumorintajuttomia ja välillä etenkin alaisilleen merkillisen töykeästi ärhenteleviä tyyppejä, joiden elämään ei juuri muuta sisältöä tunnu löytyvän kuin rikosten ratkaiseminen. Tämä ratkaiseminen tapahtuu useimmiten jonkin päähenkilön yksittäisen huomion, tunteen, oletuksen tai pelkän aavistuksen varassa, harvemmin yksinomaan tarkkaan tekniseen tutkimukseen, kiistattomiin tosiasioihin, kollegoiden kanssa tehtyyn yhteistyöhön tai työlääseen kenttätyöhön perustuen. Samanlaisia ovat myös poliisityöhön liittyvät epäjohdonmukaisuudet, puutteet ja kömmähdykset, joihin asiaa tuntematonkin lukija/katsoja kiinnittää huomiota, ja joita tv-sarjassa taitaa itse asiassa olla enemmänkin kuin dekkareissa. Hieman kömpelöä kuvaa minusta kumminkin saa molemmissa teoksissa poliisin menettely- ja ajattelutavoista.
  
  Molemmissa "sarjoissa" liikutaan pääosin tukevasti keskiluokkaisessa, kohtuullisen varakkaassa miljöössä, vaikka tapahtumiin toki on ujutettu usein myös heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa olevia hahmoja, ei usein kuitenkaan aivan keskeisimmissä rooleissa. Pienet lapset loistavat poissaolollaan samoin kuin valtaväestöstä eroavat etniset vähemmistöt - niin kuin oikeastaan melkein kaikenlaiset muutkin vähemmistöt. Tarinoiden kokonaispituuteen verrattuna pitkänpuoleisia johdatteluja löytyy molemmista, Maurilta toki häiritsevämmin. Tarinan kuljetus on verkkaista ja viipyilevää, ja tämä piirre vain vahvistuu tarinoiden määrän lisääntyessä ja ilmeisesti myös päähenkilöiden samaa tahtia ikääntyessä. Aivan ensimmäisissä jaksoissa ja dekkareissa toimintaa on kyllä melko hyvinkin, Derrickissä jopa epäuskottavassa määrinkin. Ylipäätään yksittäisten tarinoiden taso heittelehtii molemmissa aika paljon: joitain Derrickin jaksoja olisi mielestäni ollut parempi jättää kokonaan julkaisematta, ja samaa on pakko sanoa muutamasta Susikoskesta. Toisaalta molemmista löytyy myös erinomaisia ja aidosti jännitystä nostattavia kertomuksia, jotka kestävät hyvin katselun/lukemisen vielä vuosikymmenten jälkeenkin.
  
  Tässä lukupiirissä on useampaankin kertaan ollut esillä Maurin tuotannon elokuvaamisen vähäisyys ja niidenkin vähien kehnonpuoleinen toteutus. Olen edelleen sitä mieltä, että joistain Susikoskista saataisiin luultavasti muokattua kelvollinen tv-sarja Derrickin tapaan, tunnin erillisinä jaksoina. Kokopitkän elokuvan onnistumiseen en niinkään usko, en ainakaan yhden dekkarin pohjalta tehtyyn.

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  25.3.2024 klo 12:45
  Susikoskestahan on 1960-luvulla tehty televisiosarja, oliko Susikosken Heikki Savolainen. Sitä ei vain taida löytyä mistään. Liekö kuvanauhaa käytetty useampaan kertaan vai näytelty suorana?
  
  Tuntematon ystävä oli ihan kohtalainen elokuva, mainettaan parempi, mutta Susikoskea siihen ei olisi tarvinnut.
  
  Kyllä useammastakin Susikoskidekkareista olisi aineksia kokopitkäänkin elokuvaan, toisaalta moni voisi toimia paremmin yhtenä TV-sarjan osana. Monet dekkarit, muutkin kuin Susikosket, eivät ole/olisi kovinkaan kummoista elokuvina.

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  29.3.2024 klo 08:07
  Tulikin itselleni ihan uutena tämä tieto 60-luvun Susikoski-sarjasta, kiitokset Magisterille. Piti yrittää asiaa tutkia. Pikaisesti googlaamalla jotain tietoa löytyi, ei paljoa. http://vintti.yle.fi/rouvaruutu/muistikuvaputki ja https://m.imdb.com/susikoski antoivat seuraavanlaisia tietoja:
  
  sarja esitettiin tammikuusta kesäkuuhun 1966, kuusi jaksoa kerran kuussa, puolisen tuntia kerrallaan. Susikoskea tosiaan esitti Heikki Savolainen (6 jaksoa), komisario Lieksaa Martti Tschokkinen (4 jaksoa); muita näyttelijöitä mukana oli sitten harvemmin. Käsikirjoittajana oli Mauri itse. Sarja ei kuulemma erityisemmin herättänyt huomiota (en muista Maurin itsekään tällaisesta sarjasta ja sen käsikirjoittamisesta missään mitään maininneen?), eikä sitä liene myöhemmin koskaan uusintanakaan esitetyn. Ilmeisesti kyse oli jatkuvajuonisesta yhdestä kertomuksesta, noin lyhyissä jaksoissa tuskin olisi jokaisessa uutta kertomusta ollut - varma en tästä tietenkään ole. Sarja on kuulemma filmattu ja sellaisena tallennettu Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (Kava) kokoelmiin mustavalkoversiona. Joten jollain tavalla sitä lienee sitten mahdollista päästä katsomaan, jos kiinnostusta niin pitkälle riittää. En tunne tuota laitosta ja sen arkistointikäytäntöjä yhtään tämän tarkemmin.
  
  Komisario Lieksasta juolahti mieleen, että on tavallaan harmi, että Mauri hylkäsi tämän hahmon, sen kautta olisi tarinoihin voinut syntyä vähän vivahteikkuutta. Muistellaanpa vain komisario Palmu-leffoja: romaaneissa etsivä Kokki muistaakseni esiintyy hyvinkin pienessä, melkein maininnanomaisessa roolissa komisario Lieksan tapaan, mutta sitten elokuvissa Leo Jokela kasvatti hahmosta täysin komisario Palmun veroisen hahmon, aivan erinomaisella näyttelijäsuorituksella!
  
  Komisario Lieksaan liittyen lopuksi kysymys, johon en itsekään vastausta tiedä mutta mikä on joskus mietityttänyt. Jospa lukupiirikollegat ovat tietävämpiä: mikä on viimeinen Susikoski-romaani tai yleensä Susikoski-tarina, jossa tämä komisario Lieksa mainitaan?

• ---

  Matti Nummenpää

  29.3.2024 klo 10:17
  Poikkeuksellisesti vastaan tähän jo heti tuoreeltaan, koska tämä ei liene tietokipailukysymys, vaan tietoa hakeva.
  Viimeinen kirja, jossa Lieksa esiintyy on Susikosken palapeli vuoodelta 1985. Heti sen alussa Susikoski ja Lieksa piikittelevät toisiaan veljellisissä merkeissä. Tämä on viihdeviikarien tekemä pokkari, joka on aikanaan ilmestynyt jatkokertomuksena.
  
  Varsinaisista romaaneista viimeisenä esiintyy Lieksa "Enkeli lumessa" -romaanissa alkaen sivulta 117.
  
  Mutta sitten vaikeampi kysymys. Mikä on kosario Lieksan etunimi? Tämä esiintyy Sariolan tekóskissa vain yhden kerran.
  
  MS-int
  
  

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  29.3.2024 klo 10:50
  Radiosarjoissa komisario Lieksa esiintyi ainakin kuunnelmissa ”Jonkerin pamaus” (Sakari Halonen) ja ”Viimeinen pari ulos” (Aarre Karén). Edellinen on vuodelta 1977 ja jälkimmäinen vuodelta 1979.
  
  Mauri käsikirjoitti myös TV-sarjat ”Timantti” ja ”Yksilö ja lain koura”, molemmat tosin ilman Susikoskea. Päiväkirjoissaan Mauri oli pettynyt ”Timantin” toteutukseen. Sarja kuvattiinkin säästösyistä mustavalkoisena eikä kulttuurikoti näyttänyt kulttuurikodilta. Liekö kirjahylly ollut lastulevyä ja hyllyssä vain matkamuistoja ja pahvilulissit heiluneet. Nämäkin olisi mukava nähdä.

• ---

  Matti Nummenpää

  29.3.2024 klo 11:33
  Toinen mielenkiiintoinen Sariolan paljonkin käyttämä poiiisihenkilö on komisario Mela. Tosin ei kirjoissa, vaan jatkokertomuksissa ja novelleissa. Hän esiintyy vain pokkarissa "Marita Eisenin tapaus", joka on aikaisemmin ilmestynyt jatkokertomuksena. Myös jatkokertomuksessa "Kalliit katkerat muistot" on tutkijana Mela, mutta pokkarrin se on vaihtunut Susikoskeksi. Tästä ei löydy merkintöjä, onko vaihto tapahtunut Sariolan tieten ja suostumuksella.
  
  Mela syntyi, koska rikostarkastaja Susikoksi tutki vain vakavampia rikoksia. Helsingin rikospoiisissa työskentelevä komisario Mela tutki myös pienempiä rikoksia, jotka sopivat paremmin novelliehin.
  
  Mela oli Susikosken kaltainen, mitä tuli rikosten selvittämisen perinpohjaisuuteen, mutta oli ulomuodoltaan jonkin verran poikkeava. Lähinnä tukevampi. Myös käyttäytyminen oli jonkin verran erilaista.
  
  MS - int
  
  
  

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  30.3.2024 klo 14:48
  Kuin mato sateella nousi pintaan ajatus, että Lieksa olisi Leo. Rouva S. joskus kuulee, joskus näkee ajatukset. Käski raamatullisesti, että nyt Sakeus alas puustasi, Susikoskihan on Leo!
  Niinhän se on, myönnettävä oli.

• ---

  Matti Nummenpää

  30.3.2024 klo 21:32
  Aivan oikein!
  Leohan se on.
  
  Onnittelut hyvästä tiedosta. Tämä on kerran ollut seuran tietokilpailussakin. Muistaaksei yksi oikea vastaus oli silloinkin. Itse olin silloin laatimassa kysymykset.

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  31.3.2024 klo 10:49
  Ensimmäisessä/ensimmäisissä Susikoski- dekkarissa/dekkareissa Susikoski oli Leo. Muistaakseni mainittiin tupakasytyttimenkin kaiverrus L.S.
  
  Myöhemmin, en tosin muista missä kirjassa enkä tähän hätään pysty asiaa tarkistamaankaan, Susikoski alkoi käyttää etunimenään Olavia. Saattoi olla jopa peräti toinen Susikoski. Miksi? Sitä ei mitenkään perustella. Unohtiko Mauri yksinkertaisesti, mitä nimeä oli aiemmin käyttänyt? Samantapaisia lipsahduksia hänelle sattui joskus muissakin kirjoissa jopa tärkeiden sivuhenkilöiden osalta joko nimissä tai titteleissä. Oikolukijakaan ei näihin puuttunut.

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  31.3.2024 klo 13:05
  Olisiko kirjailijallemme vain sattunut pikku sekaannus: kun molempien keskeisten poliisimiesten etunimeksi lipsahti tuo Leo, niin toisen osalta piti antaa periksi ja se oli tässä asiassa Susikoski. Leo Lieksa kun rimmaa paremmin...

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  1.4.2024 klo 10:40
  "Sä olit kevään ensi kukkanen...". Näin lauloi muistaakseni aikoinaan Jamppa Tuominen. Siitä tulikin mieleeni esittää lukupiiriläisille kysymys, kun vuosijuhlan tietokilpailukin lähenee, niin tulee vähän pruuvia, treeniä, harjoitusta... Ja kysymys kuuluu: Mitä kukkia kasvoi Maurin kirjan mukaan: "Sattulan ja Nihattulan välillä, saarettomana selkänä aukeavan Lehijärven tuntumassa. Siellä oli pieni suojainen painanne puron varressa..."?
  
  Maurilla oli tapana käyttää paikkakuntien nimiä henkilöhahmojen sukuniminä (esim Leo Lieksa) ja vihjeeksi kysymykseen, että kirjassa, josta kukkia kannattaa etsiä, mainitaan henkilöiden niminä mm. Karstula, Alajärvi ja Heinola.
  
  Muistelen, että Serambleri innostui kerran, kun Nihattula mainittiin. Anja Nihattula löytyy Maurin kirjasta "Karoliinin kuolinkello", mutta näitä kevään kukkasia ei Norjan hyisiltä tuntureilta kannata etsiä. Aprillauksesta ei myöskään ole kysymys vaikka sellainen päivä tänään onkin.

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  1.4.2024 klo 20:38
  Piti vähän aikaa tuumailla, kuka siellä puropainanteessa olisi botaniikkaa harrastanut. Ei se Viiman Mattikaan ole varmaan ollut. Pois sulkevalla metodilla alkoi kehä kiristyä. Joo, kukka on Anemone ranunculoides. Esiintyy mielellään tuolla kasvuvyöhykkeellä, on hieman ronkeli kasvupaikkansa suhteen. Kevyesti harvinainen. Vesistön varsi, varjoisa, hieman mutainen maapohja on ihannepaikka.
  Olisipa kiinnostavaa tietää, onko esiintymä vielä olemassa nykyisin. Kirjan tapahtuma sijoittuu (noin) kevääseen -41. Ongelmana ovat voineet olla pikkulapiota ja muovipussia aina mukana kuljettavat harrastajat. "Tuohan onkin hieno siellä meidän takapihan nurkkauksessa. Kato, näkeeks joku, annas se lapio!"
  Pitänee käydä katsomassa kun seuraavan kerran poiketaan Panssarimuseolla.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  1.4.2024 klo 21:54
  Serambleri on kovassa kevätkunnossa. Soukialan Simohan se poimi keltavuokkoja äidilleen pienenä taka-ajatuksena saada lupa lähteä kaupunkiin konventin illanviettoon. Keltavuokot taisivat päätyä Simon talvisodassa kaatuneen isoveljen haudalle. Mauri saattoi tässä kirjoittaa itselleen hyvinkin läheisestä asiasta. Olihan hänenkin isoveljensä kuollut ajettuaan polkupyörällä railoon Takajärvellä 1930-luvun puolivälissä.
  
  Konventin tanssiaisissa Simo huvittelee Hannunpään Osmon tanssitaidon - tai sen puuttumisen - kustannuksella Osmon tavoitellessa suurta unelmaansa Karstulan Kaarinaa. Mieslehtori "Fisin" kerrotaan tavatun intiimissä tilanteessa uhkeapovisen abituransa Sirkka Alajärven kanssa. Niinpä kun "Fisin" etunimi on Kosti, virnistellään lyseon pihalla Kostianvirran laskevan nykyisin Alajärveen.
  
  Alikersantti Tuomo Tupalan tuhotessa Heinjoen tiellä kahdeksaa panssarivaunua, kahta rynnäkkötykkiä ja neljää vetotraktoria, poistuu lataaja korpraali Heinola hetkeksi tykiltä kapteenin käskystä. Heinolan palattua paikalleen Tupala tiedustelee lyhyesti: "Missäs sä kävit?". Heinolakin osoittautuu botaniikan harrastajaksi, sillä hän vastaa runsailla kirosanoilla puhettaan höystäen: "Mettätähtiä (lysimachia europaea) käväsin tossa vähäsen noukkimassa!".

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »