Lukupiiri

Mauri urheilumiehenä

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  19.6.2024 klo 09:05
  Kun tässä on seurannut puolihuolimattomasti ensin EM-yleisurheilua ja nyt vähän tarkemmin EM-jalkapalloa, niin mieleen putkahti kysymys siitä, millainen urheilun ja kuntoilun ystävä kirjailijamme oli. Äkkiseltään vastaus on kyllä helpon tuntuinen: ei kovinkaan intomielinen. Urheilu ei ollut mitenkään näkyvästi esillä sen paremmin hänen tuotannossaan kuin yksityiselämässäänkään. Urheilun maailmaan en muista sijoittuneen yhdenkään Susikoski-dekkareista enkä muistakaan romaaneista. Yksi novelli taisi jotenkin sivuta ralliautoilupiirejä, ja 'Kolmen naisen talossa' keskeisessä roolissa oleva nuori konstaapeli oli muistaakseni aktiivi keihäänheittäjä. Ehkä selvimmin omanlaiseensa kuntoilusuoritukseen liittyy dekkari 'Karoliinin kuolinkello', tosin sekin aika asiantuntemattomasti ja naivistikin. Joissain kohdin teoksissa saattaa olla mainintoja tenniksen peluusta, vaelluksista, hiihtorupeamista, kävelyretkistä, ammuntakilpailuista, jääkiekko-otteluista tai muista urheilullisiksi katsottavista aktiviteeteista, mutta nekin täysin maininnanomaisesti ja tarinaa varsinaisesti eteenpäin viemättä. Kuntoilu saati aktiiviurheilu eivät olleet Mauria kirjallisesti inspiroiva aihepiiri.
  
  Juuri enempää ei liikunta ollut kai osa hänen yksityiselämäänsäkään. Se taisi rajoittua lähinnä liikuskeluun Sammatin mökkitontilla ja satunnaisiin kävelyihin Helsingin kaduilla ja puistoissa. Edes lapsuus- tai nuoruusvuosilta ei taida olla tietoa mistään varsinaisesta urheiluharrastuksesta. Kookkaana miehenä hänellä olisi toki varmasti ollut edellytyksiä joissain urheilulajeissa menestyäkin, mutta liekö Maurin kilpailuvietti ollut tässä suhteessa heikonlainen? Ainakaan julkaistujen päiväkirjojen perusteella ei saa sellaista kuvaa, että hänellä olisi ollut kiinnostustakaan pitää yllä fyysistä kuntoaan säännöllisellä liikunnalla. Jossain kohdin hän mainitsee leuan vetämisestä mökkiterassilla, mutta vetojen määrä ja "oikeaoppisuus" jäävät nekin hämäriksi, ja taisi kyseessä ollakin jokin ainutkertainen päähänpisto, koska se ansaitsi maininnan oikein päiväkirjassakin. Maurilla oli myös hyvin laaja tuttavapiiri, mutta siihen ei tainnut juurikaan urheilumiehiä saati -naisia kuulua.
  
  Penkkiurheilijaksi Mauri taisi heittäytyä lähinnä jonkin suuren tapahtuman aikana, mieleen tulevat lähinnä kansainväliset hiihtokilpailut, jääkiekon MM-kisat tai olympialaiset. Tässä suhteessa hän tuskin oli keskivertokansalaista aktiivisempi, luultavasti ei ehkä ihan keskivertokaan. Säännöllisesti hän ei varmaankaan urheilua seurannut; ei edes jalkapalloa, vaikka olikin jossain elämänsä vaiheessa hyvinkin aktiivinen veikkaaja - täysin tuuripelinä kai otti veikkaamisenkin. Yksi mahdollinen poikkeus toki tässä epäurheilullisuudessa oli: joissain yhteyksissä shakki lasketaan urheiluksi, ja jos niin tehdään, niin siinä kyllä mies oli hyvinkin aktiivinen myöhempinä vuosinaan. Pelasi paljon; tosin en tiedä, miten syvällisesti perehtyi pelin teoriaan, avauksiin ym. hienouksiin; kilpailutasolle ei harrastus tainnut kyllä koskaan edetä.
  
  Tämä oli taas tämmöinen muistinvarainen tiivistelmä tästä aiheesta, muilla lukupiiriläisillä lienee asiaan korjattavaa tai täydennettävää.

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  19.6.2024 klo 12:34
  Muistinvaraisesti kirjoittelen täälläkin.
  
  Eikö Mauri kirjoittanut päiväkirjassaan vastanneensa jonkin lehden kyselyyn kunnon hoitamisesta, että se kestää hoitamattakin? Saattoi tosin tarkoittaa ryyppykuntoakin, joka ei sitten tainnut lopulta kestää! Lukijoiden suureksi suruksi.
  
  Sen, ettei Mauri itse ollut aktiiviliikkuja huomaa kirjojen liikuntasuorituksista. Silloin, kun hän kirjoitti niistä, olivat ne liioiteltuja. Pitkät vaellukset ja hiihtolenkit sujuivat tuosta vaan, vaikka henkilö olisi pääosin ollut liikuntaa harrastamaton sisätyöntekijä. Esimerkkinä taiteilijakolmikon (muistaakseni) vaellus Kuusamon erämaassa kirjassa ”Sumua Susikosken yllä”. ”Kolmen valtakunnan vainajassa” ruumis kuljetetaan löytöpaikalle suksilla ahkiota vetäen ajassa, jossa se ei olisi voinut olla mahdollista. Hiihtelee itse Susikoskikin ”Elämän keväässä”, tosin vain 10 km:n lenkin.
  
  Kuten jo aiemmin kirjoitin, ”Suruttomassa Sariolassa” Mauri kävelee Lompolon koululle liioitellun pitkän matkan talvitietä pitkin.
  

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  19.6.2024 klo 17:49
  …jatkoa.
  
  Eikö ”Loitsussa ja rukouksessa” päähenkilö tehnyt useamman viikon mittaisen vaelluksen. En ole tosin lukenut kirjaa kymmeniin vuosiin ja ”Viiman siimassa” konna hiihteli Pyhätunturi seuduilla ja lumimyrskyssä eksyi satojen kilometrien päähän, Kainuuseen. Mistään kilpaurheilussa ei ollut kyse.
  
  ”Kolmen naisen” poliisi vain mainittiin kovaksi keihäänheittäjäksi, oliko kansallista kärkitasoa? Mistään kilpailutoiminnasta ei muistaakseni mainittu. Hän olikin muistaakseni reippaana urheilijana vastakohtana konnamaisemmalle, Kustaa II Aadolfin-näköiselle (viiksekäs, parrakas ja lihava) poliisille. Nämä on ihan muistinvaraisesti enkä pysty tähän hätään tarkistamaan.
  
  Saa oikoa. .

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  23.6.2024 klo 22:34
  Juu, muistaakseni peräti kuusi viikkoa Tuulos vietti Lapin erämaissa kesälomallaan 'Ei loitsu eikä rukous' -lääkäriromaanin loppupuolella. Vaikka ei missään kohdin tarinaa ollut käynyt ilmi, että mies olisi ollut mitenkään aktiivinen kuntoilija. Eikä kyllä mikään erakkoluonnekaan. Joten kyllä tuo lomanviettotapa jollain tavalla keinotekoisesti tarinaan istutetulta tuntuu, ei ole mitenkään "maurimainen" episodi.

• ---

  nimimerkki

  puttonen

  25.6.2024 klo 14:19
  Nimimerkki "Shuh" mainitsee seuranneensa "vähän tarkemmin" EM-jalkapalloa, joten kysynpä tässä minua aina kovasti askarruttaneesta ilmiöstä, kun jalkapalloa on tullut isompien kisojen aikaan itsekin seurattua. Joten valistakaapa lajia paremmin tuntevat!
  
  Nimittäin usein kun jalkapalloilija tekee maalin, hän ensimmäiseksi kiskoo paidan päältään! Joskus saamme ihailla treenattua paljaspintaista miesylävartaloa, mutta esim. Unkarin Csobothilla oli sunnuntai-iltana aluspaita, joten pustanpojan rintakarvat jäivät näkemättä. Paidan riisumisesta tulee tietääkseni aina pelaajalle varoitus eli pelaaja aiheuttaa harmia joukkueelleen ja on toisen varoituksen saadessaan poissa seuraavasta ottelusta. Joskus olen huomannut, että aluspaidassa on ollut erilaisia tekstejä, joista pelaaja on halunnut maailman kiinnostuvan.
  
  Muistan työuraltani, että kun tehtiin työporukalla kilpailumatkoja muille paikkakunnille, niin jo parin kaljan jälkeen muutamilla oli ahteripuoli paljaana ja esittelivät sitä innokkaasti bussin ikkunasta. Onko kyse jostain alkukantaisesta halusta paljastella itseään esim. naaraille? Vai onko tarkoitus jotenkin häpäistä muita ihmisiä (takapuolen näytteleminen), kuten lienee ollut Laurilan Aliinalla Töyryn emäntää kohtaan häädön yhteydessä "Pohjantähdessä"?
  
  Jos olisin jalkapallovalmentaja, laittaisin kyllä joukkueeni itsensäpaljastajat ruotuun! Mikäli ilmiö jatkuu ja jatkuuhan se, niin toivoisin naispelaajien ottavan myös perinteen kovaan käyttöön. Muutenkin jalkapallon säännöt ovat oudot. Varoituksistahan hyötyvät turnauksissa lähinnä joukkueen tulevat vastustajat - ei niinkään se joukkue, jota kohtaan rike on tapahtunut!
  
  Mauri katsoi joskus jalkapalloa tv:stä ja ilmeisesti joskus vähän innostuikin - tietenkin Saksan ottelusta oli kyse! Paidan - ja enemmänkin - Mauri saattoi riisua Sammatin mökkirannassa vaikkapa häätääkseen uimaan tulleet kuntalaiset viereiseltä tontilta. Unkarin Csobothin ottelun viimeisellä minuutilla Skotlantia vastaan tekemä maali saattaa vielä siivittää Unkarin alkulohkosta jatkoon, mutta läheskään varmaa se ei tätä kirjoitettaessa vielä ole.

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  26.6.2024 klo 09:51
  Maurin päiväkirjasta, vuosi oli 1982:
  ” 7.7. Elämän makeus -romaanin teko alkoi viimeinkin. Niin myös raittius. Valmistui tänään 21 liuskaa.
  
  9.7. Liuskalla 50. MM- jalkapallossa huima semifinaali. Länsi-Saksa—Ranska. Ratkesi Saksan hyväksi vasta rangaistuspotkukilpailussa.
  
  11.7. Liuskalla 69. Italialle maailmanmestaruus. Ei tosin kiinnosta maailman hälinät tippaakaan, kun kesä Sammatissa puhkesi kukkimaan.”
  
  Maurihan siirsi 9.7. tunnelmat suoraan ”Elämän makeuteen”.
  
  
  Puttonen kirjoitti takapuolen näyttämisestä ja yhdistän tämän aliupseerikoulukeskusteluun ja sieltä saataviin ylennyksiin. Kävin armeijan 1980-luvun puolivälissä. Aliupseerikoulun kävin nyt jo lakkautetussa Pohjan Prikaatissa. Tuolloin oli tapana, että Krh- ja Pst-linjat vuorottelevat eli heillä oli joka toinen aliupseerikurssikurssi PohPr:ssä ja joka toinen JPr:ssä.
  
  Sodankylässä eivät tietenkään iltalomamenot vastaa Oulun vastaavia ja ehkä tästä suivaantuneina olivat muutamat krh-linjan oppilaat erehtyneet näyttämään viimeisillä iltalomilla takapuoltaan auton ikkunoista kylän asukkaille. Sen kokoisessa kylässähän heti jää kiinni ja seurauksena oli, että Pohjan Prikaatin aliupseerikoulun krh-linjalle tuli santsareiksi kaksi korpraalia, jotka eivät olleet saaneet ylennystä alikersantiksi.
  
  Hiukkavaarassa oli tapana, että aliupseerikoulussa palvelleet varusmiesalikersantit saavat ylennyksen kersantiksi. Näiden kahden santsarin ja toisen toimistoau:n osalta ei näin käynyt. He itseasiassa palvelivat korpraalena melko pitkään ja saivat ylennyksen alikersantiksi siinä vaiheessa, kun ensimmäiset santsarit ja toinen toimistoau saivat kersantin natsat.
  

• ---

  nimimerkki

  Shuh

  5.7.2024 klo 08:23
  Tuohon Maurin myöhemmällä iällä virinneeseen shakkiharrastukseen palaisin. Minkätasoinen ja -tyylinen pelaaja hän mahtoi olla? Oliko hänellä useitakin pelikumppaneita? Kuuluiko oikein johonkin shakkikerhoon, vai oliko tuommoinen tuttujen pelikavereiden kanssa illan ratoksi pelaileva? Tunsiko kiinnostusta pelin teoriapuoleen vai riittikö taitojen kehittämiseksi omaehtoinen spontaani pelaaminen? Onkohan tästä asiasta lukupiiriläisillä jotain tarkempaa tietoa?

• ---

  Matti Nummenpää

  5.7.2024 klo 10:48
  Kyllä hän pelasi shakkia koko ikänsä. Usko Santavuoren (Radio tekee murron-mies) kanssa hän pelasi paljon, joskus läpi yönkin. Oli hänellä muitakin pelikavereita. Mihinkään shakkikerhoon hän ei kuulunut eikä osallistunut kilpailuihin. Kyllä hän tunsi kiinnostusta myös teoriapuoleen. Hänen kirjastossaan on useita shakkikirjoja, joita hän on ahkerasti lukenut, Niissä on paljon alleviivauksia ja muita huomioita.
  
  MS - Int

• ---

  nimimerkki

  ukkelo

  16.12.2024 klo 11:52
  Mauri oli sellainen luonnostaan voimakas jässikkä, ettei tarvinnut liikuntaa erityisesti harrastaa. Helposti siirsi tulevan shakkivastustajansa, Usko Santavuoren pois mielijakkaraltaan. Veti vielä Sammatissa kevyesti leukoja, vaikka ikää silloin oli kertynyt lähes 60 v. ja painoa yli 130 kg.
  
  Mauri ei ollut erityisen innokas penkkiurheilija, mutta innostui Karl-Heinz Rummeniggen otteista jalkapallokentillä MM turnauksessa v. 1982 niin että maininta ikuistui teoksessa Elämän makeus.
  
  

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »