Lukupiiri

Kutsukaa rikostarkastaja Susikoski!

• ---

  nimimerkki

  Magisteri

  2.11.2024 klo 18:57
  Tämä on Viihdeviikareiden vuonna 1981 kirjana julkaisema jatkokertomus jostain 1950-60 -lukujen vaihteesta. Susikoski mainitaan hieman yli 30- vuotiaaksi ja hän ajeli lääkärisedältään edulllisesti ostamalla harmaalla Mercedes Benzillä.
  
  Murhatuksi tulee nuorehko insinööri Kari, jolla piti olla takakansitekstin mukaan asiat hyvin, oli hyvä ulkonäkö, asema yhteiskunnassa, rahaa jne. Tuoni kuitenkin saapui odottamattomana vieraana esimiehen huvilalla tavalla, jota itse en pitäisi täysin sataprosenttisena. Epäiltyjä löytyi heti useampia, oli mustasukkainen kilpakosija, vimmastunut isä, leikittelyn kohteena ollut maalaistyttö, keksinnöstä ja siitä saaduista patenttikorvauksista suuttunut työnantaja jne. Tehtailija on tietenkin lihava, mulkosilmäinen, alkoholiin menevä, jolla on kymmeniä vuosia nuorempi vaimo. Maanviljelijä ilmestyi korjaamasta traktoria jakoavain kädessään, jonka kokoa ei tosin mainittu, eikä mainittu männänrenkaitakaan.
  
  Loppuratkaisu oli yllättävä ja osoitti taas Susikosken tietynlaisen hölmöyden viehättävässä naisseurassa. Aikana ennen kännyköitä, komisario Lieksa selvittää muutamalla puhelinsoitolla Susikosken olinpaikan melko nopeasti.
  
  En kiinnittänyt huomiota juurikaan painovirheisiin, ei niitä tainnut olla, ainakaan häiritsevästi. Pokkari oli kellastunut ja nidos niin heikko, että piti lukea melko varoen, ettei kirja hajoa käsiin. Ostin sen Tori.fi:n kautta muutaman muun Sariola-kirjan kanssa yhdessä nipussa. Ei mikään elämää suurempi lukuelämys, mutta nopealukuinen. Maurilla lienee kova maine vielä tuolloin, koska tämmöistäkin julkaistiin uudelleen. ”Aitoa, vetävää Sariolaa” luonnehdittiin kirjan takakannessa ja verrattiin Mauria Georges Simenoniin poliisijärjestöltä saamansa palkinnon suhteen.
  
  

• ---

  nimimerkki

  Serambleri

  4.11.2024 klo 15:06
  Kiitos virkistyksestä! Yhdellä pysähdyksellä luin ja pidän ihan kelvollisena tuotteena. Hyvää kieltä, tarpeeksi kuvailua. Tuttuus putkahtti pintaan useissa kohdissa, näinhän se Mauri muuallakin...
  Teksti vei niin, että en ehtynyt painovirheitä jahtaamaan. Onneksi olin lukukerralla aikojen alussa tehnyt pienen merkin marginaaliin kohtaamisesta. Magisteri on oikeassa, siistiä työtä painoväeltä. Kymmenen selvää pavia vain löytyi. Se on hyvä suoritus kun vertaa aiempiin VV:n ja bookstudion hirvityksiin.
  Pohdituttavia kohtia löytyy kirjasta ilahduttavasti.
  Kiinnostaisi tietää tarkemmin, miten se tärkeää hommaa tekevä siima liipaisimeen todella on viritetty. Sillä virityksellä, mikä on kuvattu, tuskin kukaan vainajoituu, korkeintaan haulikko putoaa lattialle kun (diplomi- sivu10 ) insinööri ovenkahvasta voimalla tempaisee. No, voihan huono pyssy pudotessaan laueta, mutta eihän Hirvosella voi sellaista olla. Nimismies tuumaa ansasta, että hienoa työtä. Hösh, sanon minä.
  Kovasti Susikoski (jälleen ) intoilee syyttäessään ja pidättäessään porukoita. Pysyypä lukijan mielenkiinto vireillä kun pitää uutta lehteä viikko odottaa.
  Kyllä minun niin mieleni ilahtui, kun tuttua ja turvallista alkoi sivuilta vyöryä: rapujuhlaa , aberratio ictus, hyvinleikattu leninki, puhdasviivainen sivukuva, Annikki Hirvosen herkulliset muodot ylhäältä alas (kapeat nilkat puuttui), kivinavetan tiilipääty (toki mahdollinen), tupakkia vedetään posket lommolla, pimeässä eteisessä nähdään vainajan kasvojen epäuskon jähmettämä hätä....
  Näitä toistuvia asioita (ja näiden kavereita) olen oppinut kaipaamaan, on kuin tuttu hyvinleikatussa puvussa tulisi kylään, kun tällaisen tekstistä löytää. Selän uomakin tuntuu niin jäntevältä käden alla!
  
  Kiitos, Magisteri, olipa hauskaa välillä susikoskeilla. Illan päätyö jäi tauolle. Mäkipelto-Huotari: Sensuroitu, Raamatun muutosten vaiettu historia. Jännää on sekin. Ja paljon epäiltyjä.
  
  
  
  

Osallistu keskusteluun

tai aloita uusi keskustelu »